19. elokuuta 2009

Mustana, maidolla...

Opettelen vähitellen juomaan kahvia mustana. V jaksaa aika ajoin muistuttaa, kuinka muinoin kahvittoman elämäni aikana uhosin, kuinka minä ainakin joisin kahvini mustana, jos sellaista kehooni tunkisin. Nyt, kun kahvitettu elämäni on jatkunut jo muutaman vuoden, olen vieläkin maitovajukki. Ainoastaan V:lle Bremenistä tuomaani herkkukahvia olen juonut maidotta. Nyt mennään kokeiluasteella myös kotona olevan kahvin osalta. Jänniä nämä empiiriset kokeet!

Ulkona paistaa aurinko, mikä on suorastaan hämmentävää. Viime päivät ovat tuntuneet lokakuulta jatkuvan pistelevän sateen ja harmaan pilviverhon vuoksi. Töissäkin on ollut kiire, joten vapaapäivät tulivat oikein hyvään saumaan. Kohta lähden kaupungille hoitelemaan Asioita, sitten siivoan kämppiksen onnelliseksi, iltapäivällä tapaan erään ihanan naisen, ja illalla saatan käydä salilla. Piti mennä jo aamusta, mutten jaksanut nousta - yllättävää. Aamu-urheilu ei taida olla minua varten, sillä pääsen parempiin tehoihin illalla. Ehkei se ole ongelma, kun kerran saan suhteellisen hyvin nukuttua, vaikka illalla urheilisinkin. Jännää tämä urheilu!

Olimme Ahvenanmaalla. Matka oli mukava. Otin valokuvia. Poljin pyörää. Innostuin polkemisesta niin, että aloin tietenkin heti haaveilla omasta maastopyörästä, jolla poljen tulevina kesinä maita ja mantuja. Katsotaan... Pyöräily kyllä oikeasti on mukavaa, siinä pääsee halutessaan aika hurjaa vauhtia eteenpäin ja ajo-asento on miellyttävä. Ahvenanmaalla oli jo hiljaista, pyöräilykausi oli tainnut jo päättyä. Perjantaiaamupäivän poljimme sateessa, mikä tietenkin vahvisti luonnetta. Näimme matkan aikana joutsenia, peuran, riikinkukkoja, kuolleen lepakon ja mikä parasta - aitoja eläviä kotkia! Ne olivat aika isoja. Todella isoja. Hienoja. Jänniä!



Pärjäsin ruotsin kielellä, vaikka se olikin melko saksaväritteistä. Ja Stallhagen - jumalten nektari! Suositteluni.

Kai sitä pitäisi saada vaatteet niskaan ja suunnistaa asioitsemaan. Vapaapäivät ovat ihania, varsinkin tällaiset, kun saa nukkua pitkään ja herätä aurinkoiseen päivään. Hommia olisi tehtävänä, mutta kyllä ne ehtii aikanaan. Miksi pilata hyvä fiilis murheella?

2 kommenttia:

  1. Kotkat ovat mykistäviä. Pari kesää sitten oltiin ajamassa Lapissa pitkin metsäautotietä. Kotka lensi puiden latvojen tasalla tien myötäisesti, ja siipien kärkiväli oli valehtelematta lähelle sama kuin tien leveys. Isoja. ISOJA.

    VastaaPoista
  2. Ei siinä oikein muuta voinut kuin ihmetellä, kuinka jokin niin suuri leijuu niin sulavasti ilmassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!