6. marraskuuta 2014

Jouni Tilli: Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina



Jouni Tilli: Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina
Ulkoasu: Laura Noponen
Atena 2014
317 s.

Arvostelukappale.


Kun Suomi joutui mukaan toiseen maailmansotaan, koko yhteiskunta nyrjähti sijoiltaan. Talvisodassa pieni maa joutui suuren valtakunnan hyökkäyksen kohteeksi, mutta piti pintansa. Reilua vuotta myöhemmin alkanut jatkosota ei ollutkaan kuvioltaan enää yhtä yksinkertainen, etenkään sen jälkeen kun vanhat rajat ylitettiin ja lähdettiin valloitussotaan.

Jouni Tillin kiitetystä väitöskirjasta muokattu populaari Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina palkittiin vuoden 2014 kristillisenä kirjana. Palkinnon jakanut Pauliina Rauhala perusteli valintaansa kirjan ajankohtaisuudella ja ajatuksia herättävyydellä.

"Suomen pyhä sota tarjoaa kiinnostavan näkökulman jatkosotaan. Teos osoittaa, kuinka erottamattomasti uskonnollinen ja isänmaallinen julistus kietoutuivat yhteen. Se nostaa esiin ylevän uhriretoriikan ja julman sotatodellisuuden välisen ristiriidan. Se johdattaa pohtimaan tärkeää kysymystä oikeutetusta sodasta kristillisessä perinteessä. Se näyttää hätkähdyttävällä tavalla, kuinka suurten kollektiivisten kertomusten jälkeen syyllisyys ja vastuu jäivät yksilön kannettavaksi", Rauhala toteaa (lähde).

Kirja on tosiaan näkökulmaltaan tuore. Se tuo esiin pappien, siis erittäin keskeistä valtaa suomalaisessa yhteiskunnassa sota-aikana käyttäneen ihmisryhmän, äänen ja äänenpainot. Rajaus on onnistunut ja perusteltu.

Pappien puheet ja kirjoitukset kiehtovat minua, sillä tutkin niitä itsekin gradussani. Oma aihepiirini ei liittynyt sotaan, mutta tuttuja nimiä ja tyylejä Tillin kirja tarjosi. Paatos, painavuus, ehdoton oikeassa olemisen varmuus – kaikki ne puskevat pintaan ja saavat puistelemaan päätä.

Suomen sotamenestys heijastui pappien puheisiin selvästi. Alkuun kyse oli lähestulkoon ristiretkeksi ja pyhän maan takaisinvaltaukseksi nimetystä Jumalan siunaamasta sodankäynnistä. Ikiaikainen taistelu barbariaa ja kadotusta vastaan kristinuskon puolesta henkilöityi sekä Mannerheimiin että rivisotilaisiin. Suomalaisen sotilaan ihannekuva pyhitti sodankäynnin ja irvokasta kyllä kaikkein kunniakkain sotilas oli kuollut sotilas, suurin isänmaalle annettu uhri.

Ongelmia alkoi tulla, kun sotatapahtumat asettuivat vakaammaksi ja kun sotaonni lopulta kääntyi. Jumalan pyhittämä sota muuttuikin suomalaisten syntien rangaistukseksi: pappien mukaan sekä rintamalla että kotona rappeutuva moraali sai Jumalan kääntämään Suomelle selkänsä ja rankaisemaan lopulta koko yhteiskuntaa. Suomalaisten sisäinen kantti oli murtunut, moraalittomat teot rehottivat ja sota muuttui kiroukseksi.

Lopulta oli sodan päättymisen ja tilinteon aika.

Suomen pyhä sota on kiinnostava kirja. Sen aihepiiri herättää tunteita ja ärtymystä. Sekulaarin yhteiskunnan uskonnottoman kasvatin on käytännössä mahdotonta ymmärtää, kuinka kirjan kuvaamaa puhetta on voitu pitää jotakuinkin perusteltuna. Toisaalta tämä sama kasvatti on saanut elää rauhan aikaa, sillä sotatila on aina poikkeustila ja siksi puheiltaan ja tunnelmaltaan jotain aivan muuta. Sitä paitsi tämä tutkimus ei koske sitä, miten puheisiin reagoitiin tai miten ne vastaanotettiin muualla kuin pappispiireissä. Siinä vasta olisikin kiintoisa aihealue!

Huolellisesta rakenteestaan ja hiotusta sisällöstään huolimatta kirja on paikoin varsin puuduttava. Siinä on pitkiä lainauksia pappien puheista, kirjoituksista ja Raamatusta, jotka toistavat itseään ja ovat tyyliltään raskaita lukea. Syvempi analyysiosio on epäilemättä jäänyt väitöskirjaan, sillä tässä isolle yleisölle suunnatussa versiossa lähinnä kuvaillaan kannanottoja. Väkisinkin kokonaisuus on hieman toisteinen, sillä pappien tematiikka on kerroksellista ja samojen aiheiden ympärillä pyörivää.

Kirja saa pohtimaan retoriikkaa ja vallan piirteitä. Kuinka paljon on niin vähissä käsissä ja kuinka selvästi valta on vahvimmalla. Pappien rooli sodan aikana oli merkittävä, sillä heitä tarvittiin niin kotona kuin rintamalla. Ei siis ihme, että heillä oli sanansa sanottavana sodankäynnistä, sen taustasta ja merkityksestä. Toisaalta voi miettiä, mikä kaikki on jäänyt tallentumatta historian lehdille. Onko rintamamiehen papilta osakseen saama tulikivenkatkuinen paatos välttämättä toiminut aivan parhaalla mahdollisella tavalla? Millaisia tunteita papin syytös moraalittomuudesta tai synnistä on aiheuttanut jatkuvan kuolemanpelon äärellä?

Oliko sota sittenkään niin kovin pyhä?

_____

Kirjasta lisää Keskisuomalaisen ja Ylen sivuilla.

2 kommenttia:

  1. Taas kiinnostava näkökulma sotahistoriaan! Kiinnostaisi kyllä miten rivimiehet ovat pappien puheet kokeneet, epäilemättä vasemmistolaiseen ajatteluun kallellaan olevissa puheet eivät ole ainakaan nostaneet taistelutahtoa. Ja tuo että sotaonnen kääntyminen johtui kotirintaman moraalittomuuksista, huh... Kovat ajat, kovat puheet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, se olisi totisesti kiinnostavaa. En usko, että aihetta on tutkittukaan, mutta en mene vannomaan, koska sotahistoria ei ole minulle niin tuttu aihepiiri.

      Tuo teema oli niin surullisen tuttu omankin tutkimukseni tiimoilta. (Kuvitteellisella) synnillä perusteltiin isoja asioita, ja osa varmasti uskoi täysin niihin puheisiin. Tosin onhan tuollaista ajattelua edelleen olemassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!