Uusi elämä, hei vaan sullekin! Melkoisella voimalla olet rynninyt päälle – ihan vähän voisi jo hellittääkin, jooko?
Neljä viikkoa on nyt kulunut uudessa kaupungissa, josta kolme on tehty töitä pitkiä päiviä. Neljän aineen opettaminen yläkoulussa (joista kaksi varsinaisesti niitä omia, kaksi hyvän yleissivistyksen ja opetussuunnitelman varassa) vie suoraan sanoen aika helevetisti aikaa. Siihen päälle vielä luokanvalvojuus ja erinäisiä muita (tosin ihan vapaaehtoisesti vastaanotettuja) tehtäviä, niin johan tietää tekevänsä töitä. Mutta olen tyytyväinen. Tämän vuoro on nyt, ehdottomasti.
Vastaanotto on täällä Savossa ollut toistaiseksi mukava. Kollegat ovat reiluja ja avuliaita ja oppilaat eivät ainakaan vielä ole nauraneet hesalaista kotimatkalle. Pienimuotoisia kielihaasteita on välillä: huomaan oman puheeni olevan jotenkin terävää ja sisältävän kummia sanoja, vaikken ole ikinä ajatellut puhuvani erityisen hesalaisesti. Täällä se kuitenkin on selvässä kontrastissa paikallisen puheenparren kanssa. Toivottavasti ymmärrämme toisiamme siitä huolimatta. Tai ainakin opettelemme.
Vaikka työstäni todella pidän ja olen siitä innoissani, hieman on vielä hakemista työn ja vapaa-ajan tasapainottamisen kanssa. Työstän asiaa, ei tarvitse olla huolissaan. Vielä.
Uusi koti ei ihan tunnu kodilta, eikä se sitä varsinaisesti olekaan. Asunto vain, paikka jossa oleskelen seuraavat yhdeksän kuukautta. Oikea koti on edelleen Helsingissä, mutta nyt täytyy vain opetella olemaan poissa sieltä määräaika. Ehkä en tätä arvannut tulevaksi, mutta pitäähän ihmisellä elämässään seikkailua olla. Ja onneksi oli kuitenkin useampi kuukausi aikaa totutella tilanteeseen. Nyt pitää vain saada arki rullaamaan uusissa uomissaan.
Arkeen ehti tosin jo tulla pieni murros, kun pääsin pienelle lomalle Puolaan ja osallistumaan puolalaisiin häihin keskellä maaseutua. Kokemus oli unohtumaton, ihmiset mahtavia, tarjoilut ylenpalttiset. Krakova ihastutti lyhyellä piipahduksella paluumatkalla – sinne on ehdottomasti päästävä uudelleen paremmalla ajalla. Miten en ole koskaan tajunnut, miten upea maa Puola on!
Uuden kotikaupungin tärkein palvelu on tietenkin otettu jo haltuun. Savonlinnan pääkirjasto Joeli on ilahduttanut avaruudellaan ja olen jo ehtinyt kantaa sieltä mukanani melkoisen pinon luettavaa. Vielä kun saisin lukuajan ja keskittymiskyvyn takaisin, olisin tyytyväinen. Huomaan, että ei niinkään kevyesti stressaavassa elämän muutoskohdassa lukeminen ja siihen keskittyminen on kärsinyt. Olen minä silti lukenutkin ja bloggauksiakin varmasti alkaa taas tipahdella vanhaan malliin. On tämä luku- ja bloggausharrastus kuitenkin sen verran merkittävä osa elämääni.
Muutos on elämässä hyväksi, vaikka se tuottaa myös stressiä. Onneksi perusta on kunnossa – silloin on helpompi uskaltaa uuteenkin.
Vaikka en silti väitä, etteikö kevyt koti-ikävä vaivaisi. Kyllä se vaivaa.
Juuri sopivasti.
