28. joulukuuta 2011

Kuviteltua vai elettyä?

Olen ollut jo viisi päivää lomalla, ja toiset viisi on vielä jäljellä. Töihin menen vasta loppiaisen jälkeen, mutta ensi viikon olen päättänyt pyhittää gradulle. Vaikka olenkin kääntänyt aivoni loma-asentoon varsin onnistuneesti, opiskelijaminäni nostaa päätään aika ajoin. Tein kuitenkin päätöksen, että tällä viikolla en koske mihinkään muuhun kuin lomailua edistäviin tavaroihin ja ajatuksiin. Pakkohan ihmisen on siihen kyetä, muuten ei tule mitään. 

Muutamana yönä olenkin sitten viihdyttänyt itseäni internetissä ihan olan takaa. Viime viikolla, ensimmäisenä vapaailtanani siivosin Facebookin Timelinea vuosien varrelta. Havainnointi johti siihen lopputulokseen, että olen mitä ilmeisimmin – statuspäivityksistä päätellen – ollut vuosina 2007 ja 2008 lähinnä väsynyt, vihainen ja/tai juomassa alkoholia. Deleten käyttö ei siis tuottanut minkäänlaista ongelmaa tai menneisyyden tekosten kumittamisen murehdintaa. Huomasin myös, kuinka paljon Facebook on muuttunut noista ajoista: aiemmin sinne kirjoitti huomattavasti avoimemmin, kuulumisia vaihdettiin ihan sööristi suoraan seinällä, eikä vielä ollut tietoakaan hermojaraastavista väittelyistä, joita nykyään pompsahtaa pintaan melkein syystä kuin syystä (ja syyttä). Kavereinakin oli tietenkin lähinnä ihan oikeita kavereita. Nykyäänkin on, mutta lisänä siihen monenmoisia tuttuja ja muita kylän miehiä. Ei sillä, että edelleenkään mitään valtavia paljastuksia siellä tekisin, mutta kyllä viestittely on silti pitkälti siirtynyt yksityisviestien puolelle. Ehkä ihan hyvä niin. 

Siinä kun poistin (typeriä) merkintöjäni bittiavaruuteen tuli mietittyä, onko oman historian muuttaminen todella niin helppoa. Me nykyihmiset tuotamme itsestämme paljon jälkiä tietoverkkoihin, emmekä enää niinkään paperille, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että toki ennenkin on tuhottu merkintöjä ja siistitty omaa menneisyyttä täysin despoottisesti. Henkilöhistoria on kiinnostavaa, ja itse aina sen suhteen mietin, kuinka paljon tutkimuksen kohteena oleva ihminen on eläessään muokannut itsestään jäävää kuvaa ja millä perusteilla. Onko hän ajatellut olevansa joskus tutkimuksen tai kiinnostuksen kohteena? Onko se vaikuttanut ei vain jätettyihin jälkiin, vaan myös elettyyn elämään? Itse ainakin ajattelen, että voi hyvinkin olla, että olen joskus kuolemani jälkeen jonkun tänne vielä jäävän ihmisen uteliaisuutta kutkutteleva tyyppi. En välttämättä suoranaisten ihmismassojen, mutta ehkä jonkun sukulaisen. Sitä en sitten tiedä, kuinka paljon satunnaista sukulaista kiinnostaa elämäni aineeton puoli, mutta toki olisi ihan kiva asia, että siitä olisi olemassa joitain suuntaviivoja. Kuten nyt vaikka niitä omakätisiä merkintöjä. Kaikessa typeryydessäänkin. 

