20. marraskuuta 2017

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas (Mielenterveysviikko)



Maiju Voutilainen eli suosittu vloggaaja Mansikkka on kirjoittanut esikoisrunokokoelman Itke minulle taivas, jonka Otava on juuri julkaissut. Tubettaminen on minulle vieras somekulttuurin muoto (vaikka toki tiedän, mistä noin pääpiirteissään on kyse), mutta loppukesästä vilkuilin Mansikkkan YouTube-kanavaa useammankin kerran, sillä huomasin siellä julkaistun kirjoihin liittyviä juttuja.

Kirja-aiheisia YouTube-kanavia ei taida juurikaan olla, ei ainakaan suosituimpien kanavien joukossa. (Vai onko? Vinkatkaa jos tiedätte!) Harmi, sillä kyllä kirjoista olisi moneen. Tällainen kirjallinen ilmaisumuoto kuin blogi on tietysti jo vähän vanhanaikainen, eikä taida esimerkiksi nuorten enemmistöä juurikaan kiinnostaa. Liikkuva kuva, ääni ja vauhti lienevät tärkeitä tekijöitä, kun uusia ilmaisutapoja etsitään.

Mutta sitten itse kirjaan.

Voutilaisen runot ovat helpostilähestyttäviä, muodoltaan tuttuja ja aihepiireiltään erinomaisen hyvin nuoriin lukijoihin kolahtavia, uskallan väittää. Runojen puhuja on ristiriitainen, kasvussaan kesken. Huolia, murheita, suruja on, ja ne liittyvät paljolti omaan itseen, omaan päähän, itsetuntoon ja minuuteen suhteessa muihin.


yritän ajatella rationaalisesti
   mutta minusta puuttuu pala
en kykene järkevään ajatteluun, kun
varjot valtaavat huoneeni

tahtoisin maata ja maatua
   sulautua osaksi universumia
ilman huolia ja ahdistusta maailmasta
kaipaan syleilyn turvaa
kosketusta


Itke minulle taivas on kirjoitettu esipuheenkin mukaan sydämellä ja kyynelillä. Runoissa on tunnetta, ne puhuvat lukijalle suoraan ja kiertelemättä. On halu jakaa ja silti piilottaa, on pyrkimys ymmärtää itseään ja silti hävettää. Mitä muuta nuoruus olisikaan kuin ristiriitoja, joskus ylittämättömiäkin.


itseni satuttaminen tuo
ainutlaatuista tyydytystä
itseinholle

tahdon ulos
en riitä
olen vajavainen

enkä osaa olla mitään mitä te olette

mua ahdistaa
oksettaa olla
rintaa painaa kuin olisin
kadottanut suunnan

sattuu kun hengitän
muttei tunnu miltään
vaikka hakkaan
reisiäni nyrkillä


Voutilainen on tarttunut rohkeasti mielenterveyteen liittyviin teemoihin. Runoissa on ahdistusta, yksinäisyyttä, itsensä satuttamista, halua lopettaa se, minkä on aloittanut. Osa tunneskaalasta kuuluu nuoruuteen, mutta jos on niin paha olla, ettei meinaa kestää, on löydettävä tapa selvitä eteenpäin. Siinä voi jonkun toisen apu olla korvaamatonta.


avaan silmät
ja valo sokaisee hetken.
olen ollut elossa
taas yhden päivän pidempään.
olen omassa nahassani rypenyt
kaikki nämä hikiset hetket,
vihannut ja yrittänyt rakastaa.
olen edelleen elossa,
vaikka joskus haluaisinkin kuolla.
valo liikkuu peitollani
hetki hetkeltä lähemmäs kasvojani,
on rauhoittavaa seurata sen matkaa.


Osa kokoelman runoista keskittyy puhujan pahaan oloon ja olemiseen vain hänen päässään, ajatuksissaan ja tuntemuksissaan, mutta kokoelman loppupuolella on myös runoja, joissa kohdataan toinen ihminen. Ihastuminen, rakastuminen, parisuhteen synty, siinä tempoilu. Eivät helppoja kellekään, ja kun keitokseen lisätään vielä oman mielen pulmat ja itsetunnon kolhut, olo on vähemmästäkin epävarma ja sekaisin.

