Olen ollut kolme päivää töissä synnyttäneiden vuodeosastolla, huominen vielä jäljellä. Hauskaa vaihtelua normaaliin sairaalaelämään (suruun, pelkoon, sairauteen). Vatsassa tömpsähtää joka kerta, kun pikkuruinen ihmisolento ähkäisee ja kiinnittää huomion pikkuruisessa vauvansängyssään. Kai minäkin haluan sellaisen joskus.
Tämä viikko on tuntunut kaoottiselta. Olen kuunnellut Scandinavian Music Groupin uusinta Spotifystä ja vältellyt vastuutani. Tekemättömät työt meinasivat eilen illalla kaatua niskaan varsin massiivisella voimalla, mutta selvisin ilman paniikkia menemällä nukkumaan kissa kainalossani. Kissa auttaa itse asiassa aika moneen asiaan ja vaivaan, joskaan ei välttämättä paranna unen laatua aamuyön valoisina tunteina -- kissa on aloittanut kevätjuoksut, vaikka onkin steriloitu. Auringonvalo hämmentää muitakin kuin kädellisiä. Tosin minä haluaisin siitä huolimatta nukkua yhteen menoon aamuun saakka.
Kirjastoon on tipahdellut varaamiani dekkareita, mutta en ehdi hakea niitä ennen maanantaita, josko silloinkaan. Kiire, kiire, kiire.........
Uusi PMMP:kin on vasta työn alla. Miten minusta tuli niin kiireinen, etten ehdi edes kuunnella levyjä? Kysyn vaan. Siivotakin pitäisi, mutta sen nyt arvaa, mikä on siivoamisen sijoitus prioriteettilistallani.
Sisältö on pelkkää paskaa, ulkokuorikin pettää, enkä ehdi salille ennen tiistaita. Pitäkää tunkkinne, minä syön nyt salmiakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!