29. marraskuuta 2018

Sarjakuvahaasteen viimeiset luetut ja haastekooste



Maanmainio Sarjakuvahaaste päättyy marraskuun myötä. Vielä kaksi sarjista ehdin jo muutenkin oivalliseen listaani liittää.

Timo Mäkelä on aina varma valinta – voin myöntää faniuteneeni salakavalasti ja huomaamatta. Neiti Brander on Mäkelän tuorein albumi, ilmestynyt tänä vuonna. Se kertoo valokuvaaja Signe Branderista ja etenkin hänen Helsinki-kuviensa sarjasta, jonka Brander toteutti vuosina 1907–1913. Nuo kuvat ovat olleet itselleni ainakin jo pitkään ikonisia: niissä näkyy rakkaan Helsingin muutos, kasvu ja sielu, jos nyt näin voi kaupungista sanoa, ja miksipä ei voisi.

Tyyli on Mäkelän tapaan runsas, moniulotteinen ja silmiä hivelevä. Katse jää lähes joka ruudussa tutkailemaan yksityiskohtia ja kynänjälkeä, värejä, valoja ja varjoja. Mäkelän käsissä kaupunkikuva todella herää eloon, ja hänen henkilöhahmonsa ovat niin ikään eläviä, inhimillisiä.

Ainoa vika Neiti Branderissa on sen lyhyys. Olisin mielelläni lukenut kokonaisen sarjakuvaromaanin hänestä ja hänen elämästään. Mäkelä keskittyy lähinnä vuosiin Helsingin kuvaajana, vaikka Brander noin muuten on myös todella kiehtova henkilö, kolhuineen kaikkineen. Tätä albumia lukiessa tuntuu, että saa vain pienen häivähdyksen hänestä.

Raina Telgemeierin Hymy sopii luettavaksi, jos teiniksi kasvaminen, oikomishoidot tai nostalgiatrippailu 1990-luvun alkuun kiinnostavat. Sarjakuva on omaelämäkerrallinen ja keskittyy ennen kaikkea Rainan hammaspulmiin, mutta niiden kautta päästään osuvasti tarkastelemaan kaikenlaista muutakin keskeistä. Hammasraudat ja kymmenet kerrat hammaslääkärin penkissä suuta aukomassa ovat minullekin tuttuja juttuja. Niskassa alkoi heti tuntua tuttu paine ja suuhun nousi vähän sappea, kun muistelin niitä kaikenlaisia vempeleitä, joita vuorotellen jouduin pitämään. Toki siitä kärsimyksestä lopulta seurasi jotain hyvää – jos nyt ei täydellistä jenkkihymyä niin edes vähän suoremmat hampaat ja paremmin kohdilleen osuva purenta.

Hymy on ehkä heiman turhan lapsekas omaan makuuni, mutta nuoremmille lukijoille se tarjoaa hyvää luettavaa ja katseltavaa. Yhdysvaltalainen koulumaailma jaksaa aina ilahduttaa ja ärsyttää stereotypioillaan ja nokkimisjärjestyksellään. Kaiken sen Rainakin kohtaa, osan aika ikävästikin. Ensimmäiset, toiset ja kolmannetkin ihastukset käydään läpi, ja lopuksi tärkeintä on tietysti kasvaa omaksi itsekseen.

Ja vaikka kuinka pinnalliselta kuulostankin, comic sans -fontti ei vain kuulu käytettäväksi mihinkään. Ikinä.


Timo Mäkelä: Neiti Brander
Arktinen Banaani 2018
48 s.

Kirjastosta.



Raina Telgemeier: Hymy
Suomentaja: Suvi Clarke
Twinsy 2015
218 s.
Smile (2010)

Kirjastosta.

Haasteet: SarjakuvahaasteSeinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaasteen kohta 3. Kirjaston blogissa vinkattu kirja.




Hurjan Hassun Lukijan Sarjakuvahaaste siis päättyy huomenna. Luin haasteaikana yhteensä 36 sarjakuva-albumia tai -romaania ja pääsin siis korkeimmalle Asterix-tasolle.

Suurimmiksi suosikeikseni nousivat JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarja, Alison Bechdelin Hautuukoti. Tragikoominen perheeni, Reetta Laitisen toimittama Sisaret 1918, Timo Mäkelän sarjakuvateokset, Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne ja Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin mahtava avaruusooppera Saga.

Sarjiksien lukemisen kasvattaminen tietoisesti oli erittäin hyvä päätös ja aion jatkaa tällä samalla linjalla edelleenkin. Sarjakuvaosaamiseni on kasvanut vähitellen, ja alan vähitellen löytää päälinjoja, joiden perusteella osaan määritellä, millaisista sarjakuvista pidän eniten ja mitkä eivät niin puhuttele.

