18. kesäkuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys



Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Ulkoasu: Martti Ruokonen
WSOY 2014
334 s.

Saatu lahjaksi.


Koillis-Suomessa on kylä, jossa neljä tietä risteävät. Niiden neljän tien läpi kulkee neljän ihmisen tarina 1900-luvun Suomessa. Kunnankätilö Maria on itsellinen ja itsepäinen nainen, joka ei kavahda vaikeita synnytyksiä tiettömien teiden takana eikä pelkää ojentaa turhan kovalla vauhdilla sikiäviä isäntiä. Hän hankkii sen minkä haluaa: kylän ensimmäisen polkupyörän, pitkän ja yhä pitenevän talon ja tyttären, vaikkei miestä huolikaan.

Marian tytär Lahja haluaa äitiään enemmän. Hän haluaa tulla rakastetuksi, perustaa perheen, tulla hyväksytyksi ja saada kunnioitusta ympärillään elävästä yhteisöstä. Lahja saa äitinsä tapaan ensimmäisen lapsensa, Annan, avioliiton ulkopuolella, mutta kaksi seuraavaa, Helenan ja Johanneksen vihittynä aviovaimona. Onnin vaimona. Talo kasvaa, sukupolvet etenevät.

Johanneksen vaimo Kaarina, Lahjan miniä, tuo taloon omat tapansa ja oman aikansa kuvan. Kaarina kestää paljon, muttei halua tulla anoppinsa kaltaiseksi: ei kääntää selkäänsä kiintymykselle, ei sanoa pahaa sanaa, ei hallita rautaisella ja terävällä otteella. Elää ja antaa muidenkin elää, tavoitella hyvää, kuunnella telkän huutoa.

Ja lopulta on myös Onni. Lahjan puoliso, perheenisä, jota myös Anna isäksi kutsuu. Onnilla on omat haavansa, joista sota ja rintamakokemukset eivät ole vähäisin vaan eivät myöskään se suurin, se kaikkein ammottavin.

Neljäntienristeys on saanut massiivista julkisuutta tänä keväänä. Kiinnostuin kirjasta jo tammikuussa WSOY:n kirjaillassa, jossa sympaattinen kirjailija siitä kertoi. Sain sen sitten syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa. Jo silloin tuntui – kirjablogeja kun sattuneesta syystä seuraan – että nyt on käsillä jonkinsortin Tapaus. Ja se taas herätti vastareaktion. En taatusti lue noin hehkutettua kirjaa samaan syssyyn. Yleensä on ollut taipumusta pettyä, jos niin teen.

Nyt tuli kuitenkin hyvä, sopivan tuntuinen hetki. Kirjat usein päättävät, milloin on niiden aika.

Onneksi.

En pettynyt piiruakaan. Neljäntienristeys on vahva, täyteläinen ja koskettava romaani. Kielessä ja kerronnassa ei ole mitään pakotettua, teksti vain virtaa ja koukkaa lukijan mukaansa. Sivut kääntyvät, yhä uudet kadut ja tiet tulevat vastaan ja ylitetään. (Kirjan luvut on nimetty keskeisten tapahtumapaikkojen osoitteiden mukaan.) Joskus käännytään katsomaan taaksepäin, ehkä jotain katuen, yleensä kuitenkin vain eteen, kohti tulevaa.

Neljä eri näkökulmaa täydentävät ja rikastuttavat toisiaan. Samoista aiheista saa kattavan kuvan ilman, että mitään alleviivattaisiin. Toisaalta katse hajautuu laajemmalle: on mahdollista ymmärtää, miksi yksi toimii toisin kuin toinen – tai miksi ei. Miksi jotkut asiat toistuvat sukupolvelta seuraavalle, vaikka niistä pyristelisi irti?

Henkilökuvaus on vahvaa. Oma suosikkini on Maria, päämäärätietoinen, peloton nainen, joka tekee mitä lystää hyväksyntää kinuamatta. Häneen peilattuna tytär Lahja enemmänkin säälittää. Paljon menee hukkaan, kun yrittää miellyttää ja samalla vaatia liikaa, tuntematta lopulta kunnolla edes itseään. Kirjan alussa oleva Marian ensimmäinen synnytyskokemus kätilönä tuntuu vatsanpohjassa asti. Huh, miten näin taidolla voi kirjoittaa!

Olen silmäillyt muita tekstejä Neljäntienristeyksestä (varoen, mutta uteliaana) ja huomannut monen kiinnittäneen huomiota Kinnusen taitoon kirjoittaa naisista, naisen elämästä ja tuntemuksista. On yhdyttävä kuoroon. Ja samalla todettava, että tämä kirja sopii aivan kaikenlaisille lukijoille: miehille, naisille, vanhoille, nuorille, kotimaisen kirjallisuuden ystäville ja sitä vältteleville, paljon lukeneille ja niille, jotka eivät juuri lue.

