Itäsaksalainen kirjallisuus ei ole minulle erityisen tuttua, joten ihan piruuttani etsin Helmet-haasteen kohtaan Entisen itäblokin maasta kertova kirja juuri itäsaksalaisen kirjan. Samalla sain napsaistua Kuukauden kieli -haasteen syyskuun kielen eli saksan. Tuplapotti, niin sanoakseni.
Christoph Heinin Vieras, ystävä (Der fremde Freund) on julkaistu DDR:ssä alunperin vuonna 1982 ja suomennettu vuonna 1985. Ylistävien alkusanojen mukaan (jotka luin vasta lopuksi monista spoilaavista alkusanoista oppirahani maksaneena) kirja oli ilmestyessään varsinainen tapaus molemmissa Saksoissa. Se edustaa kriittistä realismia suhtautuessaan kriittisesti päähenkilöönsä ja sitä kautta kuvaamaansa yhteiskuntaan.
Päähenkilö on itäberliiniläinen lääkäri Claudia, joka tekee pitkää päivää sairaalassa ja asuu yksineläjille tarkoitetussa kerrostalokompleksissa. Hän on eronnut ja lapseton, välit lapsuudenperheeseen ovat etäiset eikä läheisiä ystäviäkään juuri ole. Claudia ei omien sanojensa mukaan kaipaa elämäänsä muuta kuin mitä hänellä on. Niin kovasti hän sitä korostaa, ettei lukija voi kuin epäillä. "Läpäisemätön ihoni on linnani", Claudia vakuuttaa.
Romaani alkaa unella ja heti sen jälkeen Claudia pohtii, osallistuuko yllättäen kuolleen rakastajansa Henryn hautajaisiin vai ei. Vähitellen Claudian ja Henryn suhde aukeaa ja samalla Claudia tekee tiliä muustakin elämästään. Selvää on, etteivät tunteet ja kokemukset ole niin ilmeisiä kuin miksi hän koettaa ne selittää. Paljon kuplii pinnan alla, pulpahtelee esiin.
Vieras, ystävä on romaani yksinäisyydestä ja sijattomuudesta. Sen tunnelma on surumielinen ja terävä, Heinin katse porautuu syvälle. Itä-Berliini elää hiljaa taustalla, DDR:n painostava tunnelma on etäällä ja silti läsnä. Ihmisyys kietoutuu suoritusten ympärille: on yhteiskunnan asettamat vaatimukset, mutta yhtä lailla painetta tulee ihmisiltä lähellä ja etäämpänä. Nykyaikaisen populaaripsykologian termein Claudialla olisi totisesti muutamakin tunnelukko tiirikoitavana, mutta 1980-luvun alun Itä-Saksassa hän on pikemminkin ihannekansalainen. Tehokas, tunteilematon, mihinkään kiintymätön.
Heinin teos on kiehtova kirja ennen kaikkea miljöönsä vuoksi, mutta myös haastava kohdattava. Etäisyys, kliinisyys ja Claudian sulkeutuneisuus tyrkkivät kauemmas. Samalla kirjan herättämät tunteet tulevat lähelle – uskaltaako niitä kohdata, se jää jokaisen lukijan itse ratkaistavaksi.
Christoph Hein: Vieras, ystävä
Suomentaja: Markku Mannila
Ulkoasu: Alexander Pankow
Otava 1985
184 s.
Der fremde Freund (1982)
Kirjastosta.
Toisaalla: Tahaton lueskelija, Ullan luetut kirjat
Haasteet: Kuukauden kieli -haaste (syyskuun kieli on saksa), Helmet-haasteen kohta 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
No niin, saitpas kiinnostumaan tästäkin. Kuulostaa juuri sellaiselta historialliselta ja surulliselta kirjalta, joista pidän aivan erityisesti.
VastaaPoistaKokeile, tämä on aika kiinnostava tapaus. Tunnelma on ihan omanlaisensa. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä pidät.
PoistaHieno löytö kuukauden kieli -haasteeseen. Minulla on saksasta käännetyt kirjat vielä bloggausjonossa, mutta menen itsekin vähän vanhemmalla kirjallisuudella. Löysin lukupinoon pari Doris Gercken dekkaria jostain 80-90-lukujen vaiheilta ja tykästyin sen verran, että piti lukea pari kappaletta. Tämä lukemasi kirja alkoi kiinnostaa Helmet-haastetta silmällä pitäen, sillä minulla on vielä täyttämättä kohta "entisestä itäblokin maasta kertova kirja". Siihen Heinin kirja saattaisi sopia aiheensa puolesta hyvin.
VastaaPoistaHalusin kokeilla jotain hieman poikkeuksellisempaa, vaikka en kyllä noin muutenkaan lue ylettömän paljon saksankielistä kirjallisuutta. DDR kiehtoo minua kovasti, joten tämä oli siinä mielessä oivallinen löytö, vaikkei kirjana ihan täysosuma minun makuuni ollutkaan. Kiinnostaisi silti hieman lukea muutkin Heinilta suomennetut kirjat.
Poista