Kuten sanottua, sarjismatkani jatkuu edelleen, hyvillä mielin. Kiitos haasteesta Hurjalle Hassulle Lukijalle!

Tässä vielä lista ja linkit lukemiini sarjakuviin:

Marguerite Abouet & Clément OubrerieAya – Elämää Yop Cityssä (Arktinen Banaani 2010)
JP Ahonen: Villimpi Pohjola: Pelinavaus (WSOY 2017)
JP AhonenVillimpi Pohjola: Kypsyyskoe (Arktinen Banaani 2011)
JP AhonenVillimpi Pohjola: Lapsus (Arktinen Banaani 2014)
JP AhonenVillimpi Pohjola: Valomerkki (WSOY 2015)
Jan Andersson & Katja KettuPeräkammarin poika (Otava 2015)
Alison BechdelHautuukoti. Tragikoominen perheeni (Like 2009)
Alison BechdelÄideistä parhain (Like 2012)
Chester BrownEn koskaan pitänyt sinusta (Huuda Huuda 2012)
Guy DelisleMerkintöjä Burmasta (WSOY 2008)
Harri FilppaKuolema meidät erotti (POKUTO 2017)
Risto Isomäki, Petri Tolppanen & Jussi KaakinenSarasvatin hiekkaa (uudistettu painos, Into 2017)
Reetta Laitinen (toim.)Sisaret 1918 (Arktinen Banaani 2018)
Lorina MapaDuran Duran, Imelda Marcos, and Me (Conundrum Press 2017)
Timo MäkeläEmil ja Sofi. Yhden yön muisto Helsingistä kesältä 1909 (Arktinen Banaani 2005)
Timo MäkeläRooma (Arktinen Banaani 2004)
Timo MäkeläKuolematon mestariteos (Arktinen Banaani 2007)
Timo Mäkelä: Neiti Brander (Arktinen Banaani 2018)
Sunday Ngakama & Sanna HukkanenKarkuteillä (Artbox Irja 2012)
Kati NärhiSaniaislehdon salaisuudet (WSOY 2010)
Kati NärhiMustasuon mysteeri (WSOY 2012)
Kati NärhiSeitsemäs vieras (WSOY 2015)
Hannele Richert (toim.)Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahantulosta (Voima Kustannus 2016)
Johanna Rojola (toim.)Suffragettien city (Schildts 2011)
Riad SattoufTulevaisuuden arabi. Lapsuus Lähi-idässä (1978–1984) (WSOY 2015)
Liv StrömquistPrinssi Charlesin tunne (Sammakko 2017)
Tardi & Jean-Pierre VerneyKirottu sota! 1914–1919 (Jalava 2014)
Raina Telgemeier: Hymy (Twinsy 2015)
Lewis Trondheim & Stéphane OiryMaggy Garrisson I: Hymyile vähän, Maggy (Sininen Jänis 2017)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Ensimmäinen kirja (Like 2014)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Toinen kirja (Like 2015)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Kolmas kirja (Like 2015)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Neljäs kirja (Like 2016)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Viides kirja (Like 2016)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Kuudes kirja (Like 2017)
Brian K. Vaughan & Fiona StaplesSaga – Seitsemäs kirja (Like 2018)

4 kommenttia:

  1. Hieno lista! Näistä Kati Närhen Agnes-sarja on suursuosikkini. Sagaa koetin lukea, mutta sarjan ensimmäinen osa jäi minulla kesken. Oli jotenkin liian outo minun makuuni, en oikein päässyt ns. sisälle Sagan maailmaan. Samalta tekijältä olen kyllä lukenut Paper Girls -sarjaa, ja se on ollut ihan ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Agnes on kyllä niin hyvä! Närhen tyyli on lyömätön ja tarina oivallinen. Harmi, ettet tykästynyt Sagaan, mutta eihän kaikki voi aina upota. Paper Girlsiä en ole itse lukenut, mutta voisin kokeilla, kun olen Sagastakin niin pitänyt.

      Poista
  2. Komea kokoelma luettuja! Olen vielä sarjakuvissa noviisi, mutta tuohon Mäkelän Emil ja Sofiin ihastuin kovasti. Tuo Neiti Brander jää kovasti houkuttelemaan ja muutkin Mäkelän sarjakuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, Paula! Mäkelän tyyli on ihastuttava ja vanha Helsinki (ja muutkin miljööt) heräävät hänen käsissään eloon. Ja tuo Sisaret 1918 sinun pitää ehdottomasti hankkia luettavaksesi, hieno kokonaisuus sisällissodasta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!