Tampereella on sattunut ja tapahtunut. Lauantaina olin tuhlailemassa pennosiani kädentaitomessuilla ja sen jälkeen illastamassa pitkän kaavan mukaan äidin ja tuttavaperheen naisten kanssa. Oli hauskaa! Otamme keväällä uudestaan. Sen jälkeen eksyin anniskeluravintolaan tapaamaan tuttuja, ja onneksi jopa selviydyin kotiin saakka - muistikuvia loppuillasta ei ole, mutta kännykän puhelutietojen mukaan olen harrastanut luurijuopumusta joskus kolmen jälkeen - anteeksi. Puhelimen akku loppui sopivasti aamuyöllä ja asunnostani kosahtivat jälleen sulakkeet, joten vietin varsin eeppisen krapulasunnuntain pimeässä ja osin sähköttömässä asunnossa. Silloin en ollut suorastaan elämäni huipulla, jos nyt näin voi arvottaa. Olimme muuten lauantaina etkoilemassa juurikin samassa talossa, jossa sitten sunnuntaiyönä pamahti. Hui.
Minulla on jo ikävä teinejä, vaikka viimeisestä tunnistani on vasta viikko. Seuraavan kerran pääsen rääkättäväksi vasta tammikuussa, siihen on kauhean pitkä aika! No, sitä ennen on tosiaan puuhasteltavaa hieman enemmänkin, joten ehkä ihan hyvä niin. En vain oikein haluaisi siirtyä toisen ohjaavan opettajan hoteisiin, en nimittäin ole saanut hänestä erityisen pätevää kuvaa. Enkä voi sietää sitä, että jotkut roikkuvat asemassaan vain siksi, että niin nyt vaan on aina ollut ja odottelevat osa-aikaeläkkeen muuttumista kokoaikaiseksi välittämättä oikein tippaakaan tulevista kansankynttilöistä ongelmineen.
Tänään luennolla haastateltavana ollut lukion opiskelija muuten sanoi, että powerpointit on perseestä, kuten myös ryhmätyöt. Mikäköhän niille sitten kelpaa? Itse vannon hyvillä kuvilla kuorrutetun pp-shown nimiin vaikka mikä tulis. Ja ryhmätöitä joutuvat kakarat tekemään nyt ja tulevaisuudessa joka tapauksessa. Kiitos ja hei.
Extravahvat vitamiinit auttavat verta vuotaviin suupieliin!
VastaaPoistaOlen ihan varma, että susta tulee huippuopettaja Suski! Olet just sellainen jämerä ja asiallinen! Ja power pointit on pop. Sano niille lapsille, että koko elämä on ryhmätyötä.
Power pointit harmittaa monia, kun niistä puuttuu se ite tekemisen meninki. PP-show on helposti liiankin hyviä ja kliinisiä, liiallinen tehokkuus voi pelottaa. Jos kirjottelee asiat taululle samalla, kun muksujenkin niitä pitäs kirjotella, niin tulee annettua riittävästi aikaa kirjotteluun ja lisäksi saa helpolla luotua itestään lähestyttävämmän kuvan. Vähän sama, kun että jos ite piirtelee jotakin kaavioita tai kuvia. Ite vannon tikku-ukkojen nimeen, murtaa heti jään luokan kanssa.
VastaaPoistaTerkuin Anne eräästäkin yhteisestä työpaikastamme...
Jee Anne, säkin täällä!
VastaaPoistaMä tykkään pp:istä, kun niihin saa niin paljon kuveja. Ja kuvat on kivoja. Mutta toki olen välillä piirrellyt itsekin taululle, eli en mä ihan joka tunti niitä puske esiin. Silloin tällöin, jos aihe on sopiva ja huutaa paljon kuvia :)
Niin ja mulla on vähän sellainen periaate, että mun ei tartte todistella oppilaille tekeväni työtäni -> esim. yksi eri aineen auskukollega oli sitä mieltä, että pitäis itse aina kirjoittaa muistiinpanot samalla kuin oppilaatkin, että ne muksut näkee, että opekin ahkeroi. Uskallan olla siitä eri mieltä. Mutta tärkeintähän olis tietysti olla monipuolinen!
Noista Power Pointeista piti kyllä sanoa se, että mulla on luennoilla ongelmia seurata mitä tapahtuu, kun opettaja lataa power pointteja ryhmän eteen ja samalla itse puhuu. Siinä sitten pitäisi lukea ne power pointit läpi ja kuunnella ja kirjoittaa samalla siitä mistä opettaja puhuu. Power pointit on tosi hyvä juttu, mutta niin, että ehtii syventyä yhteen asiaan hetkeksi kunnolla. Peruskoulussa toki opiskelu on erilaista kuin yliopistossa.
VastaaPoistaTämä siis sanottuna sillä, että ryhmässä on erilaisia oppijoita ja toisilla on huonompi keskittymiskyky. Joten ehkä just se, että antaa eri aisteille mahdollisuuden ottaa vastaan asioita, mutta niin että oppimiseen ehtii syventyä. Nykyään luennoilla en vain kykene keskittymään moneen asiaan samaan aikaan eli yleensä vaan kuuntelen opettajaa. Toiset taas oppii näkemällä.