Kesällä ihmisen on hyvä lukea kevyttä. Vaikka voi kesällä lukea raskastakin, jos mieli tekee. Minä kaipasin kesäkuun viimeisiin hetkiin jotain, no, kesäistä ja kepeää, ja muistelin aivan oikein, että yksi Katja Kallion romaani oli vielä minulta lukematta. Kuutamolla oli jonkinlainen lohtukirjani joskus – olen lukenut pokkarini niin monta kertaa, ettei se meinaa pysyä enää kasassa – ja Sooloiluakin on sen verran hauska, että olen senkin muutamasti lukenut. Karilla jäi yhteen lukukertaan, vaikkei mitenkään huono sekään ollut. Kertaalleen lukeminen vain on nyt minulle se normaali tila kirjojen suhteen.
Säkenöivät hetket oli ihan toisenlaista Kalliota kuin aiemmat lukemani. Se on historiallinen romaani sijoittuen 1910- ja 1930-luvuille ja pääasiassa Hankoon. Hyvästi siis 2000-luvun alun helsinkiläiset ihmissuhdekuvioineen! Ihmissuhteita toki Säkenöivissä hetkissä on, niistä sen tarina versoaa.
Aluksi ollaan kesässä 1914. Konttoristi Inga on teini-ikäisen tyttärensä Ellyn kanssa viettämässä kesää Hangon kylpylähotelli Bellevuessa. Inga ei ole tehnyt elämässään niin kuin oppikirjat ja siveyskäsitykset määräävät, mutta on onnistunut kasvattamaan Ellyn jo aikuisuuden kynnykselle, valmiiksi lähtemään omille siivilleen. Kesä on sujunut hyvin, mutta saa kaaosmaisen päätöksen, kun huhut ja uutiset sekoittuvat ja maailmanpolitiikan tapahtumat rävähtävät kylpylävieraiden päälle.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Elly on naimisissa hankolaisen kalastajaperheen pojan, sittemmin kivenhakkaajaksi ryhtyneen Theon kanssa. Perheen kolme tytärtä ja poika ovat eloisia tapauksia, ja etenkin kaksi vanhinta tytärtä Harriet ja Beata aiheuttavat äidilleen miettimistä, joskin eri syistä. Sisarusten välillä on kiihkeä viha-rakkaus-suhde, jolla on omanlaisensa seuraukset – merkittävät kaikille.
Oikeastaan Säkenöivät hetket on kirja, jonka juonesta ei kannata kauheasti etukäteen tietää. Se ei ole mikään mysteeri- tai salaisuusromaani, mutta sen aukipunoma tarina pääsee oikeuksiinsa, kun siitä saa nauttia ilman suurempia ennakkoluuloja. Kirja ei edes ole erityisen juonivetoinen. Sen kuvaamien ihmisten elämät vain soljuvat eteenpäin, aukeavat ja sulkeutuvat, yhtyvät ja eroavat.
Kallio osaa kirjoittaa perhesuhteista ja elämän valintahetkistä osuvasti. Säkenöivät hetket on ehdottomasti naisten kirja siinä mielessä, se kertoo ennen kaikkea naisista: naisen elämän vaihesta, käännekohdista ja vain naiselle mahdollisista ihmissuhteista kuiten äitiydestä, tyttären roolista ja siskosten välisestä suhteesta. Ehkei se tarjoa mitään sellaista, mitä ei jo olisi joskus kerrottu, mutta se saa kuitenkin viihtymään kanssaan ja uppoutumaan merituulen halkomaan rannikkokaupunkiin, jossa ihmiset ovat hetkestä toiseen loppujen lopuksi aina kuitenkin yksin.
Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Ulkoasu: Emmi Kyytsönen
Otava 2013
413 s.
E-kirja
Kirjastosta.
______
Muiden mietteitä: Lumiomena, Koko lailla kirjallisesti, Ilselä, Järjellä ja tunteella, Kirjamuistikirja, Kirjan jos toisenkin, Kulttuuri kukoistaa, Sinisen linnan kirjasto, Luetut, lukemattomat
Kirjankansibingosta ruutu Keltainen.
Ja kansikin säkenöi just sitä kesätunnelmaa josta alkaa olla pikkuisen pula tässä nykyisessä suihkuvirtauksessa :)
VastaaPoistaE-kirjojen ehkä ainoa huono puoli on, ettei kansikuvasta pääse nauttimaan lukiessa, niin kuin paperikirjan kanssa. Ja kuvan tunnelma kyllä kelpaisi...
PoistaTämä oli mielestäni Kallion paras kirja, suosittelen :)
VastaaPoistaMinä en varmaan ikinä pääse yli Kuutamolla-kirjasta, se vain kolahti niin kovaa silloin aikoinaan. Mutta ei tämäkään huono ollut, vaan ilokseen tätä lueskeli.
PoistaMain tavoin pidän tätä Katja Kallion parhaana kirjana - tähän saakka. :) Elly jäi henkilönä vahvasti mieleen.
VastaaPoistaIngasta olisin ehkä halunnut jotenkin lisääkin irti – tai sitten hänet olisi voinut suosiolla jättää vähemmälle. En päässyt ymmärrykseen, mikä oli hänen tarkoituksensa tarinassa: taustoittaa Ellya ihmisenä vai mikä? Kun ei hän sitten kuitenkaan päässyt täyteen kukoistukseensa.
PoistaMinullekin tämä on ainoa lukematon Kallion romaani. En ehtinyt lukea Säkenöiviä hetkiä parina edellisenä kesänä, ja olen säästellyt kirjaa halki syksyn, talven ja kevään taas uuteen kesään. Kohta voisi olla jo aika, ja kirja kuulostaa jotenkin aika ihanalta. :)
VastaaPoistaKokeilepa. Ei tämä mikään kepoisen kevyt ole, mutta oivaa kesälukemista kuitenkin.
PoistaOon lukennut Sooloilua... Ja ehkä jonkun muunkin, mutta olen tykännyt Kallion tavasta kirjoittaa. Yksi kirja taas Kalliolta lukuluetteloon :)
VastaaPoistaKallion kirjoja on kyllä helppo lähestyä ja ovat tarinoiltaan toimivia. Kyllä tämä kannattaa lukea.
Poista