1. lokakuuta 2015

Denise Rudberg: Yksi tappava syrjähyppy



Tulipa luettua kerta kaikkiaan tyhjänpäiväinen dekkari.

Marianne Jidoff on työuransa syyttäjänsihteerinä tehnyt nainen, jolla on rahaa kuin roskaa. (Hän on perijätär.) Marianne on ollut virkavapaalla useamman vuoden, sillä hän on ollut vakavasti sairaan miehensä omaishoitaja. (Mies on syyttäjä, paskapää ja kuolee kirjan alussa.) Nyt on aika palata takaisin töihin, sillä surevan lesken rooli ei pidemmän päälle kiehdo ja entinen pomokin niin kivasti pyytää.

Niin, ja on tosiaan tapahtunut mystinen murha. Rikas mies on kuollut, kun auto on ajanut hänen ylitseen ja peruuttanut vielä päälle. Poliisivoimat kaipaavat Mariannen älyä, sillä hänellä on kyky ymmärtää raportteja, joita poliisit kirjoittavat, mutta eivät selvästikään osaa itse lukea. Poliiseista tutkintaa hoitavat (vaimostaan eronnut, ei voi olla!) Torsten Ehn ja hänen uusi apurinsa Augustin Madrid (jossa on hieman dandyn vikaa ja jonka nimi on jotenkin erityisen hupaisa).

Toisaalla yläluokkaisessa Tukholmassa (sikarikas) (ja turhautunut) pikkurouva Paula Steen elää kovin onnettomassa avioliitossa kusipäisen Jensin kanssa. Jens käärii rahaa, Paula pyörittää kotia – mutta intohimo ja kunnioitus ovat aikaa sitten kadonneet. Vaimonsa sijaan Jens on kiinnostunut lähinnä itsestään ja kummallisesta mindfulness-kurssista. Paula alkaa saada kummallisia, nimettömiä tekstiviestejä. Stalkkaako häntä joku? (Kyllä stalkkaa.)

Yksi tappava syrjähyppy tarttui jostain syystä lukuhaaviini kirjaston e-kirjakokoelmasta. Vaikka olin jo muka kyllästynyt dekkareihin, niitä on silti päätynyt luettavakseni yksi toisensa jälkeen. Harmi, että tämä tapaus oli tällainen tönkkö. Tai ei se varsinaisesti ole tönkkö, sillä kieli kyllä rullaa, luvut ovat timmejä, henkilöt erottuvat toisistaan ja Tukholma on miljöönä aina herkullinen.

Tarina ei vain suoranaisesti herätä kiinnostusta. Kirja on hidastempoinen ja laahustava, käänteet antavat odottaa itseään aivan liian kauan. Marianne on ihan onnistunut päähenkilö, mutta hänkin alkaa ajan myötä toistaa itseään dieettiensä ja avioliittonsa analyseeraamisen kanssa. On selvää, että edesmennyt puoliso on ollut varsinainen nilkki ja häntäheikki, mutta lukijaa se ei oikein jaksa kiinnostaa.

Lukukokemukseni kehnoin puoli taisi olla se, että kirja oli unohtunut jo ennen kuin olin edes lukenut sen loppuun. Siinä ei ollut mitään sellaista teemaa tai koukkua, joka olisi saanut kääntämään sivun toisensa perään ahnehtien. Miksi sitten luin loppuun? No, jotainhan täytyy ihmisen työmatkoillaan puolihorroksessa lukea. (Ja on se Marianne ihan mainio hahmo.)

Lankoja heitellään pitkin tarinaa kautta linjan ilmoille ja täkyjä jää vielä odottamaan vuoroaan: kyse onkin sarjan avausosasta. Seuraava on tulossa suomeksi ensi vuonna. Jäänee minulta lukematta, mutta onneksi en totisesti edusta yksin Suomen dekkarilukijakuntaa.


Denise Rudberg: Yksi tappava syrjähyppy
Suomentaja: Anu Koivunen
Ulkoasu: Tex Hänninen
Into Kustannus 2015
255 s.
E-kirja.
Ett litet snedsprång (2010)

E-kirja kirjastosta.

______

Muualla: Nenä kirjassa, Ullan Luetut kirjat, Annelin kirjoissa, Kirjavinkit, Mummo matkalla

Haasteet: Kirjallinen retki Pohjoismaissa (Ruotsi)

10 kommenttia:

  1. hei,
    kirjoitit niin mukaansa tempaavan hienosti dekkarin tyhjänpäiväisyydestä, koukuttomuudesta, mitään sanomattomuudesta, kliseisyydestä jne., että taidanpa etsiä kirjan käsiini ja lukea (ainakin yrittää...), sillä useasti ihmettelen, miksi jokin tietty teos on läpäissyt kustannustoimittajan seulan. Ei edes kirjasarjan ensimmäinen osa oikeuta latteaan otteeseen. Kukapa sitten odottaisi jatko-osan ilmestymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ebba! Tuo on kyllä totta, että joskus tekee mieli lukea jotakin, vaikka ennakko-oletukset olisivatkin matalalla. Tämä tapaus on kyllä ihan nopealukuinen, eli kovin paljoa aikaasi se ei tule viemään. ;)

      Poista
  2. Kyllä vaan, jaan mielipiteesi, jotta höttöseksi ja kevyeksi kauraksi jäi lukukoekemus. Jotensakin harmi, sillä kehittämiskelpoisia elementtjeä olisi ollut tarjolla, muttei Rudberg malttanut luopua chick-lit viitastaan eikä fokusoitua dekkarigenreen... Viikonloppuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tässä olisi ollut aineksia, esim. se kurssitouhu olisi voinut olla vaikka kuinka merkittävässä roolissa, mutta eipä sitten oikein ollutkaan. Jotenkin puolinainen olo kyllä jäi. Samoin sinulle!

      Poista
  3. Se, mikä täällä jäi mieleen, olivat ne pullat ja voileivät. Lue tätä nyt sitten nälkäisenä ja väsyneenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ruoka ja samalla siitä kieltäytyminen olivat isossa asemassa...

      Poista
  4. Ihanan piristävä ja rehellinen arvio! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä. Minä luen paljon dekkareita, mutta nyt tiedän, että tähän ei kannata koskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan, käytä aikasi paremmin. Laadukkaampia dekkareita on vaikka kuinka.

      Poista

Kiitos kommentistasi!