16. joulukuuta 2014

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä



Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Ulkoasu: ?
Otava 2014
E-kirja.

Kirjastosta.


Eletään kuohuvaa 1920-lukua Helsingissä. Sisäasiainministeriön virkamiehenä puurtava Karl Axel Björk pitää laadukkaista vaatteista, esteettisistä asusteista, kylvyistä, naisseurasta – ja salapoliisin työstä. Hän on hankkiutunut avustavaan asemaan Helsingin poliisiin, epävirallisesti totta kai, ja päätyy poliisivoimien kanssa selvittämään Vesilinnanmäeltä vesisammiosta löytyneen murhatun jääkärin tapausta.

Juttu on – tietenkin – monimutkaisempi kuin päälle päin näyttää, ja pian Björk huomaa sotkeutuneensa kuvioon, johon liittyy sisällissodan haamuja, kostoa, heimosotien pauhua ja vieraan vallan vakoilua. Samalla Björkin omat perhesuhteet vaativat hieman selvittelyä: hän on köyhtyneen aatelissuvun vesa, isänsä on kadonnut Kaukoitään tutkimusmatkoilleen, toinen veli kuollut sisällissodan "marttyyrina" ja toinen aiheuttaa päänvaivaa intomielisenä Suur-Suomi-haaveilijana, äiti suree menetettyjä perheenjäseniä. Ja olisihan Björkin, 27-vuotiaan, vakaassa asemassa olevan valkokaulustyöläisen, jo aika asettua aloilleen ja perustaa perhe.

Ajurikyydeiltä, kävelyretkiltä, laukauksilta, salakapakoilta ja hämyisten asuntojen nurkilta ei seikkailussa vältytä. Kuka on syyllinen ja mitä muuta kuvioon liittyy?

Olen aina silloin tällöin lueskellut Virpi Hämeen-Anttilan kirjoja ja pitänyt niitä hyvänä nollausviihteenä. Viimeisimmäksi taisin lukea Sokkopelin muutamia vuosia sitten, ja koska pidin sitä ihan höpönä, en ole sen koommin Hämeen-Anttilan tuotantoon tarttunut. Nyt en voinut vastustaa kiusausta, kun Yön sydän on jäätä oli HelMetin "Koko kaupunki lukee" -kampanjan sisäänvetokirjana. HelMetin asiakkaat saivat siis kahden viikon ajaksi rajattoman määrän tätä nimenomaista e-kirjaa käyttöönsä.

Kyllähän tämän kanssa muutaman illan vietti, ja jokusen työmatkan myös. 1920-luku iskee aina, ja sadan vuoden takainen kotikaupunkini Helsinki on varsin mehevä tapahtumaympäristö. Kun kyse on dekkarista, odotin vetävää juonta ja hurjia tapahtumia. Tulihan niitä jokunen vastaan, mutta pääosin kirja on aika tylsä. Jotenkin junnaava.

Toki lähes sata vuotta sitten rikosten ratkaisu ja elämä muutenkin on ollut hitaampaa, mutta kärsimätön 2010-luvun lukija olisi halunnut jo mennä asiaan, kun Björk vielä hajusti kylpyvettään. Sivujuonteita on aika paljon, eivätkä kaikki saa tarinassa selitystä. Kyse onkin kaiketi sarjasta, jonka avausosa Yön sydän on jäätä on. Tämä selittänee tietynlaista hitautta, sillä kokonaisuushan muodostuu vasta kaikista osista yhdessä.

Voi tosin olla, ettei kiinnostukseni riitä seuraaviin osiin. Periaatteessa kirjan tarina on aika mainiosti rakennettu, ja ajan henki puhaltaa monen kerroksen läpi. Mutta. Jokin kerronnassa estää heittäytymästä mukaan, pitää etäällä ja välinpitämättömänä. Osin ehkä Björk, joka on vähän ärsyttävä hahmo tehdessään perinteiset "enpä mainitse kellekään lähteväni tarkistamaan sen yhden asian hupsis jouduinkin vaikeuksiin" -päätökset, jotka lähinnä haukotuttavat. Toisaalta kuten olen ennenkin todennut itselleni: elleivät jännityskirjojen ja dekkareiden hahmot olisi tyhmänrohkeita pösilöitä, moni herkullinen juonenkäänne ja tapahtuma jäisi käyttämättä. (Björk ei tosin ole mikään vaikeuksienkerjääjä, mutta aika omaehtoinen ja samalla tylsä kylläkin.)

