Kun on aikaa...

...minä ainakin kokkailen kunnon kotiruokaa!

Tänään on ihana, joskin harmaa sunnuntai. Aamulla heräsimme tuntia liian aikaisin, luimme lehtiä (varastin rappukäytävästä jonkun naapurin Aamulehden, Hesari sen sijaan tulee sunnuntaisin ihan tilattuna), söimme aamiaista ja muuta sellaista. V lähti kohti Helsinkiä ja minä päätin tehdä kaalilaatikkoa, kun kerrankin on aikaa odotella ruoan valmistumista yli tunti ja kaapissa sattuu olemaan yliopiston luomuruokapiiristä hankittu kaali. En ole mikään vannoutunut "perinteisen suomalaisen ruoan" (mitä se onkaan) ystävä, mutta kaalilaatikosta olen oppinut pitämään muutamasta yksinkertaisesta syystä: a) kaali on pirun halpaa, c) kaaliruoat ovat yleensä ravintoarvoiltaan hyllyväisen pyllyn ystäviä ja c) olen löytänyt taikakaalilaatikon ohjeen - se paranee jokaisella tekokerralla. Jaan sen nyt tässä teidän kanssanne, armaat lukijani.

Herrrrkullinen kaalilaatikko (2 annosta)



Ohje on alun perin peräisin teoksesta Keittokomero ja huone, jonka on kirjoittanut Saara Törmä vuonna 2000. Olen hieman muunnellut ohjetta, mutta kunnia ohjeesta kuuluu siis ehdottomasti alkuperäiselle kirjoittajalle!

800 g kaalia (alkuperäisen ohjeen mukaan, itse leikkaan kokonaisesta kaalista "sellaisen sopivan" siivun)
2 porkkanaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 pieni tölkki säilöttyjä tai jotain 5 kpl tuoreita herkkusieniä
1 tl curryjauhetta
1/4 tl kurkumaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl soijakastiketta
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl siirappia
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
öljyä

Silppua kaali, porkkana, sipulit ja herkkusienet. Paistele seosta pannulla öljyssä, kunnes kaali pehmenee. Lisää joukkoon mausteet ja siirappi. Heitä homma pieneen uunivuokaan. Sekoita 1 rkl vehnäjauhoja veteen ja kaada mukaan. Paista 175 asteessa tunnin verran, mitä pitempään, sen parempi.

Nomnomnomnom. Täytettä voi muunnella sen mukaan, mitä kotona sattuu olemaan. Itse olen kokeillut ainakin paprikaa ja myös soijasuikaleita, hyvää on aina ollut!

Harmi, ettei aina ole aikaa ja mahdollisuutta valmistaa huolella uuniruokia tai muitakaan vastaavia, yleensä varsin mallikkaita appeita. Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: minusta tuskin koskaan tulisi kovin hyvää perheenäitiä, kun yhden kaalilaatikon tekeminenkin on mittaristossani varsinainen uroteko. Normaali ruokavalioni perustuu nuudeleille, pastalle ja muulle skeidalle, jolla kilot eivät todellakaan karise. Olisi kammottavaa, jos minulla olisi (edes jaettu) vastuu ruokkia päivittäin lämpimällä ruoalla muitakin suita kuin omani. Toki olen onnekas saadessani yliopistolta ruokaa pilkkahintaan. Valitettavasti en sinne joka päivä ehdi.

Olen myös ajatellut opetella näpertämään, järjestämään ja siivoamaan. Mietoja aplodeja, pyydän. Ei tule onnistumaan, tiedän sen, mutta haluaisin ulkoisella järjestyksellä pyrkiä myös sisäiseen harmoniaan. Jos koti on kaaos ja ruokavalio paskaa, voiko olettaa henkisen hyvinvoinnin olevan kovin korkealla? Joissain tapauksissa ehkä, omassani ei. V piti minulle (syystä) tiukkasanaisen moraalisaarnan aiheesta liikunta, laihdutus, ruokavalio ja elämäntavan muutos. Pitäisi ehkä opetella kuuntelemaan viisaampiaan. Viimeistään nyt, tässäkin asiassa.

Toisaalta minua ahdistaa hyvän elämän asettamat vaatimukset esimerkiksi nyt sitten vaikka liikunnassa. Netti ja muut viestimet ovat täynnänsä tekstiä aiheesta, ja lukemalla oppii paljon. Joka tapauksessa minua raivostuttaa liian yleisesti viljelty ohjeistus liikunnan ja syömisen rytmittämisestä ja muusta vastaavasta. Kaikki tämän maailman ihmiset eivät yksinkertaisesti nyt vain elä sitä kahdeksasta neljään arkea vapailla viikonlopuilla ryyditettynä. Ei ole aina mahdollista elää niin, että reilusti yli puolet päivän energiasta on nautittuna ennen neljää, luonnollisesti sopivin väliajoin tankattuna. Ei ole aina mahdollista mennä liikkumaan iltapäivän myöhäisinä tunteina, ei siis liian myöhään, jotta uni ei kärsi. Ei ole aina mahdollista toteuttaa sitä fucking hyötyliikuntaa sopivissa väleissä, ei ole aina mahdollista valmistaa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa monen päivän tarpeiksi, ei ole aina mahdollista hauduttaa niitä kalorittomia kaaliruokia tuntikaupalla. Jotenkin pistää vihaksi, kun kaikki pitäisi tehdä aina tiettyjen sääntöjen mukaan, hyvin, huolella ja kunniallisen kansalaisen tapaan. Missä ovat ohjeet epäsäännöllisen elämän viettäjille? Missä ohjeet niille, joilla ei ole viikossa kahta samanlaista päivää?

Vituttaa. Pitäkää tunkkinne ja päiväjärjestyksenne.