Viime yönä en saanut unta, joten aloin selailla tätä blogiani taaksepäin. Itse asiassa tein ihan mekaanista muokkaustyötä, sillä olen aloittanut kirjoittamisen ärsyttävän pienellä fontilla, jonka olen jossain vaiheessa tajunnut vaihtaa isompaan, ja niinpä aloin sitten muokkailla vanhoja kirjoituksia säällisemmän näköisiksi. Sisältöön en puuttunut (joku roti!). Ja täytyy sanoa, että nopea katsaus vuosiin 2006–2008 paljastaa myös täällä, että elämääni on kuulunut aika paljon väsymystä, vitutusta ja viinaa. Ainakin siihen osuuteen elämästä, josta olen tänne jotain kirjoittanut. Tuntui hassulta lukea omia kirjoituksiaan useamman vuoden takaa. Moni asia oli tuttua, mutta paikoin mietin, kukakohan tuo tyyppi oikein on. Voisiko siis sanoa, että jotain muutosta on tapahtunut? Kasvua? Taantumusta? Välillä nolotti, mutta välillä hämmennyin: kas kun olenkin osannut ilmaista jotain napakasti, miksen enää? 

Tällä blogilla on kohta ikää jo kuusi vuotta, ja se on aika paljon. Mietin usein sitä, millaisella rohkeudella ihmiset iskevät itsensä nykyään nettiin. Itse en halua edes käyttää omaa nimeäni, saati että paljastaisin täällä loppujen lopuksi kovinkaan kauheita salaisuuksia. Suon sen toki muille – jokainen tehköön valitsemallaan tavalla – mutta välillä mietin, eikö se kouluissa tuputettava mediakasvatus mene nuorten päähän ollenkaan, kun netissä levitellään surutta ihan kaikenlaista materiaalia omalla nimellä ja naamalla. Tämä koskee kyllä aikuisiakin, ei siinä. Olen välillä tolkuttoman iloinen siitä, että olen saanut kasvaa yhtä matkaa internetin kanssa, koska itselle on ollut alusta alkaen selvää, että omasta tietoturvasta on huolehdittava ihan itse, netissä voi törmätä ihan mihin vaan ja sinne kerran laitettu pysyy siellä. Jotenkin tuntuu, että nykyisin nuo nyrkkisäännöt ovat hieman hukassa vähän itse kultakin.

Tietenkään ihan kaikkea ei minunkaan olisi tarvinnut tänne kirjoittaa. Mutta sielläpä ovat, opiskeluvuodet, uudet ja vanhat ystävät, menetykset, ikävyydet ja ilonpidot. Suloisessa sekamelskassa. Kenen tahansa löydettävissä ja minun muokattavissani. Välillä ajatus kiehtoo: voisin rakentaa itselleni mieleiseni menneisyyden vain muutamalla klikkauksella ja uudelleen kirjoittamalla. Mutta eihän se silloin olisi minun menneisyyteni, vaan kuviteltu, siivottu ja siloteltu tarina jostakin, mitä ehkä olisin halunnut tai voinut olla, mutta joka ei ole totta ja jota ei koskaan ole ollutkaan.

4 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen postaus. Kuinka moni meistä esimerkiksi on facebookissa täysin oma itsensä? Aika moni kuitenkin luo jotain tietyn tyyppistä kuvaa itsestään. Toki on niitäkin, jotka ihan surutta kirjoittavat kaiken mitä sylki suuhun tuo ja sitten kun asiaa on hiukan ajateltu aletaan korjailemaan sanomisia.

    Kyllähän se niin on, että kaikki henkilöhistoria perustuu tavalla tai toisella muokattuihin lähteisiin, jotkut ovat tehneet sitä vain tietoisemmin kuin toiset. Oma tutkimuskohteeni on tyyppiesimerkki siitä, miten omasta henkilöhistoriasta on haluttu luoda tietynlaista kuvaa ja yksi osa tutkimusta onkin tämä lähteiden analysointi ja esiin tuominen.