Neljäntienristeys on kokonaisuus, josta ei puutu mitään. Raikas ratkaisu on mielestäni se, etteivät Suomen sodat saa missään määrin alleviivattua ja korostettua asemaa, vaikka niillä on väistämättä valtava vaikutus kirjan henkilöihin. Juuri näin isoja teemoja taitaen käsitellään: hienovaraisesti, paljaasti.

Ja sitä on tämä kirja pullollaan. Paljautta, rohkeutta, pelkoa – elämää.

30 kommenttia:

  1. Tämä oli todella vaikuttava lukukokemus. Kirjan kuvaukset ovat uskottavia ja varsinkin sodan jälkeen, kun kaikki oli poltettu, piti ihmisten asua juoksuhaudoissa ja kotteroissa (?). Rankkaa aikaa, kun kaikki piti rakentaa uudestaan ja elämä piti aloittaa alusta, samalla kun ihmiset olivat traumatisoituneet sodasta. Itse koin sodan läsnäolon vahvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isovanhempani asuivat jollain ihmeen tavalla selviytyen pienessä saunassa sodan jälkeen kun kaikki muu oli hävitetty. Heidän elämänsä tuli vahvasti mieleeni kirjaa lukiessani. Lapin polttamisen konkreettisista vaikutuksista tavalllisten ihmisten elämään ei ole tullut ainakaan liian usein luettua.

      Poista
    2. Kyllä, jälleenrakennuksen aika tulee kirjassa esiin todella elävästi iloineen ja suruineen. Ei voi edes kuvitella sitä tuskaa, joka on vallinnut kun poltetuille kotiseuduille on palattu.

      Poista
  2. Hieno arvio, Suketus! Minulle kävi juuri samoin, eli en joutunut pettymään yhtään, vaan sain kehua kirjaa täydestä sydämestäni ja voisin lukea sen tältä istumalta uudestaan (mutta se kiertää jo kaikilla ystävilläni luettavana). Upea, nimenomaan pakoton kirja, jossa on kertomisen ilo tallella, vaikka aiheet ovat vaikeitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. Hienosta kirjasta on joskus vaikeaa kirjoittaa, mutta nyt ei ollut. Tässä on paljon hienoa ja ihailtavaa. Toivon, että Kinnunen jatkaa kirjoittamista. Hänen tekstiään on ilo lukea.

      Poista
  3. Tämä kirja tosiaan lensi. Harvoin uskallan lainata kirjaa Bestseller-hyllystä viikon laina-ajalla mutta Neljäntienristeys hujahti ja vei mennessään. Täysin en rakastunut mutta nautin kyydistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tämän yhdessä vuorokaudessa. Kirja ottaa kyytiin ja vie mukanaan.

      Poista
  4. Suketus, ihanaa joutua/päästä kirjan viemäksi! Minulle tämä tuli kutsumatta ja vähän vain oli tarkoitus vilkaista, mutta se jokin Kinnusen tyylissä vei mennessään. Maria oli minunkin suosikkini. Tästä tulisi oikeilla roolituksilla upea elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Aina hyväkään kirja ei nappaa mukaansa, mutta onneksi nyt kävi niin. Teksti vain vilisi silmissä kun oli pakko ahmia ja päästä tarinassa eteenpäin.

      Totta, tämä olisi vaikuttava elokuva.

      Poista
  5. Kirjoitit tästä upeasti! Kirjan ansaitsemalla tavalla. Minäkin pidin tästä kovasti. Vahva teos, taidolla kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katri. Päätin, ettei saa liian kauaa odottaa ja nostaa rimaa liian korkealle. Tämä oli hieno lukukokemus, jonka haluan jakaa ja toivon mahdollisimman monen tarttuvan tähän kirjaan ja tekevän omat päätelmänsä. Lukunautinto!

      Poista
  6. Hieno kirjoitus kevään kenties hehkutetuimmasta kirjasta! Minuun tämä ei harmikseni tehnyt niin suurta vaikutusta kuin ehkä odotin, mutta antoisa lukukokemus oli kyllä. Parasta teoksen kerronnassa oli ehkä se, ettei kaikkea kirjoitettu auki. Kinnusen naiskuvaustakin on tosiaan kiitelty, mutta minusta Onni oli ehkä sittenkin parhaiten kerrottu ja kuvattu... Tosin kyllä Marian ensikokemus kätilönä on aika huikea! Tuosta olen samaa mieltä kuin Leena, että ajatuksella valituilla näyttelijöillä kirja kääntyisi varmastikin jokseenkin erinomaiseksi elokuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kiva kuulla, että Neljäntienristeys oli kuitenkin antoisa, vaikkei aivan sitten purrutkaan. Tämä ei kyllä jätä kylmäksi, vaikkei täysin kolahtaisikaan. Alkukin on jo niin hurja...!