Jonkin verran runoissa on loppuun saakka hiomattomia kielikuvia ja helppoja ratkaisuja, tunneilmaisut ovat monella tapaa äärimmäisiä, mutta kokonaisuutena Itke minulle taivas on kokoelma, jolla voi olla lukijalleen suuri merkitys. Teini-ikäinen minä olisi rakastanut tätä kirjaa, tuntenut, että joku toinen puhuu minun kieltäni. Aikuinen minä muistaa kyllä, miltä nuoruus tuntuu – äärimmäiseltä, kipeältä, pyörremyrskyltä oman pään ja kehon ja identiteetin sisällä – eikä halua sitä aikaa koskaan takaisin.

Toivon Voutilaisen runokokoelman löytävän tiensä sellaisten lukijoiden käsiin, jotka kokevat tarvitsevansa sanoitusapua tunteilleen. Siinä Itke minulle taivas voi auttaa paljon, tarjota vertaistukea,  ymmärrystä, apua.

Voiko kirjallisuudelta suurempaa vaikutusta toivoakaan?


se tunne
kun on vähän hukassa
mut se on ihan ok



Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
Kuvitus: Hilla Semeri
Otava 2017
61 s.

Arvostelukappale.

_______

Haasteet: Kirja on osa Mielenterveysviikon postaussarjaani. Runo100-haaste.

7 kommenttia:

  1. Täytyykin lisätä tämä TBR listalle, vaikka tubettaja itsessään ei ole iskenyt: ehkä hänen kirjoitelmansa iskevät.

    Youtubesta ja kirjoista voisin sen sanoa, että "booktube" ja sen luomat verkostot ovat aika isokin juttu englanninkielisessä youtube-maailmassa, ja lisäksi olen törmännyt saksalaisiin, ranskalaisiin ja muistaakseni tsekkiläiseenkin booktubettajaan. Suomalaisia ei ole tainnut tälle saralle vielä paljon ajautua.

    Nimimerkillä olen ollut addiktoitunut youtubeen vuodesta 2009 (ja kirjoihin vuodesta 1999)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, täytyy joskus paremmalla ajalla tutustua englanninkielisiin kanaviin. Ehkä päällimmäisenä mielessäni oli suomenkielinen tubetus, kun en lue muunkielisiä kirjablogejakaan (Miksiköhän en? Ihan hyvin voisin). Jännä markkinarako kyllä olisi siinä.

      Ihan hyvät addiktion kohteet sinulla. ;)

      Poista
  2. Teini Angstia ja Youtubea, ei vois näin vanhana ihmisenä enempää kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei kannata antaa iän määritellä sitä, mistä ihminen voi kiinnostua. Enkä sanoisi tämän kirjan olevan ainakaan pelkkää teiniangstia, vaan rohkea teko tuoda mielenterveyden haasteet esiin oman persoonan kautta.

      Poista
  3. Kuulostaa jo noiden runojen perusteella hyvin mitäänsanomattomalta. Kohdeyleisö on selvästi teinit joille tämä sopii, muutenkin kirjoitukset on vähän turhan irc-galleriamaista päiväkirjan täyttelyä. En ymmärrä kuka tuollaista haluaa edes kustantaa mutta kai siihen pystyy kun on jo valmiiksi yhteistyössä Otavan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että kirjallisuutta kustannetaan eri kohderyhmiä, vaikkapa juuri teinejä, ajatellen. Miten muuten lukemista ja kirjoja saadaan markkinoitua uudelle sukupolvelle, ujutettua osaksi heidän elämäänsä? Mikä tekee nuorille suunnatusta kirjallisuudesta – vaikka sitten mielenterveysongelmista kertovasta "teinivertaisrunoudesta" – vähemmän arvokasta julkaistavaa?

      Poista
    2. Samaa mieltä, kyllä teini-ikäisen ahdistuksesta kertovat runot ovat yhtä arvokkaita kuin aikuisen elämäntuskaiset runotkin (enkä ajattelisi, että ahdistus ja masennus on yhtä kuin angsti). Aikuisen ihmisenkin kannattaa olla avoimesti kiinnostunut siitä, mitä sanottavaa nuoremmilla on, eikä tuomita heti mitäänsanomattomaksi. Minulla on vielä lukematta tämä teos, mutta aion kyllä tarttua tähän.

      Poista

Kiitos kommentistasi!