28. heinäkuuta 2015

Leena Krohn: Erehdys



– Ei ole historiaa, mies toisti, mutta nyt matalasti kuin haluaisi uskoutua. – Asioita vain tapahtuu solkenaan, ilman juonta, mieltä ja suuntaa, synnytään ja kuollaan, ostetaan ja myydään, naidaan ja syödään ja soditaan... Joku tuhrii merkkejä paperille, kirjoittelee omiaan ja uskottelee niitä totuuksiksi. Toiset hupsut lukevat ja uskovat. Mutta kukaan ei tiedä, mitä tapahtui todella. Se ei ollut historiaa, kaaosta se oli ja sokeaa sattumaa ja silkkaa kauhua! (s. 56)


Kaaokselta vaikuttaa myös tämänhetkinen kotimainen media, kun seuraa kansanedustaja Olli Immosen kirjoittelun herättämiä aaltoja. Olli on mennyt ja tuhrinut merkkinsä ehkä paperin sijaan internetiin, ja toiset lukevat. Historiaan tämäkin tulee väistämättä jäämään, vähintään poliittisten kohujen historiaan. Jos sitäkään lopulta on olemassa, ken tietää.

Leena Krohnin uudesta romaanista Erehdys sain maistiaisia jo viime syksynä, kun olin kuuntelemassa kirjailijaa Nuoren Voiman Liiton Prosak-illassa Lavaklubilla. Esiintymisen voi halutessaan katsoa täältä. Krohn luki tuolloin vielä kirjoitusvaiheessa olleesta kirjastaan muutaman pätkän, jotka vakuuttivat jo silloin.

Nyt kun luin koko kirjan yhteen menoon, oli jälleen päädyttävä siihen yksinkertaiseen päätelmään, että Leena Krohn on nero. Erehdys on tiivis romaani, jossa ei ole sanaakaan ylimääräistä. Se kertoo juuri sen, mistä on päättänyt kertoa: muistamisen ja muistetun kirjoittamisen problematiikasta, unohtamisesta, muistojen vaillinaisuudesta ja ihmisen epätäydellisyydestä oman elämänsä kuviteltuna herrana.

Kirjan kehyskertomuksessa kirjailija E lähtee vieraaseen kaupunkiin kirjaston järjestämään kirjailijailtaan, jossa hän lukee ääneen otteita laajasta tuotannostaan vuosien varrelta. E on hieman salamyhkäinen, joskin vähitellen avautuva henkilö – kirjan teemaa selkein sävelin toisintava hahmo. Tapahtuma on jo alkumetreiltään kankea, eikä tunnelma parane, mitä pidemmälle aika kuluu. Yleisöä ei tunnu juuri kiinnostavan, mitä E lukee, ja jos kiinnostaakin, enemmän yksityiselämän asiat tai vastaukset, joita kirjailija ei mitenkään voi antaa.

Kehyskertomuksen sisällä on novelleja ja otteita E:n romaaneista, jotka kaikki jollain tapaa kietoutuvat muistamisen ja muistojen ympärille. Osassa tunnelma ja miljöö ovat jollain tapaa dystooppisia – ollaan epäilemättä jossain tulevaisuudessa – ja osa taas on tuttua tässä hetkessä ja ajassa. Teknologian kehitys, ihmisen muuttuminen massaksi ja identiteetin lipuminen yhä häilyvärajaisemmaksi ovat myös teemoja, joita Krohn E:n kirjoitusten kautta käsittelee.

En ole sen puhtaampi pulmunen kuin päätteisiinsä uppoutuneet ihmiset Erehdyksessä ovat. Olen aivan liian kiinni tietoliikenneyhteyksissä, kännykässä, sosiaalisessa mediassa. Ja tiedän sen. Pyrkimys koneiden käytön vähentämiseen herää aika ajoin – ja nuutuu lähes saman tien. Olo on ristiriitainen, sillä periaatteessa haluan tempoilla irti "tahmeasta mediasta", ja kuitenkin pidän internetiä ja erilaisia yhteydenpitokanavia relevantteina ja keskeisinä tämän ajan tuotteina ja palveluina, joiden käyttämättä jättäminen on vähintäänkin epämukavaa.

Olin viikonlopun mökillä saaressa Pohjois-Karjalassa. Netti toimii siellä kyllä, mutta rajallinen määrä energiaa (=aurinkopaneeli) toimi tehokkaana tietoliikennetekniikan säännöstelijänä. Vaikka välillä livahdin sosiaaliseen mediaan ja uutissivuille, oli kännykkä kuitenkin hyvin helppoa jättää mökkiin, kun grilliruoan laittaminen, halkojen hakkaaminen, huussin korjaaminen ja ilta-auringossa kalliolla istuminen ja kaislojen kahinan kuunteleminen olivat sen vaihtoehtoja.

Ehkä meidän aikamme ihmisten on vain kyettävä tekemään valintansa: käyttämään teknologiaa kun sitä tarvitsee ja haluaa, ja toisaalta irrottautumaan, kun on sen aika.