      Onni on hieno hahmo, mutta jäi ehkä minun luvussani vahvojen naisten jalkoihin, etenkin kun sai "suunvuoronsa" vasta viimeisenä.

      Poista
  7. Tästä tuli sellainen olo, että pitäisiköhän huomenna kipittää kirjakauppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos aikoo jonkin kotimaisen romaanin tänä vuonna ostaa, suosittelen kyllä tätä!

      Poista
    2. Eilen tuli töiden jälkeen siis käytyä kirjakaupoilla! Mukaan tarttui vielä Suomalaisen pokkaritarjouksesta (3 kpl / 12 e) historiaa ja dekkaria sopivassa suhteessa, joten kesälukemisten suhteen näyttäisi aika hyvältä. :)

      Poista
  8. Minäkin sain tämän tällä viikolla luettua ja oih miten: <3! Huikea teos. Kauhulla tosin odotan arvion kirjoittamista ja sitä, että osaako pukea tunteet sanoiksi. Sinä osasit, ehkäpä minäkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Huikea kirja, jota suosittelen tästä eteenpäin ihan kenelle tahansa.

      Osaat sinä. Odotan tekstiäsi! :)

      Poista
  9. Olen jonottanut tätä kirjastosta viimeiset kolme kuukautta (!), ja en todellakaan kestä, jos saapumisilmoitus tulee reissumme aikana ja joudun taas jonon hännille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei tuota hätää ollut, kun sain kirjan lahjaksi. Tämä onkin kyllä sellainen kirja, että luultavasti tulee luettua joskus uudelleen. Toivottavasti vuoro ei mene ohi sinulta!

      Poista
  10. Hieno kirjoitus Suketus. "Oma" Neljäntienristeykseni odottelee kirjastossa noutoa, mutta lukemaan sitä pääsen vasta heinäkuun puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu. Sinulla on hyvä lukukokemus tulossa. Odotan innolla, mitä tykkäät tästä kirjasta.

      Poista
  11. Upeasti kirjoitettu. Neljäntienristeys on hieno romaani. Minulle kirja ei ole varmaan ihan vuoden paras kotimainen, mutta vaivattomasti kirjoitettu, otteessaan pitävä ja ehdottomasti koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vaivattomuus on tämän kirjan vahvuus. Mikään ei tunnu pakolla tehdyltä tai teennäiseltä, vaan kirja on hieno kokonaisuus, sellaisenaan juuri oikeanlainen.

      Poista
  12. Tätä kirjaa olen pantannut syksyyn... Tiedän, että hieno lukukokemus on odottamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Nauti, sitten kun on sen aika!

      Poista
  13. Tämä kirja ja Kultarinta. Voiko ihminen parempaa toivoa - jos lukee suomalaisia kirjailijoita? Meitä on hemmoteltu suorastaan. Itse taisin sympata eniten Lahjaa, joka on kaikessa kauheudessaan jotenkin hyvin inhimillinen ja siksi rakastettava. Maria on vähän liiankin pystyvä ja vahva ollakseen sympaattinen. Hienoa naiskuvausta ja hieno kirjoitus sullakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultarinta vielä antaa odottaa itseään ja sopivaa lukuhetkeä. Luulen, että se voisi kyllä sopia tällaisiin sateisiin kesäpäiviin. Ainakin Neljäntienristeyksen perusteella sanon, että hieno kirjavuosi. Ja syksyn kirjat vielä tuloillaan... Vau!

      Lahjassa on monta puolta, ilman muuta. Hänet on kirjoitettu hyvin elävästi, äänen kuulee korvissaan.

      Poista
  14. Voi että! Tämä odottaa e-lukijalla, kiinnostaa varovaisesti, nyt vielä enemmän. Sukupolvikirjat tuppaavat olemaan minulle jotenkin hankalia, mutta jos tässä olisi nyt se ratkaisu siihenkin pulmaan. Ihana teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, no tästä saatat saada sitten mukavaa poikkeusta siihen pulmaan. Minähän rakastan sukupolviromaaneja, mitä useammassa polvessa, sen parempi. ;) Mutta on tässä paljon muutakin, suuria teemoja ja koskettavia asioita.

      Poista

Kiitos kommentistasi!