18. lokakuuta 2015

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki



Kun kirja kolahtaa, se myös kolahtaa. Emmi Itärannan toinen romaani Kudottujen kujien kaupunki vangitsee seittiinsä saman tien ja päästää irti vasta muutamaa päivää viimeisen pisteen jälkeen. Täyteläinen, hiottu, valmis, kokonainen.

Itäranta aloitti kirjallisen maailmanvalloituksensa Teemestarin kirjan myötä. Lukiessani sitä en ollut aivan myyty, vaikka tunnistin vahvan romaanin merkit. Tämä uutukainen taas – mitään epäselvää ei ole. Tässä on minun standardeillani mestariteos.

Kudottujen kujien kaupunki sijoittuu lähes eristyksissä elävälle saarelle, jota toistuvat tulvat uhkaavat. Saarta hallitsee neuvosto, joka on onnistunut kieltämään ihmisiltä unien näkemisen. Kontrolli on voimakasta ja jokaisella on yhteisössä tarkkaan määritelty paikkansa, jota pidetään huolellisesti silmällä. Eliana on Seittien Talossa elävä kutoja, joka osuu paikalle, kun talon pihalta löytyy puhekyvytön, verinen nuori nainen, Valeria. Hänen ilmaantumisensa on tapahtumaketjun purkautumisen alku. Saarella on salaisuuksia, joiden paljastaminen on rohkeimmillekin hengenvaarallista.

Itäranta kertoo tarinaansa hengästyttävän hienolla kielellä, lukijaa mukaansa houkutellen. Tarinan miljöö, vetinen kaupunki, on kiehtova ja elävä, ja sen kuvaama yhteiskunta saa niskavillat pystyyn. Samalla on helppoa uskoa, kuinka tilanteeseen on tultu ja totuttu.

Kudottujen kujien kaupungin eri tasoja jää tarkkailemaan huolella. Elementtinä vesi tulee luonnollisesti vahvasti esiin, mutta myös muut aineet ja materiaalit liittyvät tarinaan keskeisesti: tatuointimuste, vankien henkensä uhalla merestä sukeltama verikoralli, Seittien Talossa kudotut seitit ja kankaat. Kirja kutkuttaa mielikuvitusta yhtäaikaisella konkreettisuudella ja eteerisyydellä.

Unien ja mielikuvituksen voima on myös olennainen osa tarinaa. Unien näkeminen on saarella kiellettyä, ja jos joku saadaan siitä kiinni – pahimmillaan niin, kun Painaja on ihmisen kimpussa – (nerokas idea, muuten, painajaisia tuova Painaja!) on tarjolla vain yksi suunta: vangiksi Tahrattujen Taloon, tatuointi kasvoissa, ilman toivoa paluusta muun yhteisön joukkoon.

Kirja on huolella kirjoitettu ja kokonaisuudeksi rakennettu. Vieras todellisuus tuodaan liki ilman, että se selitettäisiin puhki. Tapahtumat etenevät lukijan huomion vangiten ja muodostavat tarinan, jossa on sekä ajankohtaista että ikiaikaista sanomaa. Kudottujen kujien kaupunki on kirja, jonka lukeminen on lukemisen iloa parhaimmillaan.


Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Ulkoasu: Jussi Kaakinen
Teos 2015
335 s.

Arvostelukappale.

_____

Muiden mietteitä: La petite lectrice, Lumiomena, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Krista/Suomi lukee

12 kommenttia:

  1. No juuri näin! Voi huh huh kun Itäranta on huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tällaisilla ansioilla jaksaa kyllä odottaa useamman vuoden seuraavaa teosta. Ei näitä ihan hetkessä kasaan raapaista.

      Poista
  2. Voi ihana, että pidit... minä odotan kirjaa kirjastosta nyt vieläkin innokkaammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat pian tämän luettavaksesi. Tämän ahmaisee onnellisena.

      Poista
  3. Aloitan tämän kanssa tällä viikolla - ihanan jännää kun kaikki ovat sitä niin kehuneet! :)

    VastaaPoista
  4. Kirjoitat tästä upeasti - ja voi mikä ihana kuva! <3 Kudottujen kujien kaupunki on kyllä hieno romaani, joka jää varmasti mieleen yhtenä tämän vuoden parhaimmista. Voi mikä onni, että tällaisia kirjoja on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltapäivän syksyinen aurinko... ;)

      Tämä on hieno kirja, jolle toivon kaikkea menestystä niin Suomessa kuin maailmallakin. Ja tietysti odotan, mitä kaikkea Itäranta vielä ehtiikään iloksemme kirjoittaa.

      Poista
  5. Pidin valtavasti Teemestarin kirjasta. Vaikutuin todella Kudottujen kujien kaupungista. Keskinäistä vertailua en osaa tehdä näin pikaisesti. Ainakin tämä on minulla vuoden parhaimpia kotimaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella vaikuttava kirja, en voi muuta sanoa. Tekisi mieli lukea Teemestarin kirja uudelleen. Ihailen Itärantaa kovasti, mikä tarinankertoja!

      Poista

Kiitos kommentistasi!