10. lokakuuta 2017

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?



Evie on saanut entisessä koulussaan kyseenalaisen kunnian olla se tyttö, joka sekosi. Hän on sairastunut pakko-oireiseen häiriöön ja pahimmillaan linnoittautunut päiväkausiksi omaan huoneeseensa elämään steriiliä elämää kädet verille pestyinä. Nyt kaikki tuntuu kuitenkin jo paremmalta: terapia toimii, lääkitystä vähennetään, pahojen ajatusten käsittelyyn on keinoja. Ja uusi koulu, uudet kuviot, uudet ihmiset. Ehkä uusi elämä alkaa nyt?

Evie haaveilee normaalista 16-vuotiaan elämästä. Kavereista, ihastumisesta, bileistä. Hänen paras ystävänsä Jane on liimautunut poikaystäväänsä Joeliin, ja vaikka Jane on ollut isona apuna Evien sairauden aikana, Eviestä tuntuu silti yksinäiseltä. Päädyttyään melko lailla pieleen meneville treffeille hurmaavan Ethanin kanssa hän kohtaa onnekseen kaksi räväkkää tyttöä Amberin ja Lottien. Lähes huomaamatta tytöistä tulee läheisiä ja elämä saa jälleen uusia merkityksiä.

Kunhan kukaan ei vaan saa tietää Evien sairaudesta ja pahoista ajatuksista. Ei kukaan. Ikinä.

Aloitin Holly Bournen Normaali-sarjan lukemisen sen toisesta osasta Mikä kaikki voi mennä pieleen?. Nyt pääsin aloitusosan äärelle, ja se oli juuri niin hyvä kuin ajattelinkin. Jatkoa pian, please! (Ja onneksi sitä onkin.) Bournen tyylissä on jotain sellaista kumartelematonta villiyttä, raikkautta ja rentoutta, jota en ole pitkään aikaan missään muualla kohdannut. Hän tarttuu rohkeasti aiheisiin, jotka saattavat monelle olla tutumpia kuin uskoisikaan, tai ainakin niistä ei ole haitaksi tietää lisää.

Evie herättää minäkertojana lukijan sympatian, vaikka onkin vaikea tyyppi sairautensa ja sen prosessoinnin kanssa. Hän on kuitenkin huumorintajuinen ja skarppi ja haluaa selvitä, aivoparat vain asettavat haasteita elämälle omien ehtojen mukaisesti. Mietin lukiessani paljon normaaliuden käsitettä, joka on Evielle keskeinen asia. Mitä on olla normaali? Kuka sen määrittelee? Mikä vie pois normaaliudesta ja kenen ehdoilla? Miten taas normaaliutta kohti päästään?

Oonko ihan normaali? onnistuu käsittelemään ystävyyttä, ihastumista, seksuaalisuutta, itsetuntoa, yhteiskuntaa ja terveyttä kaikkea samaan aikaan ja ilman, että mikään osa-alue saa liian suuren painolastin. Evien, Lottien ja Amberin perustama feministinen keskustelukerho ihastuttaa, ja sen käsittelemät aiheet kolahtavat. Läpi käydään monta tyttönä olemisen olennaista osa-aluetta kuukautisista rooliodotuksiin ja -vaatimuksiin. Silti tilaa jää keskustelun lisäksi toiminnalle: on bileitä, bileitä ja bileitä, koulun juhlia, koulupäiviä, välitunteja, kahvitteluja ja lounaita, elokuvia ja treffejä. Jutellaan, tavataan, viestitellään, pohditaan.

Holly Bournella on taito rakentaa tarinaa, joka viihdyttää ja koskettaa – epäilemättä sekä kirjan varsinaista kohderyhmää että aikuislukijoitakin. Minuun kirja kolahti niin hyvin, että vinkkasin sen saman tien lukiolaisryhmälle, ja joka ikinen kirjaston kappale lähti kerralla lainaan. Toivottavasti niistä irtoaa yhtä hyviä lukuhetkiä kuin itse sain.


Holly Bourne: Oonko ihan normaali?
Suomentaja: Kristiina Vaara
Gummerus 2017
412 s.
Am I Normal Yet? (2015)

Kirjastosta.

_________

Toisaalla: Kirjasähkökäyrä, Sivutiellä, Opus eka, Sivujen välissä, Kirjapöllön huhuiluja, Kun olen valmis, Hogwarts Library, Bookishteaparty, Neverendingly     

8 kommenttia:

  1. Tämä kolahti minuunkin kovasti. Olen lukenut jo seuraavankin kirjan, mutta se jäi hiukan haaleammaksi. Evie on vain niin vahva henkilöhahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hankin jo kolmannenkin luettavaksi, kun osui kirjastossa käteen englanninkielisenä. Pakko saada Lottienkin näkökulma!

      Poista
  2. Pidin tästä paljon! Toinen osa on kesken ja vaikka Amberistakin pidän, olen tähän asti vähän samalla kannalla kuin Mai: haaleammalta tuntuu Evieen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloitin Amberilla, mutta tämä Evien tarina ei kyllä yhtään vähentänyt innostustani. Aivan huikea kokonaisuus kaiken kaikkiaan! Lisää tätä!

      Poista
  3. Just näin, kyllä. Odotan jo seuraavia osia. Tämä oli jotenkin ihanan vilpitön ja moralisoimaton muttei mitenkään superöveri. Toivottavasti lukiolaiset tykkäsivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää kysellä, jos tapaan uudestaan. Olisi kyllä tosi kiva kuulla kohderyhmässä heränneitä ajatuksia, että puhutteleeko tämä heitä vai vaan meitä tätiosastoa.

      Poista
  4. Minä en ole vielä päässyt lukemaan Bournen Normaali-sarjaa, kun aika vaan menee nyt vanhemmissa kirjoissa. ;) Mutta siis ehdottomasti haluan lukea tämän pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta, Sara! Tätä sarjaa suosittelen kyllä lämpimästi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!