8. kesäkuuta 2014

Janne Viljamaa: Kuka täällä oikein määrää – Lapsiperheen kasvatuskirja



Janne Viljamaa: Kuka täällä oikein määrää – Lapsiperheen kasvatuskirja
Kansi: Anitta Yritys
Minerva 2014
196 s.

Kirjastosta.


Sosiaalipsykologi, psykologian lehtori Janne Viljamaa on kirjoittanut helposti lähestyttävän ja tiiviin opuksen lastenkasvatuksen kanssa kamppaileville. Kirja on suunnattu ensisijaisesti vanhemmille, mutta myös aloitteleva kasvatus- ja opetusalan ihminen saa siitä paljon irti – miksei kuka tahansa muukin alan ammattilainen.

Viljamaan teesit ovat selkeät: ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja olento, johon vaikuttavat sekä lähipiiri että ympäröivän yhteiskunnan olemus ja resurssit. Nykyisin lapsilla on paljon käytösongelmia, keskittymisvaikeuksia ja kykenemättömyyttä ymmärtää omia rajojaan ja hallita itseään ja käytöstään. Miksi näin on?

Kasvaakseen itsetunnoltaan vahvaksi, muut huomioon ottavaksi, yritteliääksi ja sosiaaliseksi olennoksi lapsen on saatava paljon ärrää. Tarkemmin sanoen rakkautta (ehdotonta!), rajoja (vain rajat tuntemalla voi kunnioittaa itseään ja muita), rohkaisua (aitoa yrittämistä on kehuttava, kurkitaan myös vieraille alueille), riitojen sovittelua (heti eikä vasta huomenna, ratkaisuja, ei syyllisiä, etsien) ja ravistelua (tuttujen ajatuspolkujen ohittamista, joskus pientareen kautta). Hyvältä kuulostaa, mutta kuinka se toteutuu?

Viljamaan kirja on hyvin käytännönläheinen, eikä siihen tarttuminen edellytä etukäteistietoja. Kiinnostus ja tarve aihepiiriin tutustumiseen riittävät. Kuka täällä oikein määrää lähtee liikkeelle kartoittaen suomalaiset sukupolvet ja niiden keskeiset sukupolvikokemukset ja määrittelemällä, mitä vallalla tarkoitetaan ennen kaikkea kasvatuksessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sen jälkeen käsitellään vanhemmuutta ja vanhemman roolin syntymistä, pohditaan lapsiperheiden asemaa nyky-Suomessa, kartoitetaan kiusaamista ja sen torjuntaa ja lopuksi koostetaan vinkkejä lapsen itsetunnon tukemiseen.

Kirjassa nostetaan esiin tärkeitä asioita liittyen esimerkiksi koulunkäyntiin ja koulun ja opettajan rooliin kasvatuksessa. Viljamaa kritisoi white flight -ilmiötä ja koulujen keskinäistä kilpailua, jotka osaltaan aiheuttavat syrjäytymisuhkaa ja yhteiskunnallista epätasa-arvoistumista. Sen seurauksena huono-osaisuus periytyy entisestään ja erot lapsiperheiden hyvinvoinnissa levenevät. Samalla hyväosaisissa perheissä saatetaan lapsilta vaatia liikaakin ja elämästä muodostuu pelkkää suoritusta suorituksen perään, eikä lapsi ehdi olla lapsi ja kasvaa omaksi itsekseen kaikessa rauhassa.

Kuka täällä oikein määrää on hyvä kirja luettavaksi, jos kasvatusasiat ja lapsen tukeminen tämän kasvussa ja kehityksessä mietityttävät. Teksti on sujuvaa, esimerkit hyviä ja vinkit epäilemättä kokeilemisen arvoisia. Viljamaa tietää, mistä puhuu, ja antaa sen myös näkyä. Hän ei pelkää kyseenalaistaa ja ehdottaa vaihtoehtoja. Virkistävää!

