26. huhtikuuta 2015

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita



Johanna Sinisalo on hyvä kirjailija. Olen lukenut häneltä useamman teoksen (Auringon ydin, Enkelten verta, Salattuja voimia ja Linnunaivot blogiaikana, Lasisilmän ja Ennen päivänlaskua ei voi jo joskus kauan sitten). Tätä pidemmältä ajalta Sinisalon novellituotantoa kokoavaa teosta Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita on suositeltu minulle useammankin kerran, joten täytyihän sitä nyt lopultakin tarttua siihen.

Aloitin kokoelman lukemisen jo taannoin lukumaratonilla ja jatkoin sen loppuun seuraavalla viikolla. Sinisalon tarinat ovat totta vieköön varsin häiritseviä. Niissä näkyy ja kuuluu selvästi kirjailijan persoonallinen ääni, ja ne sekä viihdyttävät, yllättävät että pelottavat.

Sinisalon maailma on lähes kuin omamme, mutta siinä on joitakin kummallisia ominaisuuksia, jotka vievät todellisuuden hieman sivuraiteelle. Osa tarinoista sijoittuu vaihtoehtohistoriaan, muutamassa on tulevaisuuden elementtejä, mutta pääosin eletään kirjoitusajankohtaa, joka tässä kokoelmassa tarkoittaa aikaväliä 1980-luvulta 2000-luvun alkuun.

Moni novelleista nousi suosikeikseni. Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt ja Metsän tuttu tarjoilevat näköalan historiankirjoitukseen, jossa naisilla on valta ja voima osin luontoon yhteydessä olevan telepatian, osin järkevän yhteisöllisyyden vuoksi. Kiehtovaa myyttien ja sukupuolten sekoittamista, joka saa lukijan pohtimaan, kuinka erikoista lopulta onkaan se, että ihmisluontoon ja -yhteisöihin tuntuu kuuluvan väkivalta, valta ja alistaminen. Miksi ihmeessä?

Parisuhdehelvettiin päästään napakassa aloitusnovellissa Lukko sekä vaikuttavassa, hitaasti pahaenteisyyttä kasvattavassa Etiäisessä. Sinisalo on kärkäs, eikä syyttä. Valtasuhteet ja alistaminen nousevat näissäkin novelleissa keskiöön. Pahaa tekee, kuinka hienovaraisesti toisen voi saada valtaansa ja kuinka mahdotonta voi olla päästä pois. Sain molemmista kylmiä väreitä.

Tango merellä on kuin risteilymatkustajan painajainen: sitä herää pahaa-aavistamatta krapulassa laivan hytissä, ja kaikki onkin yhtäkkiä aivan toisin kuin sammuessaan luuli... Tämä novelli on minusta hyvin visuaalinen, sillä vaikken olekaan mitenkään intohimoinen laivalla kävijä, tarinan käänteet oli helppo sijoittaa mihin tahansa Itämerellä risteilevään laivaan. Ja omiin kokemuksiin siellä.

Sinisalo yhdistelee erilaisia tyylilajeja sujuvasti. Hän saa tarinansa elämään ja lukijan kurkkimaan aika ajoin olkansa yli hiljaisessa kodissa. Novelleissa mikään ei ole varmaa: tutulta ja turvalliselta vaikuttava, arkinen ja tylsäkin voi seuraavassa käänteessä muuttua painajaiseksi tai vähintäänkin aivan oudoksi. Mihinkään ei voi luottaa, vähiten omiin oletuksiinsa.

Siksi juuri taidan pitää Johanna Sinisalosta niin paljon. Hän panee lukijan siinä mielessä koville, että hän edellyttää kykyä kestää yllätyksiä ja pelkoa. Mikä on totta ja mikä on kuvitelmaa? Se jää usein lukijan päätettäväksi. Eikä sellainen päätös ole aina mitenkään helppo.


Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Ulkoasu: Hannu Mänttäri / Janne Uotila
Teos 2005
366 s.

Divariostos.

______

Muiden mietteitä: Villasukka kirjahyllyssä, Aamuvirkku yksisarvinen, Tahaton lueskelija, Himekamin kirjoja, Kuuttaren lukupäiväkirja, Satun luetut, Mitenköhän tässä kaikessa käy   

6 kommenttia:

  1. On kyllä niin kivoja tarinoita, että kirjan voi hankkia kotiinkin. Kumma että on divariin kulkeutunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin tosiaan olen törmännyt tähän käytettynä, painos on tietääkseni aikaa sitten loppuunmyyty (tämä alkuperäinen kovakantinen, pokkaripainosta varmaan saa vielä uutenakin). Näistä tarinoista riittää teemoja ammennettavaksi.

      Poista
  2. Jeejee, mahtavaa että sait vihdoin luettua tämän! Ja hyvä että suositukset eivät menneet hukkaan, niinkin voi joskus käydä että odotukset nousevat liian korkeiksi.

    Mä luen tällä hetkellä uudestaan Ennen päivänlaskua ei voi, ja joistain kohdista valitettavasti näkee että sen kirjoittamisesta on viisitoista vuotta. Mutta nykyään, kun asun Tampereella, kirjan tapahtumapaikat elävät ihan eri tavalla ja onhan tarina peikosta hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi tosiaan käydä "vaaralliseksi", jos saa liikaa hyviä suosituksia, ennakko-odotukset voivat olla kovat. Nyt ne kyllä täyttyivät, näissä novelleissa oli paljon pureskeltavaa.

      Minäkin taisin lukea Ennen päivänlaskua ei voi jo ennen kuin muutin Tampereelle. Toisaalta nyt kun sieltä pois muuttamisesta on jo yli neljä vuotta (hui kun aika juoksee!), uusintaluku saattaisi saada ylleen nostalgian häivähdyksen...

      Poista
  3. Mahtavaa, että tykkäsit :) Sinisalo on taitava kirjoittaja, hän saa ihan yhtäkkiä ja yllättäen nyrjäytettyä asetelmat ihan uusiksi, lukija saa vain hämmästellä, että miten tässä nyt näin kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisalo osaa kyllä yllättää. Lukiessa arvaa, että jotain kummaa varmaan tapahtuu vielä, mutta silti yllätys aina tulee kuitenkin. Tykkään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!