22. joulukuuta 2014

Yasunari Kawabata: Lumen maa



Yasunari Kawabata: Lumen maa
Suomentaja: Yrjö Kivimies
Ulkoasu: Markko Taina
Tammi 2012 (1. painos 1958)
161 s.
Yukiguni (1947)

Kirjakauppaostos.


Tokiolainen haaveilija Shimamura matkustaa vuosittain pieneen vuoristokylään lepäämään kylpylähoitojen, kuumien lähteiden ja hiljaisuuden keskelle. Eräänä vuonna hän kohtaa siellä nuoren geishan Komakon, ja heidän välilleen syntyy herkkä, epävakaa ja hienovireinen suhde.

Lumen maa on tiivis, mutta hyvin hengittävä pienoisromaani. Siinä ei varsinaisesti tapahdu paljon, vaan suurempi osa tarinasta on taustalla, rivien välissä ja lukijan mielessä. Kirja tuntuu maalaukselta, tai kuvasarjalta, joka on tehty haalein värein ja kevyin vedoin.

Shimamuran ja Komakon suhde on kiehtova, mutta hyvin epätodellinen. Shimamura on toimeton mies, hänellä on Tokiossa perhe, mutta minkäänlaista työtä hänen ei tarvitse elääkseen tehdä. Vuosittain voi matkustaa kylpyläkaupunkiin nauttimaan etuisuuksista, kuten ylellisestä hotellista ja geishapalveluista.

Komako taas on hyvin ristiriitainen henkilö. Yhtäältä hän on huolellisesti koulutettu geisha, joka teoriassa hallitsee monimutkaiset etiketit, käytössäännöt ja seremoniat. Toisaalta hän juo liikaa, kaatuilee humalassa eikä hallitse tunteitaan – tai käyttää niitä taitavasti hyväkseen.

Vaikka geishan ja hänen asiakkaansa suhde on periaatteessa tiukasti säädelty, Komako ja Shimamura ohittavat sen reilusti. Komakon on syrjäseudun ja suppean asiakaskunnan vuoksi laajennettava toimintamallejaan ohi geishasäännöstön. Kawabata on kirjoittajana hienotunteinen, mutta tarinan kulussa ei jää epäselväksi, että Komakon ja Shimamuran suhde on myös vahvasti eroottinen.

Lumen maa on kirja, jota on luettava ajatuksella. Oletettavasti siitä saisi paljon enemmän irti hitaammin lukemalla ja palaamalla siihen uudelleen. Tulkintoja tarinan kulusta ja sen hienovaraisista elementeistä voi tehdä runsain mitoin.

Itse näen kirjan ennen kaikkea valtasuhteiden ja eräänlaisen vääjäämättömyyden kuvaajana. Shimamura on valtaa käyttävä, rikas asiakas, mutta Komako on äärimmäisen taitava langoista vetelijä ja sopan hämmentäjä. Heidän suhteensa ei totisesti ole aivan yksinkertainen, vaan sillä on lumen kymmenet eri sävyt. Ja asiat, elämä – niillä on tapana edetä, joskus jopa hallitsemattomasti, niin kuin vuorenrinteen lumimassojakaan ei ihminen voi vangita.

_____

Jenni ei jossain vaiheessa ollut enää kärryillä, mutta nautti lukemisesta rentoutuneena. Saran mielessä soi lukemisen jälkeen kirjan kaunis ja lyyrinen kieli. Margit toteaa Lumen maan olevan niitä kirjoja, joita miettii lukemisen jälkeen vielä kauan. Liisa kirjoittaa, että "verkkaisessa tapahtumattomuudessaan ja esteettisyydessään Lumen maa muistuttaa välillä enemmän runoa kuin tarinaa". Katja uskoo, että Lumen maa ei aukea ensimmäisellä lukukerralla kuin osin. Sanna ihastui tarinaa enemmän kirjan kieleen ja tunnelmaan. MrRainfoldille kirja on sävyltään surullinen ja siitä jää haikea tunnelma.

Valkoinen Kirahvi tiivistää kirjan neljään: "Jos pitäisi tiivistää kirja yhteen adjektiiviin, olisi se unenomainen. Jos kirja olisi väri, olisi se haalean sininen. Jos kirja olisi yksi aihe, olisi se yksinäisyys. Jos kirja olisi toive, olisi se tulla rakastetuksi."
_____

Lumen maa on 14. lukemani nobelistin kirja tälle vuodelle, joten saan valmiiksi Jokken kirjanurkan 14 nobelistia -haasteen. Palaan haasteeseen vielä tarkemassa koontitekstissä ennen sen määräajan umpeutumista joulukuun lopussa.

Lisäksi kirja sopii sheferijm-blogin Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen geishan ammatin kuvauksensa puolesta. Tämäkin haaste päättyy pian, koonti tulossa.

Ja nimi Lumen maa solahtaa hienosti Ullan Luetut Kirjat -blogin Talven lukuhaasteeseen.

10 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä hieno! En ole vielä lukenut kirjaa uudelleen, mutta pitäisi romaanin tunnelman ja eri tasojen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taida tähän enää uudelleen palata, mutta muut Kawabatan teokset kyllä kiinnostavat.

      Poista
  2. Tämä kirja on houkutellut jo vuosia! Ehkä tänä lumisena talvena pääsen sen mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilepa, tämä pakottaa hidastamaan tahtia ja pohtimaan. Kiinnostava tuttavuus!

      Poista
  3. Kauniisti kirjoitat tästä haikeasta ja viipyilevästi etenvästi kirjasta, joka tosiaan kuvaamallasi tavalla hengittää. Hieno kirja ja hieno teksti myöskin!

    Leppoisaa ja lukuisaa joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Valkoinen Kirahvi. Tämä kirja on pieni taideteos, jossa ei ole mitään liikaa. Hyvin hienovarainen.

      Sitä samaa sinulle!

      Poista
  4. Lumen maa kuuluu niihin voimaannuttaviin kirjoihin jollaisia on luettava aina silloin tällöin.
    Kirjan kuvaus toi mieleen Helmi Kekkosen hienot kirjat.

    Tunnelmallista joulua ja mukavia kirjakokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksesta ja sitä samaa sinulle!

      Poista
  5. "Lumen maa on tiivis, mutta hyvin hengittävä pienoisromaani. Siinä ei varsinaisesti tapahdu paljon, vaan suurempi osa tarinasta on taustalla, rivien välissä ja lukijan mielessä. Kirja tuntuu maalaukselta, tai kuvasarjalta, joka on tehty haalein värein ja kevyin vedoin." Voisiko sitä enää paremmin sanoa -- kirjoitat aivan ihanasti. <3

    Lumen maa on tosiaan hieno romaani. Vaikka lukemisesta on jo aikaa, säilyvät mielessä vahvoina kirjan tunnelmat ja maisemat. Kawabataa pitäisi lukea lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on yksi englanninkielinen tuolla hyllyssä, jonka olen saanut Hyönteisdokumentin hdcanikselta luettavaksi jo aikoja sitten. Pitäisi kokeilla, miten Kawabata taipuu englanniksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!