Olin sinun ikäisenäsi - noin, luulisin - nelisen vuotta Joensuussa ennen Espooseen muuttoa. Kyllä se oli kaikin puolin hauska ja avartava kokemus. Työpaikka oli lopulta elämäni paras ja samoin työkaverit. Meillä on tapaaminen taas lokakuussa Helsingissä. On hyvä nähdä tästä armaasta Suomestammekin erilaisia kolkkia ja ihmisiä. Ja onneksi blogisi on eräs kotisi ja se seuraa vaivattomasti mukana. Tsemppiä!
VastaaPoistaOnpa ihanaa kuulla, että työporukkanne on pitänyt yhtä kaikki nämä vuodet! Hyvin toimiva työyhteisö on ihan välttämätön juttu työhyvinvoinnin ja työtehon vuoksi.
PoistaOn tämä uusi elämänvaihe monella tapaa hurjan jännittävä ja silti kuitenkin ihan sitä tavalista elämää. Olen samaa mieltä, että on hyvä katsoa omien piiriensä ulkopuolelle – mieli avartuu.
Mukavaa syksynjatkoa kauniiseen Savoon! Upeita maisemia noissa kuvissa... Minulla ensimmäinen Krakovan matka vielä odottelee jonossa vuoroaan, mutta kaupunki kiinnostaa minua kovasti ja jonain kesänä sinne pitää ehdottomasti suunnata. Kivan näköinen kortti Lumme-kirjastolla. Yksinkertaisen kaunis. Oulun kirjaston kortti on räikyvän pinkki, ei osu aivan yksiin oman makuni kanssa. :)
VastaaPoistaKiitos paljon, MarikaOksa! Maisemat ovat täällä todellakin upeat, joka puolella riittää jotain ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Uskon, että huumaa riittää koko vuodeksi. Kirjastokortti on tosiaan kaunis, ja onneksi sille on tullut jo reilusti käyttöä. Mukavaa tutustua uuden kirjaston kokoelmiin.
PoistaHahah, olen itse huomannut Joensuussa aivan saman - kuvittelin tänne tullessani olevani pieni savolaistyttö karjalaisten keskellä, mutta suusta tulikin vain helsinkiä. Ja tulee edelleen. Olen myös juuri se todella ärsyttävä, stereotypinen hesalainen, joka aloittaa joka toisen lauseensa sanoilla "meillä Helsingissä.." Apua! Tavallaan kauheaa ja tavallaan ihana huomata, sillä kai se on merkki siitä, että itse on jonnekin kotiutunut, vaikka se paikka ei olekaan nykyinen asuinkaupunkini. :D
VastaaPoistaJa toivottavasti saat enemmän nautittua Savonlinna-ajasta kuin se sinulta vie. Itselläni koti-ikävä oli pahinta alkuun, mutta helpotti kun sai uudella paikkakunnalla rytmin kuntoon. Ja sen vapaa-ajan myös, sillä on hurjan suuri merkitys!
Tsemppiä syksyyn, toivottavasti se on sielläkin kirpeä ja kaunis!
Heh, minä olen yrittänyt vältellä kertomassa hesalaisista jutuista, paitsi tietysti jos kysytään erikseen. ;) Nuoria kyllä jotkin asiat kiinnostavat, ja etenkin heistä on hauskaa, kun vertailen asioita siellä ja täällä.
PoistaJa koti-ikävä on edelleen, mutta sen kanssa pärjäilee. Varmasti saan tästä kaiken sen hyödyn ja ilon ja enemmänkin, kuin uskalsin ajatella. Rytmissä on vielä hakemista, liikaa aikaa menee työhön ja siitä palautuminen kärsii. Onneksi kuitenkin opettamisen rytmi on löytynyt taas, joten uskallan toivoa, että tilanne hellittää kyllä. Uimahallin kävinkin jo testaamassa.
Kiitos Laura, sitä samaa toivon sinne Joensuuhun!