Hän muisti myös, miksi oli aikoinaan alkanut kirjoittaa. Oli ollut kokemus, suunnaton ja sanaton, jonka hän oli halunnut kääntää sanoiksi. Oli ollut hiljaisuus, jolle hän oli aikonut lainata äänen. Oli ollut näkymätön, jonka hän oli yrittänyt näyttää. Miksi kaikki tuo vaivannäkö? Nyt se pyrkimys oli jo melkein sammunut, mutta E:ssä oli vielä jäljellä hitunen uskoa. Hän tahtoi uskoa, että vaikka hän itse ei koskaan tavoittanut sitä mitä etsi, se kuitenkin oli olemassa ja kenen tahansa löydettävissä, milloin tahansa. (s. 154)


Leena Krohn: Erehdys
Ulkoasu: Marjaana Virta
Teos 2015
155 s.

Omasta hyllystä.

_____

Muualla: Reader, why did I marry him?, Donna mobilen kirjat, Lukupino, Kannesta kanteen, Luettua elämää, P. S. Rakastan kirjoja, Ilselä, Ullan Luetut kirjat, Täysien sivujen nautinto, Sivu sivulta, Opus eka

Kirjankansibingosta ruutu Abstrakti kuvio (eikä vieläkään bingoa, mutta ihan kohta, ihan kohta...)


        

13 kommenttia:

  1. Hyvä teksti tuosta median käytöstä ja kirja kiinnostaa! En ole vielä lukenut Krohnia lainkaan, mutta pitäisi, tiedän sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta, Katri. Suosittelen tätä tai vaikkapa Hotel Sapiensia, Tainaron on tietysti myös jo lähes klassikko.

      Median käyttöä tulee miettineeksi päivittäin. Jossain vaiheessa pitää ryhtyä sanoista tekoihin.

      Poista
  2. Minä en ole vielä Krohnin kirjaa lukenut, mutta tämä vakuutti. Ja ehkä uskaltaudun myös tarttumaan. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä, Vilma! Tämä ei ole ihan niin salamyhkäinen kuin vaikkapa Hotel Sapiens (joka sekin on hurjan hyvä) tai ihan niin vertauskuvallinen kuin Tainaron. Krohn on huippu.

      Poista
  3. Nauratti, kun luin, että luettuasi ajattelit, että Leena Krohn on nero. Minulle käy ihan samoin. Kun on saanut hänen kirjansa luetuksi päällimmäisin tunne on juuri tuo, että onpa kirjailija nero.

    Pidin kirjoituksessasi kovasti laajempien ympyröiden mukaan ottamisesta. Tänään kansalaistorille sankoin joukoin!!!

    Mitä tulee someen, fb:n käyttöä olen vähentänyt huomattavasti. Olen saanut varmaankin siitä yliannostuksen. Ehkä someenkin pätee vanha sanonta, että se on hyvä renki, mutta isännäksi siitä ei ole, eikä sitä pitäisi siihen asemaan päästää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tämän kirjan jo hetki sitten, mutta nyt kun vasta oli aikaa siitä kirjoittaa, tajusin, kuinka ajankohtainen tuokin valitsemani lainaus taas on. Kaikkea sitä tapahtuukin, ulostuloja on niin paljon ja ihan ihmeellisiä paikoin. Tarkoitus olisi lähteä kaupungille parin tunnin päästä.

      FB kyllästyttää minuakin välillä, ja silti siellä tulee roikuttua liikaa. Kai sitä jotenkin vaan on tapoihinsa kangistunut ja tottumuksissaan tylsä. Täytyy miettiä, miten saa olonsa paremmaksi ja somen(kin) käytön tasolle, joka ei mietitytä.

      Poista
  4. Leena Krohn on nero, kansainvälisen tason kirjailija ja ajattelija, jonka kirjat ovat kerrassaan ravistelevia lukunautintoja! Alun sitaatti on hauska ja viiltävä - ei muuta kuin muokkaamaan historiaa itselleen sopivaksi. Kaaoksen keskellä kaikki on sallittua. Voi ihmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihmeellistä, ettei Krohn ole Suomessa loppujen lopuksi sen tunnetumpi kirjailija, vaikka hänellä on vankka kansainvälinen ura ja maine. Ehkä hänen kirjansa eivät ole riittävän helposti lähestyttäviä, vaikka minusta ne pystyy kohtaamaan millaisin mielin tahansa.

      Historian muokkaaminen on teema, joka kiinnostaa minua hurjasti. Ja mitä koko historia lopulta edes on? Pelkkää tulkintaa, sattumia ja valtaa? Ehkä.

      Poista
    2. Onko Krohn sitten yleensä vähän vaikea, en tiedä, kun vain tämän olen lukenut. Olen samaa mieltä, kansainvälinenkin maine on ansaittu. Minulle tuli ekasta novellista mieleen Modiano, mutta mielestäni Krohn kyllä veti pidemmän korren.

      Poista
  5. Krohnin teos on tuntematon, jokin herättää kirjan tarinassa kiinnostusta. Täytyy tutustua.
    Sosiaalinen media on hyvä renki, mutta huono isäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä motto, josta pitäisi pitää paremminkin kiinni. Toisaalta sosiaalinen media on hurjan kiinnostava ilmiö, aivan uusi ihmiskunnan historiassa ja todella merkittävä monella tapaa.

      Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.

      Poista
  6. Tämä kirja on jäänyt mieleen kummittelemaan. Tekisi mieli lukea pätkiä uusiksi siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti. Kaikki lukemani Krohnin kirjat ovat olleet sellaisia, että ne voisi hyvin lukea uudelleen joko pätkissä tai kokonaan. Niin paljon viisautta niissä on.

      Poista

Kiitos kommentistasi!