1. marraskuuta 2017

Jukka Behm: Pehmolelutyttö



Sileäpintainen, hyvämaineinen ydinperhe. Vakaa toimeentulo. Teinityttö, joka hoitaa hommansa kuten hänen odotetaankin tekevän, koskaan nurisematta, koskaan kapinoimatta. Teinityttö, joka myy itseään aikuisille miehille. Mikä ei kuulu joukkoon?

Jukka Behmin Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kisan voittanut romaani Pehmolelutyttö kertoo kulmia hiomatta, kuinka sisus on paljon muuta kuin pinta antaa olettaa. Romaanin päähenkilö Emilia on 15-vuotias, oikea tunnollisuuden ja kunnollisuuden perikuva. Kun hän toteaa tarvitsevansa rahaa päästäkseen suosikkibändin keikalle, on alettava miettiä, mistä sitä voi saada. Sattumalta hän päätyy puistossa katselijaksi itsetyydyttäjälle – ja tienaa elämänsä helpoimmalta tuntuvan setelin. Ansaintalogiikan helppous viehättää, joskin rajat alkavat venyä ja Emilia huomaa olevansa myös tilanteissa, joissa setelit eivät tunnu enää lainkaan niin helposti ansaituilta.

Kaiken kokemansa Emilia paljastaa huoneensa pehmoleluarmadalle. Noille lapsuudesta kuiskiville olennoille, jotka eivät vaadi tai edellytä häneltä mitään.

Behmin kirja mietitytti minua etukäteen. Aihe tuntui hyvin rankalta ja rajulta, ja huomasin pohtivani, kuinka sitä on onnistuttu käsittelemään ilman, että lukijaa alkaa liikaa ahdistaa. On noita tullut joskus luettua, liian nuorena varmaan, tarinoita lapsiprostituoiduista ja muusta lapsuuden ja nuoruuden väkivalloin rikkovasta.

Pehmolelutyttö on onnistunut nuortenkirja monella tapaa, eikä se mässäile aiheellaan lukijaa kauhistuttaen. Emilia on uskottavasti rakennettu hahmo, hänen ajatuksensa ja tunteensa tulevat liki minäkertojamuodon ansiosta. Kaikkea ei lukijalle paljasteta, myös omaa tulkintaa joutuu tekemään ja täyttämään aukkoja tarinassa ja tapahtumissa. Se, mitä Emilia hänelle maksavien miesten kanssa tekee, on pääosin tulkinnanvaraista, mutta saa pohtimaan, miten paljon jää näkemättä todellisuudessa.

Tänäkin syksynä on uutisoitu siitä, kuinka nuoret myyvät aikuisille seksiä rahaa, päihteitä ja tavaroita vastaan. Pehmolelutytön tarina ei siis ikävä kyllä ole vain fiktiota, vaan osa nuorten elämää ja olemassaolevia ilmiöitä. Emilia hoitaa omia kontaktejaan ennen kaikkea netissä erilaisilla seuranhakupalstoilla, ja yhteyttä ottavien määrä on tarinassa valtava. En voi kuin pudistaa päätäni ja todeta, että joistakin ilmiöistä olen aivan pihalla, eikä ymmärrykseni riitä käsittelemään niitä millään muotoa neutraalisti.

On kammottavaa, että aikuiset ihmiset hyväksikäyttävät nuoria niin, hyödyntävät rahan ja auktoriteetin tuomaa valtaa omien mielihalujensa tyydyttämiseen. Nuoria, jotka lähtevät mukaan, on varmasti laidasta laitaan, mutta vastuu tällaisessa toiminnassa on aina aikuisen. En pysty hyväksymään mitään perusteluita sille, että seksiä tai mitään siihen viittaavaa toimintaa pitäisi ostaa alaikäiseltä. Mikään syy ei sellaiseen oikeuta.

Jukka Behm tekee Pehmolelutytöllään rohkean avauksen aiheeseen, joka ei ainakaan viime aikoina ole ollut kotimaisen nuortenkirjallisuuden kärkiaiheita. Romaani on vahva, omaääninen ja vakuuttava, ja se sopii luettavaksi yhtälailla nuorille kuin heidän kanssaan tekemisissä oleville.


Jukka Behm: Pehmolelutyttö
Ulkoasu: Laura Lyytinen
WSOY 2017
202 s.

Kirjastosta.

