Louis Bromfield: Varhainen syksy
Suomentaja: Helmi Krohn
Otava 1951 (1. painos 1934)
267 s.
Early Autumn (1926)
Kirjastosta.
Yhdysvaltojen itärannikon pikkukaupungissa Durhamissa eletään loppukesää joskus ensimmäisen maailmansodan jälkeen. On tärkeä hetki: kaupungin kermaan kuuluvan Pentlandin perheen seuraava polvi esitellään seurapiireille. Pentlandien patriarkka on langat huolella käsissään pitävä, ylväs ja oikeudentuntoinen John Pentland. Hänen poikansa Anson harjoittaa pikemminkin hyväntekeväisyyttä kuin bisnestä, Ansonin vaimo Olivia on naitu sukuun epäilyttävästä irlantilaisesta taustastaan huolimatta ja heidän lapsensa eivät versoa aivan niin kuin suvun nimissä olisi toivottu: teini-ikäinen Jack on sairaalloinen ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva Sybil on vasta palannut ranskalaisesta sisäoppilaitoksesta ulkomaisine unelmineen.
Pentlandit polveutuvat aina ensimmäisistä siirtolaisista ja ovat siitä jokseenkin ylpeitä. Anson Pentland kirjoittaa sukukronikkaa, josta on tuleva suvun kunnian mahtipontinen alleviivaus. Perheen kannalta onkin ikävää, että sen versot ovat kuihtuneet vähitellen, ja perillisten joukot ovat päässeet harvenemaan.
Varhaisen syksyn päähenkilö on Olivia Pentland. Hän on pian neljäkymmentä täyttävä rouva, lapsilleen omistautuva äiti ja rakkaudettomassa avioliitossa elävä vaimo. Olivialla on terävä pää ja hän onkin appensa Johnin oikea käsi raha- ja omistusasioissa. Johnin naapurikartanossa asuva sisko Cassie on lapseton leskirouva, joka puuttuu Pentlandien asioihin minkä ehtii. Rouva Pentland taas elää omassa siivessään sairaanhoitajan kanssa – hän on ollut henkisesti epävakaa jo vuosikaudet, eikä osallistu muun perheen elämään.
Pentlandien lähipiirissä ovat John Pentlandin valinnoillaan pahennusta herättänyt sukulaisnainen Sabine ja tämän tytär Therese sekä poliitikon uraa suunnitteleva, kiehtova Michael O'Hara.
Tarinassa eletään yksi kesä Durhamissa. Pentlandien tilanne elää moneen suuntaan, perhe kohtaa kolauksia ja suruakin, vanhoja salaisuuksia kaivetaan esiin ja kaiken kaikkiaan soppa on lopulta melkoinen. Kaiken keskellä Olivia Pentland pitää päänsä kylmänä ja tunteensa kurissa, eikä hätkähdä vähästä, vaikka melkoiseen pyöritykseen joutuukin.
Varhainen syksy ravistelee tekopyhyyttä, maineen kiillotusta ja pakkomielteitä. Se osoittaa ylemmän luokan elämän tyhjyyden ja irvailee valinnoille, joita tehdään suvun maineen nimissä muusta välittämättä. Olivia on pitkästä avioliitosta huolimatta lopulta ulkopuolinen perheessä ja siten kykenevä näkemään kulissien taakse muita tarkemmin. Toisaalta hän myös osaa hyödyntää näkemäänsä, kuitenkaan tavoittelematta vain omaa etuaan.
Kirjan suomennos on herttaisen vanhanaikainen ja samalla hieman tökkivä. Kirja toiminee paremmin alkuperäiskielellä, sillä suomennosta lukiessa huomio kiinnittyi paikoin liikaa suppeahkoon kieleen tarinan sijaan. Tarina sinänsä ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai nerokas, mutta perhe- ja sukuromaanien ystävänä nautin tästä keitoksesta kuitenkin varsin paljon. Toki kirjan käänteet ovat aika arvattavia, mutta mitä siitä – luin Varhaisen syksyn viimeisellä lomaviikolla puistossa loikoillen ja siihen tarkoitukseen se sopi erinomaisesti.
Olivia Pentlandin hahmo on kokonaisuutena vahva ja kiinnostava. Häntä ei selitetä liikaa, vaan tarina antaa lukijan itse muodostaa käsityksensä. Muuten henkilöt ovat turhan yksiulotteisia, hyviä tai pahoja, merkityksettömiä tai alleviivaten keskeisiksi kirjoitettuja. Onneksi Olivia pelastaa paljon.
Varhainen syksy palkittiin Pulitzerilla vuonna 1927. Nykyisin tämäntyyppinen kirja tuskin tulisi noteeratuksi samoissa mittelöissä, sillä siinä ei ole mitään erityistä tai poikkeuksellista. Se on kuitenkin kiinnostava kurkistus 1920-luvun alkuvuosiin Yhdysvalloissa, sukunimellä saavutetun yhteiskunnallisen aseman heikkouteen ja perheen oletetun kunnian eteen tehtäviin typeryyksiin.
_____
Kirja-aitassa ei lämmetty Varhaiselle syksylle.
Luin tässä äskettäin pari Louis Bromfieldin kirjaa – tämä oikeastaan alkoi siitä, kun äitini alkoi miettiä, että millaistahan olisi lukea kirja "Sateet tulivat" englanniksi (suomenkielinen oli luettu). Uudelleen luettuna "Sateet tulivat" olikin oikeastaan kohtuullisen hyvä tarinaltaan ja melkoisen hyvä kerronnaltaan. Tässä kirjassa ollaan noin 30-luvun Intiassa, ajatellaan että länsimaita uhkaa perikato ja Aasia vielä nousee kukoistukseen, sitten tulee maanjäristys, pato sortuu ja tulee tulva ja kulkutauteja – toimeliaat länsi- ja itämaiset ihmiset käärivät hihansa, kaikenlaista tapahtuu ja lopussa ollaan sitten vähän niin kuin uuden aikakauden kynnyksellä kun vanhaa järjestelmää (so siirtomaavalta toisaalta ja kastijärjestelmän vanhoillisuus toisaalta) on saatu horjutettua.
VastaaPoistaTämän kokemuksen inspiroimana innostuin sitten lukemaan mm. "Varhaisen syksyn" kun se oli peräti Pulitzer-palkittu – kyllä oli aika ajanut ja lujaa tämän ohitse! Kun kirja oli kirjoitettu 20-luvulla, niin ehkä oli niin järisyttävää mainita peräti ihan kirjassa, miten monella ihmisellä oli oikeasti ongelmia seksin suhteen, ja miten tärkeää on olla seksuaalisesti onnellinen (vrt. kirjan nuoripari jolle toivottiin parempaa tulevaisuutta tämän suhteen). Tämä on tietysti totta nykyisinkin, mutta enää ei olla sidottuja väärään aviopuolisoon, pelkkä irlantilaisuus ei ole alaluokkaisuuden merkki, sukukartanosta voi lähteä kävelemään jne.
Aika ajoi ohitse.
Tuuli
Kiinnostavaa, Tuuli! Voisin hyvinkin lukea tuon Sateet tulivat, epämäärisesti on taas alkanut kiinnostaa siirtomaa-asiat yms. tematiikka.
PoistaOlen jo autuaasti unohtanut tämän Varhaisen syksyn, vaikka eihän lukemisesta ole vielä vuottakaan... Olet kyllä ihan oikeassa mielestäni mainitsemissasi seikoissa, tässä kirjassa ei ole kyllä mitään erityisen ajatonta. Omana aikanaan varmaan rohkea, 90 vuotta myöhemmin aika yhdentekevä.