13. heinäkuuta 2015

Ketä vihataan seuraavaksi?

Topographie des Terrors, Berliini. Heinäkuu 2015.

Miksi ihminen vihaa toista?

Ihonvärin vuoksi. Uskonnon vuoksi. Aatteiden vuoksi. Tilastoilla ja tutkimuksilla perustellen. Historiaa kaivaen. Koska toinen teki väärin. Koska hän ei tehnyt niin kuin halusin. Ollut niin kuin tahdoin. Koska vaan sattuu huvittamaan. Kun nyt vaan tuntuu siltä.


Topographie des Terrors, Berliini. Heinäkuu 2015.

Mistä vihan oppii?

Vanhemmilta. Suvulta. Ympäröivältä yhteisöltä. Kirjoista. Mediasta. Netistä. Puheesta. Sieltä, minne itse lopultakin tuntee kuuluvansa. Niiltä, jotka kerrankin kuuntelevat.


Raide 17, Grunewaldin asema, Berliini. Heinäkuu 2015.

Miksi viha kasvaa?

Koska joku on toisenlainen. Erilainen. Liian samanlainen. Häiritsee elämääni. Saa enemmän. Saa liikaa. Saa sen, mikä kuuluisi minulle. Meille. Tulee muualta. On olevinaan kotonaan. On tehnyt joskus väärin, tai vaikkei olisikaan, esi-isänsä ainakin ovat. Tai jotkut toiset samanlaiset.


Raide 17, Grunewaldin asema, Berliini. Heinäkuu 2015.

Missä vihan näkee?

Netissä. Mediassa. Arjessa. Työssä. Asiakkaana. Yhteisön jäsenenä. Ulkopuolisena. Teksteissä. Puheessa. Kuvissa. Symboleissa.


Shoes on the Danube, Budapest. Kesäkuu 2015.

Minne viha johtaa?

Väkivaltaan. Levottomuuteen. Vääryyksiin. Muutoksiin. Tekoihin, joista ei voi palata. Sanoihin, joita ei saa takaisin. Haavoihin. Kuolemaan. Hautoihin.


Shoes on the Danube, Budapest. Kesäkuu 2015.

Ketä vihataan seuraavaksi?

Ketä tahansa. Vaikka sinua.

12 kommenttia:

  1. Kerran työpaikalla tuli meidän luottamusmies kertomaan, että meidän pitää kirjoittaa ylös yhden työkaverin kaikki sekoilut. Kyseinen työkaveri oli henkisesti sairas. Esimies oli kuulema käskenyt. Minä sanoin, että entä jos me seuraavaksi aletaan keräämään mielipiteitä sinusta. Ei sellaista saa tehdä. Asia oli työterveyteen kuuluva asia. Siihen loppui se sairaan ihmisen kiusaaminen.

    Joskus tuntuu, että aikuiset ihmiset taantuvat lasten tasolle tappelemaan ja riitelemään ja unohdetaan ystävyys, yhteistyö ja avunanto-sopimus työpaikoilla, politiikassa ja naapuruussuhteissa, sukulaisista nyt puhumattakaan. Maapallolla soditaan täyttä häkää kymmenissä maissa. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen törkeä tapa toimia. Mitä lie esimies pyrkinyt tuolla saavuttamaan. Syytä irtisanomiseen? Ja luottamusmies vielä lähtenyt mukaan, järkyttävää.

      Taantumuksesta on minustakin pitkälti kyse. Annetaan järjen sijaan tilaa öyhöttämiselle ja hallitsemattomille tunteille. Vaikka asiat voisi ratkoa myös aivan toisin.

      Poista
  2. Hieno teksti. Joidenkin järjetöntä vihaa uhkuva möykkääminen ei ansaitsisi yhtään puolustelua, mutta välillä tuntuu ettei kukaan jaksa enää välittää. Tuli mieleen eräs runo, jonka kirjoittajaa en nyt muista, mutta siinä joka tapauksessa luetellaan erilaisia ihmisryhmiä, joita on vainottu yksi toisensa jälkeen, kunnes lopussa kysytään kuka puhuu lukijan puolesta kun lukijaa vainotaan. Eipä kukaan, jos ei vaivaudu muihinkaan liittyviin epäkohtiin puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama tunne. Kun tarpeeksi kuuntelee idioottimaisuuksia, öyhöttämistä ja jatkuvaa vääntämistä, ei jaksa enää puuttua, kommentoida tai osallistua. Menee usko keskustelun voimaan, ja sitten se räyhääjää luulee voittaneensa. Ja ehkä periaatteessa onkin voittanut.