___________

Toisaalla: Marjo Jääskä / Etelä-Saimaa

28 kommenttia:

  1. Pehmolelutyttö oli kyllä todella onnistunut nuortenkirja, hämmennyin oikein kuinka jo hetken aikaa sitten teinivuotensa ohittanut mieskirjailija pystyi luomaan niin uskottavan minäkertojan tähän kirjaan. Aukkoisuus ja pieni sumuverho tekivät kirjasta sopivan herättelevän mässäilemättä kuitenkaan liikaa. Hyvä kirja, mutta en olisi varmaan koskaan lukenut, ellei sitä olisi töissä isketty minun käsiini luettavaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta, todella onnistunut ja uskottava kertojaratkaisu, ja tarina kuvaa tätä hetkeä todella hyvin. Minullekin kirja sattui kirjastossa käteen, kun asettelimme uutuuksia esille.

      Poista
  2. Huh, miten ahdistava aihe, mutta kuten kirjoitat, ikävä kyllä aihe on todellisuutta liian suuressa määrin. Kuulostaa siltä, että kirja on kuitenkin onnistunut ja ehkäpä nuorten kanssa työskentelevän olisi syytä lukea se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, mutta Behm onnistuu pitämään langat käsissään niin, ettei ahdistus kasva liian suureksi ja kirja pysyy nuortenkirjamaisena. Se on mahtava taito.

      Poista
  3. Minäkin olen viime aikoina ihmetellyt uutisia ilmiön yleistymisestä. Tosin jäin myös miettimään, onko ilmiö todella yleistynyt, vai onko se ehkä netin kontaktikanavien kautta laajentunut niihin yhteiskunnan piireihin, joiden kautta se tulee näkyvämmäksi. Sinänsä hyvä asia, että tietoisuus kasvaa. Ehkä puuttuminenkin tulee todennäköisemmäksi.

    Sitä en millään ymmärrä, mikä saa aikuisen toimimaan noin. Kuten sanot, vastuu on aina sillä joka vaatii ja maksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Kaikenlaista kaupankäyntiä ja vaihtokauppaa on toki harjoitettu maailman sivu, ja siihen on aina liittynyt vallankäyttöä ja alistamista. Luultavasti kyse on juuri siitä, että nykyaikaiset kanavat ovat niin nopeita ja helppokäyttöisiä, että ilmiön näkyvyys on toista luokkaa kuin ennen. On hyvä, että tästäkin aiheesta herää porua. Jos edes yhden nuoren voi saada jättämään tuollaiset kuviot väliin, kun osaa puuttua ja ehkäistä ennalta, se on jo hyvä.

      Poista
  4. On kyllä rankasta aiheesta kertova kirja, mutta toisaalta se alkoi kiinnostaa minua. Kaikista kamalinta on tietoisuus siitä, että kirjan tematiikka on arkipäivää surullisen monelle. Kuten sinä ja Minna jo sanoitte, minäkään en kykene ymmärtämään, miksi jotkut aikuiset tekevät jotain niin julmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa lukea! Aihe on hyvä, mutta Behm hallitsee myös hienosti nuoren "tavallisenkin" elämän ja ajatusten kuvaamisen. Tästä irtoaa paljon pohdittavaa, mikä on aina hyvä merkki, vaikka joutuisikin sitten ikävienkin fiilisten pariin.

      Poista
  5. Kiitos lukuvinkistä, näin ikiteininä olen jokseenkin koukussa "rankempiin" nuortenromaaneihin ja olen varma, että luen tämän piakkoin. Behmiltä olen lukenut loistavan aikuisten romaanin (Dr. Mumbai), joten jo siksi olen vakuuttunut teoksen puhuttelevuudesta.

    Nuoria taitaa nykyään kiinnostaa helppo raha, ja ehkä myös kokemus omasta vallasta. Minkälaista sitten seksityöllä tienaaminen on silloin, kun tulee oikeasti köyhästä perheestä - toisin kerrottuna tarina voisi kertoa myös suomalaisesta lapsiperheköyhyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna palaa, Anu! Onhan tämä nyt F-ehdokkaanakin, joten näkyvyyttä kirjalle on luvassa – ja aivan ansaitusti. Pitäisikin tutustua Behmin aiempaan tuotantoon, olen muiltakin muistaakseni kuullut kehuja tuosta Mumbaista.

      Tuo aihe olisi todellakin puhutteleva. Muutenkin lapsiperheiden köyhyys aiheena olisi tärkeä ja välttämätön keskustelunavaaja.

