3. marraskuuta 2012

Opiskelutunnustuksia

Tunnelmallista pyhäinpäivää!

Sain mieltälämmittävän A Blog with Substance -tunnustuksen Annika K:lta, Katrilta ja Mari A:lta. Kiitos kaikille. Teissäkin on substanssia! ;) Minusta nämä ovat hauskoja!

Säännöt tunnustuksessa menevät näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.






Haluaisin antaa tällaisia tunnustuksia vaikka kenelle, mutta menköön tällä kertaa seuraaville: Kirsin kirjanurkkaan, Nenään kirjassa, Tarinauttisen hämärän hetkiin, Kirnuvoikukkiin, Pihille naiselle, Maukalle, Aamuvirkulle yksisarviselle ja Pitkospuille. Ottakaa tai jättäkää oman mielen mukaan!

Satunnaiset asiani voisivat tällä kertaa käsitellä opiskelua, kun se nyt alkaa olla lopuillaan.

1. Kun aloitin yliopisto-opiskelut syksyllä 2006, päätin, etten todellakaan mene mukaan mihinkään ainejärjestö- tms. toimintaan. Olin tuolloin aivan ylityöllistetty partiohommien suhteen ja täysin kyllästynyt järjestötoimintaan. Lupaus piti, joskin toki olen muiden järjestämissä bileissä ja tapahtumissa luuhannut nauttimassa muiden tekemästä työstä.

2. Opintopisteitä on kertynyt näiden 6,5 vuoden aikana yli 400, lopullinen määrä on tuossa 450 paikkeilla. Lyhyelläkin matikalla huomaa, että kasassa on yhden ylimääräisen tutkinnon verran opintoja. Mutta minkäs teet, opiskelu on ollut ihanaa ja moni asia on kiinnostanut.

3. Pääaineeni on historia, jossa olen erityisen kiinnostunut Suomen historiasta about autonomian ajalta. Sivuaineina olen opiskellut kasvatustiedettä, sosiologiaa, filosofiaa, hallintotiedettä, yleistä kirjallisuustiedettä, erityispedagogiikkaa ja yleistä etnologiaa. Muun muassa.

4. Kaksi kammottavinta tenttikirjaa ovat olleet Riku Jutin Johdatus metafysiikkaan (josta en tajunnut mitään. En yhtään mitään.) ja Maija Setälän Demokratian arvo – Teoriat, käytännöt ja mahdollisuudet. Jälkimmäistä yritin lukea noin kaksi vuotta, ennen kuin pääsin tenttiin saakka.

5. Rankinta opiskelussa oli ehdottomasti auskuvuosi. Syksystä 2010 kevääseen 2011 tuntui, etten ollenkaan hallinnut elämääni, vaan kuljin aivan zombina. Onneksi historian auskujengi oli ylittämättömän noheva, eikä vertaistuesta ollut pulaa. Näin jälkikäteen ihmettelen monia asioita ja ennen kaikkea sitä, miten joustamatonta ja itsepäistä opettajankoulutus pohjimmiltaan on. Jokainen uskoo olevansa absoluuttisesti oikeassa, eikä anna hiukkaakaan periksi. Missään.

6. Joskus mietin, olisiko sittenkin pitänyt opiskella jotain muuta. Tosin en tiedä, onko olemassa ketään, joka ei niin edes joskus, hetkittäin, satunnaisesti ajattelisi. En kyllä tiedä, mitä se "joku muu" sitten olisi. (Tai no, tietysti joku raha-ala, etten vain päädy heikommaksi ainekseksi millään mittarilla...)

7. Gradu on tosiaan tällä hetkellä esitarkistettavana ja painoon se menee viimeistään 19.11. Jokunen kaveri on kommentoinut Facebookin päivityksiä seurattuaan, että olenpa tehnyt sen nopeasti. En ole viitsinyt liiaksi kiillottaa olematonta sädekehääni, vaan olen myöntänyt, miten asiat oikeasti ovat: aloitin gradunteon periaatteessa jo syksyllä 2009 mennessäni syventävien opintojen seminaariin, joten oikeasti olen tehnyt sitä jo kolme vuotta. Joista tosin kunnolla vasta viimeisen vuoden, ja siitäkin olen tosissani pusertanut hommaa kasaan vasta lokakuun ajan irtisanouduttuani työpaikastani, joka vei kaikessa tylsyydessään yllättävän paljon potentiaalienergiaani. Ärsyttävää on se, että huomaan kevyen omahyväisyyden leijuvan mieleeni, sillä periaatteenani gradunteon tsemppauksessa alkaa olla uskomattoman rasittava "ei se kuule auta kuin istua persiilleen ja kirjoittaa, nih!".

