6. toukokuuta 2017

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia



Tyttöydessä on jotain ajasta ja paikasta riippumatonta villiyttä, pitelemättömyyttä ja selittämättömyyttä. Samalla se on hämmentävän samanlaista monin paikoin: täynnä juonia, noloutta ja uhmaa.

Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia on kahdentoista novellin kokoelma, jonka kertomukset on kirjoitettu 1990–2000-luvuilla. Alkuosan novellit kertovat moskovalaisen tyttökoulun oppilaista 1950-luvulla, vuorotellen uudesta näkökulmasta ja uuden päähenkilön kautta. Novelleissa irvaillaan neuvostojärjestelmälle, koetaan niin rakkauden kuin rahan puutetta, hymähdellään lempeydellä tyttöjen jutuille.

Ulitskajan kerrontatapa on konstailematon mutta koukuttava. Novelleissa edetään verkkaisella vauhdilla, mutta niiden koukut kantavat. Tyttöjen ajatukset ja keskinäiset suhteet houkuttelevat lukijan mukaansa, ja ympärillä vellova Neuvostoliitto tuo oman jykevän elementtinsä novellien maailmaan.

Toisen puoliskon novellit ovat otsikon Lapsuus –49 alla. Ne ovat selvästi lyhyempiä, pieniä viipaleita elämänkulusta. Niissä keskeisiksi teemoiksi nousevat orpous, sukupolvien vaihtuminen, lapsuuden loppuminen. Koetaan yllättäviä käänteitä perhe-elämässä ja ihmissuhteissa, ymmärretään elämän rajallisuus ja muutosten väistämättömyys.

En ole aiemmin lukenut Ljudmila Ulitskajaa, mutta Tyttölapsia vakuutti minut siitä, että olisi syytä. Hän tavoittaa tekstissään jotain sellaista yleisinhimillistä ja koskettavaa, jonka havainnoiminen tekee ihmiselle hyvää kiireisessä arjessa ja muutenkin. Samalla hänellä tuntuu olevan pilke silmäkulmassa, joka muistuttaa lämmöllä siitä, että ihminen on nokkela olento, joka kyllä lopulta selviää niin diktatuurissa kuin nuorten naisten käsittämättömissä hierarkiarakenteissa.


Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia
Suomentaja: Arja Pikkupeura
Ulkoasu: ?
Siltala 2015
218 s.
Kokoelmaan sisältyvät kokoelmat Tyttölapsia ja Lapsuus –49 (1993, 2003, 2011)

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Luettua elämää, Ullan luetut kirjat, Mari A:n kirjablogi, Kirjapolkuni, Sinisen linnan kirjasto, Kirjojen keskellä  

Haasteet: 60. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteessa, Helmet-haasteen kohta 23. Käännöskirja, Frau, Signora & Bibi (kirjan alkuperäiskieli on venäjä), Novellihaaste (12 novellia)

6 kommenttia:

  1. Hmm, täytyy laittaa mieleen, vaikka en ehkä ihan heti tätä lue kun saattaisi käydä samoin kuin edellisessä Ulitskajassa, olen juuri ehtinyt lukemaan saman aihepiirin alueelta muita kirjoja (tässä tapauksessa Denezkinan ja Tothin novellikokoelmat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, onko sinulla huonoja Ulitskaja-kokemuksia? Minä en hänen tuotantoaan tunne, vaikka nimenä on ollutkin tuttu jo pitkään.

      Poista
    2. Iloiset hautajaiset luin joku aika sitten ja olisin varmaan pitänyt siitä enemmän jos en olisi juuri sitä ennen lukenut paria kolmea kirjaa joiden aihepiiri ja tunnelma oli hyvin samanlainen...

      Poista
    3. Toisinaan yhtenevän teeman jatkaminen kirjasta toiseen vahvistaa sitä, mutta toisinaan voi tosiaan käydä niinkin, että pikemminkin kyllästyttää.

      Poista
  2. Tyttölapsia iski suoraan sydämeeni ja haaveilen muidenkin Ulitskajan teosten lukemisesta. Pian, pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesähaasteeksi itselle lisää Ulitskajaa?

      Poista

Kiitos kommentistasi!