Tämä kirja on "vainonnut" minua pitkään. Nimi on ollut mielessä ja aika ajoin se on kurkistellut kirjaston hyllyssä. Nyt lopulta päätin siihen tarttua.
Verrosen tarinassa eletään tulevaisuutta. Ilmastonmuutos on pitkällä (vai onko?), yhteiskunta on rapautunut, ihmisten turvallisuudentunne lähinnä harhaa. Tiksu on nainen, joka on valmis vaikka mihin, sillä hänellä ei ole mitään menetettävää. Ensin hän päätyy tosi-tv-ohjelmaan, jossa kokee melkoisia plastiikkakirurgisia muutoksia. Sen jälkeen on vuorossa kuumailmapallolentäjän, siruttomien ihmisten jäljittäjän ja jääkarhunpoikasten hoitajan tehtävät. Muun muassa.
Maailma on täynnä valvontaa ja ihmisten luokittelua. Jokaisella on niskassaan siru, jonka perusteella hänen liikkeitään voidaan tarkkailla ja yhteiskunnallinen asemansa määritellä. Huonoimmassa jamassa ovat siruttomat, ja heidän "metsästämisestään" saakin palkkion, jos hommaan värväytyy.
Kirkkaan selkeää on yhtä aikaa pelottava ja pelottavalla tavalla välinpitämätön. Tiksu ei juuri pohdi tekojensa tai ympäröivän maailman moraalia, hän vain tekee mitä pystyy pysyäkseen itse hengissä seuraavaan hetkeen. Mitään varsinaista eloonjäämiskamppailua hänen elämänsä ei ole, muttei sitä erityisen helpoksikaan ole tehty. Mihinkään ei voi luottaa, apua ei saa mistään, eikä solidaarisuutta juuri enää tunneta. Ihmiset turruttavat itsensä huumeilla jaksaakseen pieleen menevää maailmaa.
Kirjan maailma on hyytävä, ja samalla tarina on pohjimmiltaan jotenkin mitäänsanomaton. Tiksu vain ajelehtii tapahtumasta ja paikasta toiseen, toteaa sen minkä näkee ja kokee ja jatkaa jälleen matkaansa. Lukukokemuksestani uupui täysin kliimaksi, ja jäin miettimään, missasinko jotain vai onko tarkoituskin, että Kirkkaan selkeää on jollain tapaa kuin raportti. Niinhän sen todellisuudesta on ihmisiltäkin jo viety kaikki aito, muuttuva ja todellinen – tilalla on keinotekoinen digitodellisuus ja pään sekaisin panevat kemikaalit.
Jotain kaihertavan kiinnostavaa Verrosen tyylissä kuitenkin on, joten ilman muuta luen hänen tuotannostaan vielä muutakin. Valinnanvaraa tuntuu riittävän, ja hyvä niin.
Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää
Ulkoasu: Markko Taina
Tammi 2010
211 s.
Kirjastosta.
______
Muualla: Kirjamielellä, Sallan lukupäiväkirja, Oksan hyllyltä, Jos vaikka lukisi..., Sonjan lukuhetket, Booking it some more
Kiva kun tutustuit Verroseen! Noita mainitsemiasi elementtejä löytyy muistakin hänen kirjoistaan. Jotain äärettömän kiehtovaa niissä on, hänen tyylinsä on ihan omanlaisensa. Ja minua puistattaa yhteydet todellisuuteen, joita hän kylmäävästi kertoo näissä dystopioissaan.
VastaaPoistaSe vaatii ehkä myös totuttelua, koska minulle ainakin oli hankalaa päästä sinuiksi kirjan kanssa, jonka tarinalla ei lopulta ollutkaan juuri merkitystä tapahtumakulkuna... Seuraavaksi luen varmaankin sen Karsintavaiheen.
PoistaTuo ajelehtiminen ja koetun toteaminen ovat minullekin tuttuja Verrosen muista kirjoista. Verrosen tyyli perustuu minusta pitkälti juuri tuohon havainnointiin, joka pyrkii vielä olemaan mahdollisimman objektiivista. Siinä on jotakin kummallista ja pelottavaa, mutta juuri erikoisen kerronnan vuoksi pidän Verrosen kirjoista niin paljon.
VastaaPoistaSe oli minulle jotenkin odottamatonta, mutta seuraavan Verrosen kanssa osaankin sitten jo olla varuillani. Kiehtova uteliaisuus kyllä jäi, vaikka en ihan solahtanutkaan kirjan vietäväksi.
Poista