8. En voi käsittää vieläkään, että yksi todella keskeinen elämänvaihe on oikeasti päättymässä. Opiskeluaika on ollut ihanaa, kamalaa, repivää ja opettavaista. Menneisiin 6,5 vuoteen on sisältynyt niin paljon, että meinaa heikottaa. Mutta niin se vain on, että noin 1,5 kuukauden päästä meikäplikkaa saa kutsua filosofian maisteriksi. Us-ko-ma-ton-ta.

26 kommenttia:

  1. Hih, olisin voinut laittaa tuon 1+2-kohdan myös itselleni. Ainejärjestössä oli tosin huisin hauskaa ja kaikkea oli kiva (mutta ei ehkä lopultakaan niin kovin hyödyllistä) opiskella, niin kuin arkeologiaa ja naistutkimusta ;D

    Onnea jo valmiiksi. FM on hieno saavutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla varsin yleistä meidän humanistien keskuudessa. :) Minusta on aina ollut hauskaa kokeilla kaikenlaista, tarvitseeko sitä aina niin vakavilla mielin olla liikenteessä. Naistutkimusta en kyllä ole koskaan opiskellut!

      Kiitos, siltä se tuntuukin jo, vaikka ei vielä virallista olekaan!

      Poista
  2. Kiitos tunnustuksesta! Oikein mukava pyhäinpäivän bonus! Ja etenkin kun tunnustus tuli yhdestä lempiblogistani! :)

    Täältäkin jo etukäteisonnittelut tulevalle maisterille! :)

    VastaaPoista
  3. Onnea etukäteen maisterille! Olen kesäkuusta lähtien totutellut uuteen elämäntilanteeseen eli opiskelun jälkeiseen elämään. Valmistuminen oli helpottavaa, mutta nyt jo vähän kaipaan opiskeluaikoja :) Lähinnä itse suunniteltuja aikatauluja ja elämänrytmiä... Epäilen kovasti, totunko koskaan kahdeksasta neljään -elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nanna! Voi, uskon tuon, minäkin varmaan kaipaan tätä aikaa vielä paljon, vaikka pari viime vuotta ovatkin olleet esim. opiskelurientojen osalta vähän hiljaisempia. Minuakin hieman ahdistaa tuo elämänrytmin säännöllistyminen, sillä vapaus on niin ihanan juovuttavaa. ;)

      Poista
  4. Onnea gradun valmistumisesta, oma onnistui joskus, vaikka viivästyi virkavapauksien vuoksi :)
    ***
    Odottelen TPA postaustasi, luin trilogian itse lokakuussa uudestaan ja ohjelmoin bloggauksen marraskuun puolen välin jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jokke! Minullakin on opiskeluaika venynyt töiden vuoksi, mutta ei se haittaa. Mihinpä tässä kiire olisi. ;)

      Kiva kuulla! Päätin lopultakin ottaa härkää sarvista ja täyttää aukon sivistyksessäni. Hauskaa että sinultakin on tulossa sitten postaus aiheesta! Mutta älä ihan kieli pitkällä vielä odota minun tekstiäni, sillä olen vasta sivulla 85. :D

      Poista
    2. Olin toki töissäkin, mutta minun gradun ohjaaja oli myös virkavapaalla ;)

      Poista
  5. Oletpa opiskellut laajasti, onnea!

    Komppaan Mari A:ta siinä, että ainejärjestössä oli hauskaa. Ja nyt kun luin sinun postaustasi, tuli ihan ikävä opiskeluaikoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä välillä on lähtenyt homma vähän lapasestakin, mutta mitään en kadu! (Tai en ainakaan myönnä...) ;)

      On minullakin yleensä ollut hauskaa ainejärjestön bileissä ja etenkin sitseillä, mutta nyt tiedän, että valinta olla lähtemättä aktiivitoimintaan oli aivan oikea. En olisi jaksanut sitä. Hih, nostalgia leviää salakavalasti.

      Poista
  6. Kiitos tunnustuksesta! Jaoinkin jo eteenpäin. :)

    Opiskeluajan päättyminen on kyllä aina jotenkin hämmentävää! Vaikka opiskelinkin vain kandiksi eli sen muutaman vuoden, niin en ole vieläkään osannut oikein päästää irti siitä "opiskelijastatuksesta". Ja kyllä, on ikävä opiskelua. Kiva on olla oman alan töissä, mutta on opiskelussakin kyllä puolensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Blogisi on ihana.