      Poista
  6. Hyvä, että tästäkin rankasta aiheesta on kirjoitettu. Lasten pitäisi saada olla lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tämän kirjan Emilian lapsuus saa melkoisen kolauksen ja kaikki lähtee liikkeelle kuitenkin aika viattomasti ja ajattelemattomasti. Mutta onneksi tämä ei ole ihan toivoa vailla oleva tarina, joten päällimmäiseksi ei jää synkkyys.

      Poista
  7. Kuulostaa varsin jännittävältä yhdistelmältä, miehen kirjoittama tarina teinitytön näkökulmasta. Eikä ihan se mikään helpoin aihevalintakaan! Kiinnostavan oloinen romaani, pitänee ottaa siitä lisää selvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Behm on mielestäni tehnyt erinomaista työtä, kerronta on sujuvaa ja uskottavaa, tarina sellainen, jonka voi hyvin uskoa todeksi (vaikkei se toki ehto hyvälle kirjalle noin yleisesti olekaan, mutta tässä tapauksessa tärkeää). Suosittelen tutustumaan.

      Poista
  8. Yök, mikä aihe! Valitettavasti ei mielikuvitusta :( Pitänee ottaa tämä lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on tosiaan haastava ja rankka, eikä valitettavasti fiktiota. Tämä kannattaa lukea.

      Poista
  9. Luulin tätä ensin dekkariksi, muutaman alkurivin jälkeen. Kiinnostava aihe, hyvä että tällaisiin aiheisiin tartutaan 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, kyllä nuortenkirjallisuuden on oltava mukana omassa ajassaan ja tämä onnistuu siinä hienosti.

      Poista
  10. Huuuh, ajattelin kyllä lukea tämän, mutta täytynee henkisesti valmistautua ensin kunnolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ole kaikkein rajuimmasta päästä siinä mielessä, että onhan noita lapsiprostituutioon liittyviä kirjoja tullut luettua ja melko ronskejakin sellaisia. Tämä jättää tilaa mielikuvitukselle, eikä pakota aivan kaikkea lukijan silmien eteen.

      Poista
  11. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista tämä on se, joka ei minua suuremmin houkuttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ei? Romaanina tämä on tosi vahva ja valmis, kertojaratkaisu onnistunut. Toki aihe on epämiellyttävä, mutta se on mielestäni vain hyvä asia.

      Poista
  12. Jännittää tosi paljon tämän lukeminen, mutta kyllä näillä sinun peursteluillasi ja toki myös f-kisan siivittämänä uskallan. Katselin tätä jo aiemmin, mutta ajattelin että nyt on sellainen aihe että ei voi onnistua, mutta josko siis sittenkin!

    Tuo sinun Kettusi on kyllä ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa uskaltaa. Onhan tämän aihe rankka, mutta kirjan ote on silti raikas ja lähestyttävä ja kertojaratkaisu onnistunut.

      Kettu on paras! <3

      Poista
  13. Uhhuh, onpa kammottava aihe ja sellainen, mikä saa otsasuonet tykyttämään. On niin valkea ymmärtää aikuisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
    Tästä tuli myös mielleyhtymä tällä viikolla näkemäni Fragile-näytelmä, joka kertoo aivan eri aiheesta, mutta lähtökuvio siinäkin sama: puhtoinen ja idyllinen perhe ja tunnollinen teinityttö, joka sisimmässään huutaa apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on asetelma, joka on taiteelle herkullinen mutta tosielämässä sellainen, joka saa helposti avuntarpeen pysymään liian pitkään piilossa. Oppisipa olemaan tarkkanäköisempi. Se ei vain ole mitenkään yksinkertaista.

      Suosittelen tätä kirjaa suuresti, avaa silmiä.

      Poista
  14. Tässä kirjassa on todella mielenkiintoista jo se, että aikuinen mies kirjoittaa 15-vuotiaan tytön näkökulmasta. Uskoisin, että aika hyvät mahdollisuudet Finlandia-palkinnolle tässä #metoo-maailmassa.
    Omien tyttärien kanssa olen käynyt keskustelua aiheesta. Toinen, juuri 18-vuotta täyttänyt kertoi, että ei halua enää mennä erääseen Hensingin keskustan klubiin, kun siellä on 40-vuotiaita, jotka ovat kovin ahdistelevia. Mitä ihmettä tekevät sen ikäiset miehet 18-vuotiaiden discossa??? Ellei juuri sitä, mistä Jukka Behm kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, valtasuhteet ovat vahvoja ja näkyviä sekä fiktiossa että todellisuudessa, nuorilla ja aikuisilla. Kunpa niihin oppisi suhtautumaan jotenkin niin, että saa pidettyä vallan omissa käsissään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!