Aihepiirejä on hamuttu mukaan ehkä hieman liikaakin, sillä paikoin kirja tuntuu vähän jäsentymättömältä. Kirjan keskeisenä teemana on vallankäyttö ja kuri ja toisaalta lapsen kasvattaminen hyväitsetuntoiseksi ihmiseksi. Siinä mielessä teemat, joita itse pidin juuri tämän kirjan osalta hieman sivupolkuina (esimerkiksi kiusaaminen ja erilaiset syömishäriöt), ovat perusteltuja. Tämän mittaisessa kirjassa haluaisin kuitenkin keskittyä lukijana vain pääasiaan – nyt useampaa teemaa vain hipaistiin ennen kuin matka jatkui vauhdilla eteenpäin ja jäljelle jäi vain kysymysmerkkejä. Toistoa on myös jonkin verran, ja vaikka kirjan aiheet toki alleviivaamisen ansaitsevatkin, esimerkiksi muutamat kielikuvat ja vertaukset alkoivat lukiessa ärsyttää toistuessaan.

Kritiikistä huolimatta pidän kirjaa tarpeellisena ja ennen kaikkea fiksuna opuksena. Kasvatusalan ammattilaisena olen vasta aloittelija, eikä omia muksuja ole, mutta silti uskallan suositella tätä kirjaa, mikäli aihepiiri tuntuu missään määrin tutulta. Kuka täällä oikein määrää ei tietenkään vastaa kaikkiin kysymyksiin, mutta se johdattelee ajattelemaan vaikeitakin asioita ja kääntämään katsetta siihen tärkeimpään: kuinka saatella uusi sukupolvi ilman suurempia kolhuja kohti aikuisuutta ja tasapainoista elämää.

9 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta, pienistä puutteistaan huolimatta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile, Jonna! Tämä on ihan uuden uutukainen, minä taisin olla tuon lukemani kappaleen ensimmäinen kirjastolainaaja.

      Poista
  2. Tärkeä kysymys: suositteletko meikäläiselle?

    Kuulostaa nimittäin kiinnostavalta ja asialliselta. Tuo mainitsemasi toisteisuus ja kielikuvat tosin tuntuvat olevan aika monessa paikassa yleisiä, tulivat yhtä tietokirjaa lukiessa myös esiin. Siis se, että joku kielikuva koetaan _niin_ hyväksi että sitä ympätään joka paikkaan ja hyväkin idea vesittyy. Harmillista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Itse ainakin tein muutaman aika keskeisen havainnon kirjaa lukiessa omaa työtä ajatellen. Esim. että miten niitä kehuja kannattaa antaa ja mitä voi vaatia kultakin. Minusta hyvä huomio Viljamaalta on se, ettei hankalissakaan elämäntilanteissa olevia lapsia/nuoria pidä alkaa sääliä ja paapoa, vaan toiminnan kautta tukea ja siten kannustaa eteenpäin.

      Tässä kirjassa ne olisi voitu välttää vielä yhdellä hiontakierroksella, luulen. Ihan toimivia juttuja olivat, mutta toisto söi pointtia.

      Mutta laitapa varaukseen, tämä on nopealukuinen ja sujuva opus!

      Poista
  3. Täytyypä pitää silmät auki tämän varalta, vaikuttaa fiksulta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan. Voihan sen sitten jättää kesken, jos ei nappaakaan. :)

      Poista
  4. Lasten kasvatuksesta on tehty liian vaikeaa, maalaisjärki, rakkaus ja rajat ovat perusta.
    Täytyy lukea kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että tuo on Viljamaankin ajattelun perusta. En tosiaan itse ole tällaisia kirjoja aiemmin lukenut, joten en osaa sanoa, antaako tämä kuinka paljon uutta tähän genreen, mutta mielestäni toteutus on raikas ja järkevä. Eli ei muuta kuin kokeiluun!

      Poista

Kiitos kommentistasi!