En ehkä pääse tästä nuhasta koskaan eroon. Olen muutenkin omituinen sairastaja: minulle ei yleensä nouse kuumetta, mutta jos lämpöä on 37,2 se tarkoittaa, että olen sairas. Selitä sitä sitten sairauslomatodistuksista päättäville pinkeille terveydenhoitajille. Ovat ne kyllä yleensä uskoneet. Nyt en ole tarvinnut saikkua, vaikka mieli olisi tehnyt: kaksi tenttiä kahden päivän sisällä ja kolme esseetä odottamassa. Onneksi kaksi niistä saa olla maksimissaan 5 sivua, joten ihan turhia ei tarvitse alkaa tarinoimaan. Asiaa kyllä senkin edestä. Yritän, joskus, ehkä huomenna. Enää yksi luento tälle vuodelle ja se on torstaina. Huomenna on aikaa esimerkiksi remonttiasian selvittelyyn, työhakemuksen kirjoittamiseen ja Neuvostoliitosta lukemiseen. Niin - ja siivoamiseen.
En ole ehtinyt ajatella paljoakaan muutamaan päivään, olen vain tankannut saksan passiivin muistisääntöjä ja yrittänyt opetella 22 esseen aihetta filosofian tenttiä varten. Tietenkin kysyttiin juuri se, josta olin räpeltänyt etukäteen kaksi riviä sisältöä. Toisaalta tapoihini ei kuulu antaa koskaan periksi, joten tässäkin tapauksessa raapustin tenttipaperiin melkein kaksi sivua asiaa, jonka toivon edes etäisesti liippaavan teorian empiirisen alimääräytyneisyyden ongelmaa. Voi hyvänen aika, mihin minäkin elämääni käytän, ystävät!
Haluaisin osata lukea dekkareita ruotsiksi, puhua yhteiskunnasta saksaksi ja tunnustaa tosiasiat suomeksi.
Joskus on niin helvetin riittämätön olo: kun ihmiset ovat idiootteja, kun yliopiston ruoka on rasvassa lilluvia perunoita ja sienisalaattia - saan syödäkseni joka ikinen päivä, mutten ole tyytyväinen -, kun reppu painaa kuin synti, kun elää keskellä fyysistä kaaosta, kun tekee mieli jakaa tavaransa pois ja vaeltaa Andeille, kun henkeä ahdistaa ja pelkää sairauksia ja kuolemaa, kun tietää, ettei voi koskaan tehdä kaikkea sitä hyvää, minkä haluaisi jättää jälkeensä. Kun tuntee, että on arvoton, tuottamaton, epäonnistunut esimerkki taivaanrannanmaalarista, josta ei koskaan tule tehokasta ruuvia yhteiskunnan hammasrattaaseen.
Eikä nuha parane. Ehkä se on omaa syytäni.
Pitää hei unohtaa, että tulisi olla jotenkin tarvittu. Se fiilis on vain eräs yhteiskunnan kontrollin muoto. Verojen maksussa lienee tarpeeksi. Nimimerkki Ai mitkä mätkyt?
VastaaPoistaYhteiskunta valitsi sisään yliopistoon - sen pitäisi myös taata työpaikka. Vika on shitsteemissä eikä yksilössä, mään.
Sitä paitsi oot mulle ihan sika-arvokas <3
Voin karata sun kanssa vuorille, jos keksit kuka haluaisi 95 kiloa kirjoja.