    VastaaPoista
  2. Hyviä ajatuksia, mielenkiintoista pohdintaa. On tainnut tämä Timelinen Facebookkiin pompsahtaminen vaikuttaa aika monen nettikäsitykseen. Itsekin huomasin olleeni vuosina 2008-2009 lähinnä vain tenttiahdistunut tai väsynyt. Mutta ei siellä mitään sellaista ollut, että olisi tarvinnut superkiireellä naputella deletenappulaakaan. Onneksi sitä on netin käyttöä tosiaan saanut harjoitella niin pitkään ja tehdä pari (varsin mitätöntä) mokaakin, niillä oppii. :)

    Minäkin olen nyt ihme kyllä lomalla, mies otti joululoman ihan siksi että vahtisi minun lomailevan. :) Mutta ensi viikolla pitää sitä gradua, eli lähettelen täältä vertaistukea sinne päin!

    VastaaPoista
  3. Kommentois samoin kuin Jaana ja Linnea: kiinnostava teksti. Tulin miettineeksi omia asenteitani ja toimintatapojani.

    Facebook on kyllä melkoisesti hiljentynyt minun osaltani ja olen huomannut muidenkin tulleen vaiteliaimmaksi. Aiemmin kirjoitin enemmän, mutta on pakko myöntää, että olen ollut yltiöpositiivinen. Ei siellä näy väsymyksen vuosia tai kipuja ja murheita :-)...

    Kummityttöni kysyi minulta eilen elämästäni: mitä olen tehnyt jne. Vastasin surutta apposen avoimesti. Kokemukset ovat niitä joista me opimme ja jotka meitä pystyvät kuljettamaan. Silti en koko maailmalle halua omaa elämääni kaikkinensa paljastaa. Esimerkiksi blogissa en viitsi kirjoittaa muusta kuin kirjallisesta elämästä paljonkaan.

    Kovasti tsemppiä gradun tekoon! Kyllä sinä suunnitelmassasi onnistut!

    VastaaPoista
  4. Jaana: Niinpä, olisi jännää pohtia tarkemminkin, miten ja miksi kukin luo itsestään tietynlaista kuvaa. Itse ainakin kieltämättä teen kaikenmoisia keittiöpsykologisia arvioita joistakin elämäänsä varsin avoimesti esittelevistä ihmisistä. (Yritän pysyä hyvässä hengessä.) Esillä ollaan tavalla tai toisella, pienelle tai suuremmalle yleisölle, eikä mikään jälki ole siinä mielessä "viaton". Joku sen huomaa ja tekee siitä päätelmiä joka tapauksessa. Tutkimuksesi kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta, toivottavasti se etenee hyvin. :)

    Linnea: Onneksi minullakaan ei ollut mitään superhäröä, mutta havahduin siihen, että nykyään minulla on Facebook-kavereina kaiken maailman sukulaistätejä, jotka eivät välttämättä ymmärrä ihan kaikkea niin kuin olen sen tarkoittanut julkaisuajankohtana... joten ehkä ne pahimmat opiskelijabile/päiväkalja-päivitykset on ihan hyvä piilottaa, varmuuden vuoksi ;) Meilläkin V on huomisen ja ylihuomisen vapaalla, mutta ei vahtimassa minua, vaan tavoitteena on perata kaikki kaapit ja käydä tavarat läpi ja panna ylimääräiset kiertoon. Ensi viikolla sitten taas Tiedettä. Ihanaa kun on vertaistukea! Nauti lomasta ja lomaseurastasi!

    Paula: Minä olen huomannut samaa, nykyisin uutisvirta on hiljentynyt henkilökohtaisuuksien osalta aika reilustikin. Itsekin tajusin sitä vanhojen statuspäivitysten virtaa selatessani, että Facebook-käyttäytymiseni on muuttunut hajuttomampaan ja mauttomampaan suuntaan. Mutta ei se varmaan ole mikään häviö kuitenkaan. Parempi miettiä tarkemmin, mitä kirjoittaa ja mille yleisölle. Kiva kuulla, että kummityttösi on ollut utelias, ja hienoa, että olet ollut avoin. Minäkin haluan olla, jos joku joskus kysyy. Mutta kuten sanoit, ei koko maailmalle. Kiitos tsempeistä! Järjestelin kirjoituspöydän gradukirjapinoa tänään ja pohdiskelin, että kyllä se sieltä vielä tulee...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!