      Minuakin mietityttää tuo, että osaanko muka olla jotain muuta kuin opiskelija statukseltani. Opiskelija-alennukset saan kyllä näppärästi ensi syksyyn saakka, koska maksoin koko vuoden ylioppilaskuntamaksun, mutta silti... Pitääkö tässä olla aikuinen? (Ja mihinköhän sitä oikein päädyn töitä tekemään...)

      Poista
  7. Loistava suoritus, kyllä maisteri on aina sentään maisteri :) :) !!! Onnea! Kiitos myös tunnustuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On se välillä kyllä tuntunut niin vaikealta, mutta nyt ollaan tässä!

      Kiitos ja ole hyvä! ;)

      Poista
  8. Lämpimästi onnea minunkin puolestani - ja kiitos, näitä oli hauska lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niin minustakin, vastauksia ja "paljastuksia" on niin monenlaisia... ;)

      Poista
  9. Kivat tunnustukset! Ja onnea valmistumisesta jo etukäteen! :)

    VastaaPoista
  10. Onnea tulevan valmistumisen johdosta! Sinullapa pitkä sivuainelista! Olen melkein kateellinen!:P Haluaisin itsekin opiskella niin paljon kaikkea "kivaa ja turhaa", mutta en millään ehdi, vaikka olenkin opintopisteitä suorittanut keskimäärin selvästi yli 60 vuodessa. Olen laskenut, että 7 vuotta tässä menee muutenkin ruotsin ja äidinkielen opettajan pätevyyden hankkimiseen.

    Minullakin taitaa olla rankinta viime vuotinen auskuvuoteni. Huh. Olin vähällä puolessa välissä jo kokonaan luovuttaa, mutta kevätlukukausi rupesikin menemään huomattavasti sujuvammin. Vikan oman tunnin jälkeen jo melkein sitten vähän itketti, että enkö mä pääse tänne enää :P Minä myös koin, että todella joustamaton systeemi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä kertynyt tosiaan aikamoinen kokoelma. Tosin minä en ole opiskellut kieliä (paitsi pakolliset kieliopinnot), joten ei kannata siinä mielessä ihmetellä. Olen nimittäin ymmärtänyt, että kielten opiskelu vie tosi paljon aikaa ja edellyttää paljon hommia. Monet sivuaineet olen itse hoitanut nimittäin kirjatenteillä, joihin ei ole pakko panostaa enempää kuin huvittaa. Ja meillä kaikilla on niin erilainen tapa opiskella, että vertaileminen on muutenkin vaikeaa. :) Sinullakin on isot opetettavan aineen kokonaisuudet varmasti tulossa!

      Minä mietin myös jossain vaiheessa auskuvuotta, onko koko hommassa mitään järkeä. Oli paljon kaikkea ikävää meneillään myös opiskelun ulkopuolisessa elämässä, ja se stressasi lisää. Mutta niin siitä vain selvittiin. Hyvä me! :)

      Poista
  11. Onnea, hurja urakka takana. Veikkaan että niitä seikkailuja kyllä löytyy valmistumisen jälkeenkin :D

    VastaaPoista
  12. Nuo opettajan pedagogiset opinnot ovat kyllä ihan järjetön systeemi. Vieläkin muistan, kuinka odottelin kello kuuteen illalla (olin tullut varmaan aamukasiks koululle) lukiolaisten aineita (tunti loppu klo 16, mutta jotkut halusivat jatkaa). Ohjaajan kommentti: "Opettajan työ on tällasta kausiluontoista, välillä pitää olla pidempään". Eh. Minullekin elämäni rankin vuosi, vaikka kaikenlaisia vaiheita remonttia pikkulapsiperheessä jne) on tullut koettua.

    Ja se läsnäolopakko massaluennoilla ja kaikki muu meininki...

    Onnea hienosta saavutuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisin nimimerkki "Sivuainerohmu minäkin" (ilman sitä FM-tutkintoa, valitettavasti) :)

      Poista
    2. Hitto että meikäläisekin ohjaavat opettajat (etenkin toinen heistä) saivat otsasuonen pullistumaan. Rasitti ihan kauheasti se ihmeellinen martyyriasenne "Tää opettajan työ on kuule aika rankkaa, että täytyy osata joustaa". Öö joo, en sitä epäile yhtään, mutta eiköhän sen opi ihan tarpeeksi hyvin sitten työelämässä...

      Meillä pedagogisten massaluennoilla kerättiin osallistujalista vasta ihan lopussa, ihan vaan piruillakseen. Todella nokkela homma sekin. Huoh.

      Haa, sinäkin! (Taitaa olla humanistitauti...)

      Poista

Kiitos kommentistasi!