Österreich

Olin tosiaan kaksi viikkoa EU-rahoitteisella ERASMUS-intensiivikurssilla Itävallassa. Kurssin teemana ja jonkinmoisena pointtina oli kasvattaa, kehittää ja pohtia eurooppalaista identiteettiä. Osallistujina oli kuutisenkymmentä opettaja-/kasvatustieteen opiskelijaa yhdestätoista Euroopan maasta. Satuin huomaamaan ilmoituksen ja hakujulistuksen jollakin sähköpostilistalla ja naputtelin huvikseni pienimuotoisen hakemuksen. Näemmä kannatti, sillä tulin valituksi ilman sen kummempia kommervenkkejä. Suomesta meitä oli yhteensä seitsemän opiskelijaa ja kaksi opettajaa Kasvatustieteiden yksikön eri koulutusohjelmista. Muiden maiden edustajista ehdoton enemmistö oli luokanopettajaopiskelijoita. En ole tosiaan missään vaihdossa koskaan ollut, joten kokemuksena tällainen tsydeemi oli varsin kaivattu.

Kurssi järjestettiin Kärntenin osavaltiossa Etelä-Itävallassa. Lähin iso kaupunki oli Klagenfurt, jossa tosin itse vierailin vain puoli päivää, koska sain ilkeän kevätflunssan ja jouduin petiin pariksi päiväksi. Majoituimme hostellissa Velden-nimisessä pikkukylässä, jonka suurin matkailuvaltti taitaa olla laaja hotelliverkosto ja purjehdusklubit. 

Kärnten on ilmeisen oikeistopainotteinen osavaltio. Edesmennyt Jörg Haider toimi sen kuvernöörinä ja nykyisinkin oikeistopuolueilla on enemmistö osavaltion parlamentissa. Kävimme vierailemassa parlamenttitalossa, joka oli varsin komea. Vanhan salin seinillä on maalattuna kaikkien aatelissukujen vaakunat (jotka ovat maksaneet laskunsa...), joiden rivistöt ovat vaikuttava näky. Uudempi istuntosali on hieno sekin, saimme opastetulla kierroksella istahtaa hetkeksi vallan kahvaan. Itse majailin vapauspuolueen edustajan Peter Suntingerin paikalla.

Vappuaattona reissasimme kolmessa eri maassa. Ensin ajoimme Alppien ohi/läpi/whatever puikkelehtien Italiaan. Maisemat olivat, no, makeat. Onneksi ehdin varata itselleni ikkunapaikan, joten sain napsittua kuvia. Tässä vaiheessa olimme siis olleet kurssilla jo melkein viikon, ja tämä oli ensimmäinen hetki, jolloin heitettiin vapaalle koko päiväksi. Tuli tarpeeseen. Muuten ei vapaata ollut kovin paljon, ilmeisesti rahoituksen saaminen edellytti tiukkoja aamu-, aamupäivä-, iltapäivä- ja iltasessioita. Tai sitten eurooppalaiset ovat kovempia opiskelemaan kuin meikäläiset akateemiseen vapauteen tottuneet...

Ekskursiopäivän ohjelma oli kiireinen sekin, mutta onneksi sentään pysähdyimme ihailemaan Adrianmerta. Taidan olla aikamoinen merinainen, sillä kaikki meret, joita olen elämäni aikana nähnyt, ovat olleet vaikuttavia. Tosin Tyynenmeren ensinäkemää ei voita varmasti koskaan mikään.

Ei tämäkään nyt mikään ruma kuitenkaan ollut...

Tuonne voisi vaikka lähteä patikoimaan joskus paremmalla ajalla. Kuvassa kurssikaveri nauttii luontopolusta.

Italiassa pysähdyttiin tuon näköalapaikan lisäksi tunniksi Trieste-nimiseen satamakaupunkiin. Aikaa oli juuri ja juuri pääaukion läpi kävelemiseen ja viinilasillisten nauttimiseen. Viini oli hyvää ja kaupunki jotenkin sympaattisen oloinen - sen verran kuin sitä nyt ehdittiin näkemään...

Harmittavaa, että noilla reissuilla tuntuu aina olevan kauhea kiire. Jotenkin hassua, että niiden ohjelmaan yritetään aina tunkea tolkuton määrä tekemistä, vaikka vähempikin riittäisi, jolloin aikaa jäisi keskittymiselle, katsomiselle ja kokemiselle.

Tämän verran ehdin maistaa Sloveniaa: Apfelstrudel! Meille oli tosiaan markkinoitu tuota vappuaaton ekskursiota kolmen maan trippinä, jonka aikana vieraillaan Italian lisäksi Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Juu ei. Pysähdyimme myöhäiselle lounaalle slovenialaiselle maatilalle, mutta Ljubljanan ohitimme vain moottoritietä pitkin. Täytyy lähteä joskus omin päin. Apfelstrudel ja sitä edeltänyt pääruoka olivat toki hyviä, samoin maistiaislistalle liittynyt slovenialainen olut. Onneksi ruokaseura oli sentään hyvää. 

Ihan pelkkää ekskuilua reissu ei todellakaan ollut. Istuimme luennoilla, osallistuimme workshopeihin jne. Pääsin vierailemaan kahdessa itävaltalaisessa koulussa, joista ensimmäinen, taideaineisiin erikoistunut lukio, piti majaansa keskiaikaisen luostarin suojissa. Vaikuttavaa. Toinen vierailukoulu, yläaste, oli pienessä kylässä Alppien kainalossa, ikkunasta näkyi kirkko, lehmiä, peltoa ja vuoria. Puitteet ovat siellä ainakin kunnossa. Pääsimme myös opettamaan yläkoululaisia yhtenä päivänä, ja se oli ehdottomasti paras kokemus koko kurssilla!  

Ei matkaa ilman linnaa! Yksityisomistuksessa oleva Hallenburgin linna, ihan söde. Opastuskierrosta olisin toki kaivannut, tietenkin. No, piti tyytyä maisemiin. 

Saattaisin sietää tällaisia maisemia oman linnan ikkunasta katsottuna. Ehkä.

 

Kaksi viikkoa sujahti suhteellisen vikkelästi, vaikka ajoittain kaipailin kotiin aika paljonkin. Ohjelma oli niin intensiivistä, ettei vapaa-aikaa tosiaan herunut, ja jatkuva sosiaalisuus kävi kunnon päälle. Mutta tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, opin uusia juttuja, olin pakotettu perustelemaan mielipiteitä, sain puhua paljon englantia, jonkun verran saksaa ja kuunnella norjaa ja tanskaa sekä kokeilin kaikenlaista uutta. Ei paha. 

Lisäksi päätin, että voisin aivan hyvin muuttaa itävaltalaiseen (tai oikeastaan minkämaalaiseen tahansa) Alppikylään pitämään muutamaa lammasta, kasvattamaan yrttejä omassa kasvimaassa ja elämään luomua elämää. Ei paskempaa.

Danke schön und auf wiedersehen!