      Poista
  3. Sekavaa mietiskelyä:

    Elämme kohtuullisen rauhallista elämää vauraassa yhteiskunnassa, jossa väkivaltaisuus on vähenemään päin. Yksittäistapauksia lukuunottamatta väkivalta ja konfliktit ovat kaukana, pitkien laivareittien toisessa päässä, mutta, kuten Hannu Lauerma on meitä opettanut, pahuus asuu meissä kaikissa. Ihminen on väkivaltainen peto, joka ei olisi olemassa ilman aggressiivisuutta.

    Sotaa tai väkivaltaisuutta ei tarvitse pitää hienona tai hyvänä, mutta aina metsästäjä-keräilijä ajoista väkivaltaisuus (esim. metsästys) on kuulunut kuvaan. Tappaminen on traumaattista, ja sitä on sitten soviteltu karhunpeijaisin tai muin riitein. Traumaa voi torjua, jos tappaminen tai väkivalta sidotaan merkitysjärjestelmään, joka neutraloi pahuuden tai vääryyden ja tekee tappajasta esimerkiksi sankarin. Kun syntyi pysyvää asutusta, syntyi pysyviä ryöstökohteita, väkivaltaan erikoistumista (soturieliitti) ja uskonnollisia järjestelmiä, joiden heijastumaa maanpäällinen rakenteellinenkin väkivalta (pakkotyö, orjuutus) oli. Eurooppalaisten kolonialistinen sikailu verhoutui rotuoppiin. Nykyään puhutaan markkinataloudesta.

    Joidenkin mukaan olemme kehittyneet lajina aluksi pienissä yhteisöissä, minkä seurauksena luottamuksen, empatian tai vastavuoroisuuden ulottaminen laajempiin joukkoihin on vaikeaa. Sosiaalisten piirien laajetessa, kaupunkikulttuurin levitessä ja erilaisuudelle altistumisen kautta ehkä ihminen kehittyy lajina, mutta me tuskin lakkaamme olemasta väkivaltainen peto. Muutamaa pandakarhua ja kirahvia lukuunottamatta kaikki maalla elävät nisäkkäät kulkevat meidän suolistomme läpi.

    Ihmisellä on myös yleistämisen ja käsitteellistämisen taito, joka on kuin kirottu vasara: se kädessä näkee pelkästään nauloja. Syntyy nimiä, luokkia ja käsitteitä, joiden kautta voidaan ulkoistaa ja abstrahoida ahdistuksen ja tyytymättömyyden kohteita tai korostaa omaa asemaa ja erinomaisuutta. Sedillä—ja joskus tädeillä— on karannut homma käsistä pari kertaa.

    Kuten sanottua, elämme kohtuullisen rauhallista elämää vauraassa yhteiskunnassa. Sivilisaatio on kuitenkin pakottamisen tulos, ja siinä asuu kipeä dilemma, jota monet uskonnot ovat pyrkineet sovittamaan. Esiteollisessa yhteiskunnassa (köh köh) erikoistumisen (sotilaiden, pappien, taiteilijoiden, kauppiaiden) ylläpitäminen edellytti ylijäämää, joka kerättiin talonpojilta väkivalloin. Kolonialismi oli (tai on) toisenlaista ylijäämän väkivaltaista kaapimista. Tämä ylijäämä on kuitenkin tuottanut kulttuurisen loiston, jonka hedelmistä me nautimme.

    Rakenteellinen väkivalta on ehkä nykyään laimentunut (tai muuttanut muotoaan) eikä veroja kerätä väkivalloin, mutta sivilisaation dilemmaan on tullut muutama tummempi sävy. Nykyään pitkälle vietyä erikoistumista ja loistoa ylläpitävat sekava talousjärjestelmä, jonka ideaalit ja todellisuus ovat vieraantuneet toisistaan, ja fossiiliset polttoaineet, joista valjastettu energia on pyörittää tehtaita, internetsejä, kodinkoneita ja kulkuneuvoja. Fossiilisten polttoaineiden päästöt ovat vaarantaneet inhimillisen elämän tulevaisuuden tällä planeetalla.

    Mitä tapahtuu, jos ja kun niukkuus marssii takaisin keskuuteemme horisontin takaa? Vihaa vastaan voi taistella, mutta se vaikeutuu, kun ihmiset menettävät itselleen kuuluvaa hyvää.

    --

    Suvin mainitsema runo on pastori Martin Niemöllerin kynästä. Hän nousi julkisesti natsihallintoa vastaan ja pääsi leirimajoitukseen.


    Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.

    Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.

    Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.

    Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niemöller se olikin, kiitos Juha!

      Poista
    2. Juha, jos tuo on sekavaa, niin kirjoita joskus järjestelmällistä mietiskelyä, ostan kirjasi. ;)

      Todella hyviä pointteja. Itse näen historian jonkinlaisena syklinä, jossa tietyt seikat uusintavat itseään ja toistuvat tietyin väliajoin. Kyllähän nyt on ihan selvästi nähtävillä kiristyneet asenteet, jotka juontavat epävakauden leviämisestä ja taloudellisesta epävarmuudesta, työttömyydestä jne. Ihan sama nähtiin vajaat sata vuotta sitten...

