26. elokuuta 2014

Attila Csernok: Katkennut silta – Unkarin unohdettu historia



Attila Csernok: Katkennut silta – Unkarin unohdettu historia
Suomentaja: Juha Suoristi
Ulkoasu: Tex Hänninen
Into 2014
371 s.
Alunperin ilmestynyt Unkarissa kolmessa osassa omakustanteena vuosina 2008–2012.

Arvostelukappale.


Attila Csernok (s. 1929) on unkarilainen talousalan asiantuntija, joka on sittemmin muuttanut Brasiliaan. Hän toimi urallaan muun muassa Unkarin Tilastokeskuksessa sekä Unkarin Keskuspankin varajohtajana ennen siirtymistään ulkomaankauppaan Etelä-Amerikkaan. Csernok on sotilaseläinlääkärin poika, joka on pitkän elämänsä aikana ehtinyt nähdä paljon. Unkarin suuret mullistukset: toinen maailmansota, 1950-luvun sosialistisen kansantasavallan aika, vuoden 1956 kansannousu, jonka Neuvostoliitto kukisti sekä maan vähittäinen siirtyminen ensin rajoitettuun kapitalismiin ja lopulta uuteen Unkarin tasavaltaan lokakuussa 1989 ovat kaikki Csernokin kokemia tapahtumia, joskin 1980-luvun alusta alkaen hän on tarkkaillut isänmaansa tilannetta toiselta mantereelta.

Katkennut silta vaikutti mielenkiintoiselta mahdollisuudelta kurkistaa Unkarin historian käännekohtiin. Tuon armoitetun sukulaiskansan historia on päässyt sujahtamaan ohi huomioni, joten ajattelin tämän kirjan lukemisen auttavan sivistyksessäni olevaan aukkoon.

Tavallaan se auttoikin, mutta toisaalta ei. Vaikka heti saatesanoissa todetaan selkeästi, ettei Katkennut silta "ole historiantutkimus sanan varsinaisessa merkityksessä", en päässyt missään lukemisen vaiheessa sinuiksi kirjan keskeisimmän olemuksen kanssa. Sen tutkimuksellinen ote myönnetään kaikkea muuta kuin historiatieteelliseksi ja samalla todetaan ykskantaan kirjan olevan sekä pamfletti että muistelmateos.  Vähemmästäkin sitä lukija jää raapimaan päätään. Mitä tässä oikein luetaan?

Csernok on kyllä tehnyt runsaasti taustatyötä kirjansa eteen ja se sisältää sitaatteja ja kirjallisuusviitteitä (sekä suomentajan tarkentavia alaviitteitä), mutta en voi välttyä tunteelta, että sen keskeisin lähdemateriaali on kirjoittajan oma elämä mutkineen ja suorineen, kokemuksineen ja muistoineen sekä paikoin häiritsevän selkeine jälkiviisauksineen. Muistelmissa ei sinänsä ole mitään pahaa – tietenkään! – mutta jos samalla, kun muistellaan perheen toisessa maailmansodassa menettämiä pöytäposliineja, tehdään vahvoja alleviivauksia ja korostetaan pyrkimystä kaataa tai ainakin ravistella kansallisia myyttejä, liikutaan sellaisilla vesillä, että oma innostukseni laskee kuin lehmän häntä. Mikrohistoria on lähellä sydäntäni ja muistitietoa pidän yhtenä arvokkaimmista historiallisista lähteistä, mutta Katkenneen sillan ristiriitaisuus – yhtäaikainen pyrkimys panna Unkarin historiankirjoitus uusiksi ja kertoa erään miehen elämästä kenties sen symbolina – jää yksinkertaisesti vaivaamaan liikaa.

Lisäksi Katkennut silta ei ole kirjallisesti kovin ansiokas. Paikoin se on itse asiassa aika tylsä ja junnaava. Csernok ottaa kyllä kantaa ja napauttelee kommenttejaan koskien monia Unkarin historiassa tehtyjä virheitä ja virhearviointeja, mutta toisaalta kun suomalainen keskivertolukija ei juurikaan tunne tapahtumia, niiden kritisointia on hankalaa sen kummemmin arvostaa tai ymmärtää. Mielummin olisin lopulta lukenut jonkinlaista kokoomateosta Unkarin historian käännekohdista. Toisaalta se, jos petyn lukemani kirjan tarjoamaan sisältöön, ei sinänsä ole luettavakseni joutuneen kirjan vika. Tälläkin kirjalla on selvästi ollut lukijakuntaa etenkin Unkarissa, jossa se epäilemättä on herättänyt kiinnostusta ja ehkä kritiikkiäkin. Minä vain olin väärää yleisöä Katkenneelle sillalle.

Unkarin historiasta en edelleenkään väitä juuri mitään tietäväni. Csernokin kirja kuitenkin onnistui herättämään kiinnostukseni aiheeseen, ja luulenpa vielä etsiväni käsiini sen kaipailemani yleisemmän historiapaketin Unkarista.

____

Kirjasta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa ja Kansan Uutisissa.

7 kommenttia:

  1. Harkitsin tuon kirjan pyytämistä ja jätin sen väliin. Tekstisi vaikuttaa mielenkiintoiselle. Tuo pitäisi lukea. Minulla on vastaavia "luvun alla" muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, jos haluat kuitenkin lukea juuri tämän kirjan, voin lähettää sen postissa sinulle. Lähetä minulle sähköpostia, jos kiinnostaa!

      Tässä kirjassa on jännä tunnelma, joka on osin oman ristiriitaisen suhtautumiseni aiheuttamaa. Yleinen ja yksittäinen kulkevat rinnakkain, välillä ote on hyvin objektiivisen tarkkaileva ja välillä taas sulkeudutaan kirjoittajan omiin muistoihin ja mielipiteisiin.

      Aihe on kuitenkin tosi kiinnostava, ja siitä lukisin mielelläni lisääkin.

      Poista
  2. Itse taidan olla myös väärä lukija Katkenneelle sillalle.
    Itse luin juuri kirjan, joka kuului jollain tavalla em. kirjan kuvaukseen, ja siitä pitäisi kirjoittaa kirjallisuus essee.
    Kirja on Marie NDiayen Kolme vahvaa naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu nimi, mutten ole itse lukenut tuota kirjaa. Esseessähän voi onneksi hieman vapaammin pohdiskella juttuja, vaikkapa sitten juuri tuota teemaa, kuinka historia ja omat kokemukset limittyvät ja onko kirja objektiivinen tai pyrkiikö se siihen. Toivottavasti kirjoittaminen sujuu!

      Poista
  3. Kirjan koostuu kolmesta eri kertomuksesta, kolmen naisen tarinasta. Objektiiviseksi kirjaa voi jossain mielessä luonnehtia. Kirjailija jättää kertomusten loput avonaisiksi, kertomukset elävät päähenkilöiden elämää ja kokemuksia. Toinen kertomus on kirjan haasteellisin. Kirja on viimein urakoitu loppuun, vielä on palattava uudelleen noiden kertomusten pariin ennen kuin voi ajatella kirjoittamista. Mutta, tästä eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. Kannattaa lukea kirja nimeltä Budapest metro http://www.like.fi/kirjat/budapest-metro

    Perusteellinen paketti Unkarin poliittista- ja kulttuurihistoriaa nykypäivän problematiikan kautta avattuna.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!