8. syyskuuta 2018

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu



Sisko Savonlahden juuri ilmestynyt esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo 30+-elämästä Helsingissä. "Jaahas", siellä sanotaan. "Mitäs sitten?"

Se elämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin jatkuvaa skumppaa ja humppaa, menestystä ja kimalletta. Päähenkilön ja minäkertojan sinnikäs tavoite on saada kiinni jostain, minkä yllättävä ero, pätkätyöt ja koko ajan vähissä olevat rahat särkevät.

Romaani etenee päiväkirjamaisena ja raportoivana. Minäkertoja etenee jos nyt ei elämässä varsinaisesti niin ainakin päivästä toiseen. Jotenkin. Vaikka sitten parvekkeella maaten ja käsi sipsipussissa. Hän tekee tiliä menneestä ja tulevastakin, kohtaa ystäviään, mätsää Tinderissä tai sitten ei, tekee työtä tai sitten ei, toivoo vain. Hän on toimittaja, mutta saa vain haaveilla vakituisesta työstä ja palkasta, vakituiset friikkukeikatkin tulevat ja menevät niin kuin mielialat.

Savonlahden kerronta on nokkelaa ja itseironista. Päähenkilöllä on hyviä palikoita rakentaa elämäänsä ja kyllä hän sen tiedostaa, mutta samalla on paljon sellaisia voimia, joihin ei itse voi vaikuttaa. Kuten nyt oman pääkopan toiminta noin ensialkuun, saati sitten yhteiskunnan ja ympäristön asettamat paineet ja oletukset, joita jokainen 30 vuotta mittariinsa saavuttanut kohtaa, halusi tai ei – ja huomasi sitä tai ei. Toki kukin tavallaan, ympäristöstä ja elämäntilanteesta riippuen.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on ajankuva ja kaupunkilaissinkun nuotiokertomus. Se ei ehkä yllä eikä pyrikään varsinaiseksi seikkailuromaaniksi (vaikka merten taaksekin päästään, ajallaan), mutta sen viiltävät hetket ja sydäntäkipristävän rehelliset tunteet koskettavat. Romaani on kepeä muttei tyhjänpäiväinen ja terävä muttei ylpeilevä. Se viiltää osuvasti – mutta aina on aikaa sipsien rapinalle ja oikeanlaiselle dippikastikkeelle.


Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Ulkoasu: Hilla Semeri
Gummerus 2018
304 s.

Arvostelukappale.


Toisaalla: Kirjaluotsi, Oksan hyllyltä, Helmi Kekkonen, Kirjakko ruispellossa, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Lukupino

10 kommenttia:

  1. Sattuvasti sanilet kirjasta! Minuun vetosi tietynlainen tylsyyden ylistys, tai kuvaisiko asiaa pikemmin tämä: peitelty päivienjuoksun erottamattomuuden ihmettely. Tällaistako tämä elämä sitten on? Arjen tapahtumia. Ehkä ei mikään muutu, mutta mistä sen tietää. Pidin. Rousk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässä kirjassa on onnistuneesti kuvattu juuri sitä, mitä elämä on: kaikkea muuta kuin huippuhetkiä ja huumaa. Ja taitavasti kuvataankin, ikään kuin ohimennen.

      Poista
  2. Tämä kirja vaikuttaa kiinnostavalta. Monet ovat siitä tykänneet, eli tulee sitten minunkin lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä on raikasta ja mukavaa luettavaa, vaikka vähän kipristääkin sydämestä.

      Poista
  3. Olen parhaillaan lukemassa tätä ja pidän ihan hurjasti! Ei tapahdi mitään ja tapahtuu kaikki! Mainio tyyli, lakoninen ja ironinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savonlahdella on hyvin omanlaisensa ääni. Lakonisuus viehätti minuakin.

      Poista
  4. Tätä on ollut mahdoton sivuuttaa viime päivinä, on ollut hyvin blogeissa esillä. Kirjassa on jotain mikä toisaalta ei kiinnosta minua lainkaan, mutta se että te kaikki sitä niin kehutte... pakkohan siinä on olla jotain tuoretta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Savonlahdella on mielestäni jotenkin hyvin omaääninen ja tuore ote kaikkeen hyvin tavalliseen ja moneen kertaan kuultuun. Kannattaa kokeilla, ehkä sinäkin tykkäät!

      Poista
  5. Kuulostaapa hyvältä! Pidän kirjan nimestä, se kiinnitti ensimmäisenä huomioni. Nyt kiinnostaa yhä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, toivottavasti pääset pian lukemaan tätä. On ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!