Aika ja miljöö ovat kuitenkin uskottavan oloiset: tunsin kulkevani 1920-luvun Helsingin katuja, kuulin hevosvaunujen ja harvassa olevien automobiilien äänet ja mukulakivien kolkkeen, tunsin vastaitsenäistyneen nuoren valtion syntymätuskat ja ihailin näyttäviä asuja ja ulkomuotoja. Ei tämä kirja missään nimessä ajanhukkaa ole, mutta jotenkin irtonainen olo siitä jää. Tässäkö kaikki?

______

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjainten virrassa, Kirjavuori, Hemulin kirjahylly, Kaisa Reetta T., Kirjakaapin kummitus, Ja kaikkea muuta

Nappaan tällä kirjalla ja sen kuvaamalla virkamiehen ammatilla 20. suoritukseni Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen ja siirryn Mestari-tasolle. Lisäksi saan toisen ruksin Talven lukuhaasteeseen.

10 kommenttia:

  1. Minä pidin tässä kirjassa kovasti ajankuvasta, mutta muuten jäi aika hajanainen olo. Jatkoa tarinalle jään silti odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämeen-Anttila on tuottelias kirjailja, ja olettaisinkin, ettei jatkoa tarvitse ihan mahdottoman kauaa odottaa.

      Poista
  2. Olipa mukava lukea arviosi. Minä hämmästyin hieman, kun huomasin, että Hämeen-Anttilakin on siirtynyt dekkareihin. Tuskin luen tätä. En ole ollut erityisemmin ihastunut pariin lukemaani Hämeen-Anttilan kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämeen-Anttila on ilmeisesti kiinnostunut monesta eri genrestä viihteellisemmän kirjallisuuden puolella. Tässä ei kyllä ihan hirmuisen suuresti mitään jännityselementtejä ollut, mutta ajankuva tosiaan kiehtoo.

      Poista
  3. Minäkään en ole mikään Hämeen-Anttila fani, mutta onhan noita pari tullut luettua. Tästä olen kyllä lukenut niin paljon negatiivisia arvioita, että tuskin tähän kuitenkaan tartun, jos ei kirjastosta satu vastaan tulemaan silloin kun ei muuta lukemista ole. :/ Sinänsä harmi, koska 20-luku kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kyllä tuntui, että ihan positiivistakin vastaanotta tämä on saanut, kun muiden tekstejä vilkuilin. Tai ei ainakaan täystyrmäyksiä tullut vastaan. Tämä saattaa upotakin, en epäile sitä, mutta hidastempoisuus ei innostanut.

      Poista
  4. Kuvauksesi kirjasta ei saa minua tarttumaan Hämeen - Anttilan tuotantoon.
    Dekkarit eivät houkuttele, ainoat dekkarit joita olen lukenut, ovat Christien Poirot - sarja.
    Aloitin mielenkiintoisen kirjan, luen Dickensin Oliver Twistiä, oletko lukenut? En löytänyt siitä täältä arviota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämeen-Anttilan muut kirjat ovat toisenlaista viihdettä ja esim. Alastonkuvia oli oikein viihdyttävä romaani, kun sen joskus luin. Dekkarigenre on kyllä niin laaja, että moneen makuun löytyy kyllä luettavaa, mutta minäkään en kauheasti dekkareita lue.

      Dickensiltä olen lukenut vain Kolean talon. Muutkin kirjansa kiinnostavat minua kyllä!

      Poista
  5. Tämä uusi kirja on ihan uudenlaista Hämeen-Anttilaa. Pidin tästä aika paljonkin, ihan tuon suht onnistuneen 20-luvun kuvauksen takia. Luultavasti tartun sarjan jatko-osiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämeen-Anttila on kyllä tuottelias, ja uskaltaisin veikata sarjan jatkuvan varsin pian. Minä taidan tyytyä sitten vain lukemaan muiden arvioita siitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!