      Unkarissa pystytetään aitaa, jotteivät siirtolaiset pääsisi maahan. Italiassa noukitaan viikottain hukkuneita pakolaisia merestä. Pakolaisleirit kasvavat. Jossain leikataan ihmisiltä päitä irti.

      Minusta maailma on pelottava paikka, ja menossa koko ajan pelottavammaksi. Ihmiset – sivistyneetkin – puhuvat toisistaan kuin numeroista ja tilastoista, ihan kuin parempaa elämää tavoitteleva siirtolainen – tai joku toinen tarpeeksi erilainen – olisi parasiitti, arvoton syöpäläinen.

      Se on kestämätöntä.

      Runo on hieno.

      Poista
    3. Haa, haa. Jos joku sanoo "esiteollinen", haen arkistosta suosikkilevyni. :-)

      Yksi hurjimpia lukukokemuksiani on ollut Thomas Homer-Dixonin Environment, Scarcity, and Violence (1999). Kun luin sitä alkuvuodesta 2008, samaan aikaan Keniassa poliittinen kiista leimahti aseelliseksi konfliktiksi. Uutistapahtuma toisensa jälkeen vahvisti kirjan väittämiä melkein sivu sivulta: sateet eivät tule ajallaan, sosiaalista kitkaa, peukaloidut vaalit, poliittisten muutoskeinojen torppaamista, niukkuutta uusiutuvista luonnonvaroista, etnisten identiteettien (uudelleen) heräämistä, resurssikaappauksia, väkivaltaa, tähdättyjä laukauksia (shots in anger). Lopulta hallitus teki myönnytyksiä ja sisällissodalta vältyttiin.

      Laurence Smith arvioi kirjassaan Uusi pohjoinen: Maailma vuonna 2050 (2011), että Välimeren seutu muuttuu jokseenkin aavikoksi vuoteen 2050 mennessä. Tämä on hurja väite, mutta samaan ovat päätyneet muutkin -- hieman mallista riippuen. Mihin se jengi menee? Millaistahan keskustelua käydään Euroopan parlamentissa vapaasta liikkuvuudesta, kun Välimereltä aletaan siirtyä pohjoisemmaksi. Välimerta etelämpänä kuivuus kouraisee tietysti aikaisemmin—tai on kouraissut jo. On aika selvää, että ihmisiä ei voi auttaa heidän kotimaassaan, jos se aavikoituu. Millaista keskustelua käydään Euroopan par...

      Myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan historiasta voi lukea kansainvaelluksista. Se ei uudemman tutkimuksen valossa ole tietenkään mitään loputon murheen alhoa, mutta sota oli joka tapauksessa endeemistä ja kulttuuri aikaisempaan nähden paikallisempaa. Muukalaisvihaa oli tuolloinkin (germaanit liikkuivat aseistettuina, mikää paransi neuvotteluasetelmia), mutta myös se, mitä roomalaiset esim. Galliassa tai Britanniassa pitivät roomalaisuutena, muuttui (perusroomalaisista huolimatta).

      Sata vuotta sitten oli edessä vielä vihreä vallankumous ja fossiilisen energian siivittämä muutos... niin joo ja pari isompaa sotaa. Muttajoo lopulta kaikki menee varmasti ihan hyvin. :-)

      Poista
  4. Ajatuksia herättävä kirjoitus ja kuvat. Eipä siihen vihaan edes sotia tarvita: tuntuu joskus ihan arkielämäkin olevan täynnä vihamielisyyttä milloin missäkin ja mistäkin syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjen viha on oikeastaan usein jopa pelottavampaa kuin suora, järjestäytynyt viha. Se on salakavalaa ja sitä vastaan on vaikeaa taistella.

      Poista
  5. Minulla oli näemmä matkalla niin paljon menemistä,että hyviä blogitekstejä jäi lukematta. Tämä on yksi niistä. Ja voi - valitettavsti - hyvin ajankohtainen.
    Olin niin kuvitelut, että Euroopassa on jo saavutettu taso, jossa arvostetaan toisia ihmisiä ja ihmsioikeudet lisääntyvät, mutta nyt näyttää nousevan outoa kanasalliskiihkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Äärinationalistinen ajattelu alkaa olla pelottavalla tasolla. En pysty ymmärtämään, kuinka joku voi haaveilla "yksi kansa, yksi kieli, yksi mieli" -tyyppistä maailmaa. Ei se ole todellisuutta millään tavalla, eikä tule olemaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!