14. maaliskuuta 2013

Sivistyksen turha painolasti



Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti
Kansi: Camilla Pentti
Teos 2011
341 s.

Kirjastosta.


Resignaatio


Resignaatio on meille humanisteille tyypillistä. Tyydymme kohtaloomme, ikään kuin jo Naistenklinikalla vauvat jaettaisiin humanisteihin ja muihin ihmisiin, jotka eroavat toisistaan siten, että humanistit eivät hallitse elämää ja syyttävät siitä akateemista tutkintoaan toisin kuin esimerkiksi juristit, jotka ottavat asioista selvää ja sotkevat ne vasta sitten. (s. 326)



Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen akateeminen nainen aloittaa matkan sivistykseen ja samalla omaan elämäänsä? 

Minna Lindgren päättää lukea kokonaan Väinö Hämeen-Anttilan yksinään 1920-luvun lopulla kirjoittaman ja Kariston kustantaman Uuden tietosanakirjan (kaksi osaa, A–Hiawatha ja Hibbing–Öölanti). Se on vaikeasti löydettävä harvinaisuus, jonka lukemisesta tulee Lindgrenille lopulta suoranainen yhden naisen taistelu. Luovuttaa ei voi, eikä haluakaan siihen ole, vaikka tiiliskiven kokoiset hakuteokset eivät pienene, eikä niiden tarjoama hajanainen tieto tunnu aivan tavoittavan lukijaansa.

Syvän joskin hivenen harhailevan sivistyksen hankkimisen ohessa Minna Lindgren pohtii omaa asemaansa (työ)elämän markkinoilla, suvun ketjussa ja helsinkiläisen sivistysperheen vesana. Hämeen-Anttilan koostamien sanakirjasanojen kautta lukija pääsee kurkistamaan sekä toisen lukijan mielenliikkeisiin että hersyviin ja ronskisti liioiteltuihin käänteisiin, joita sanakirjan lukeminen alusta loppuun saattaa ihmisen arkielämään tuoda.

Aivan mainio kirja, tämä Sivistyksen turha painolasti! Muistan sen herättäneen kiinnostukseni ilmestymisensä aikoihin, mutta lukeminen unohtui muun jalkoihin kuin huomaamatta. Tähän väliin kirja solahti erinomaisesti, lueskelin sitä pääasiassa työmatkoilla ja jonkin verran muutenkin. 

Ja kikattelin, hörähtelin ja nyökyttelin minkä kerkisin. Lindgren on aivan mainio kirjoittaja, ja hänen huumorinsa osuu yksiin omani kanssa jetsulleen. Kirjan sivuilla päästään seuraamaan hänen fiktiolla kuorrutettua, itseironista kamppailuaan Konttoriksi nimetyn työpaikkansa (Yleisradio) käytävillä ja organisaatiouudistuksissa, hämmennystä, kun 20-vuotisen konttoriuran kunniaksi myönnetty loma muuttuukin pian palkattomaksi virkavapaaksi ja sen jälkeen konsulttien suorittamaksi ulossaneeraukseksi sekä itsetutkiskelua keski-iän syvissä vesissä. 

Toinen sanakirjan lukemisen synnyttämä erinomainen tarinalinja kertoo Lindgrenin perheestä ja suvusta, elämästä ruotsinkielisen porvarisperheen kielipuolena kuopuksena Puujalka-Mummon ja muiden persoonallisten sukulaisten ympäröimänä maailmassa, jossa syntymässä määrättyjen sivistyssukujen asema muuttuu. On hersyvän hauskaa lukea, millaista hämmennystä maailman muuttuminen pyytämättä ja yllättäen voi Munkkiniemen perintöhuonekaluilla sisustetuissa koko kerroksen kokoisissa perintöasunnoissa aiheuttaa. Minusta Lindgren kuvaa sukunsa paikoin sietämätöntä snobismia yhtä aikaa lämpimän ymmärtävästi ja piikikkään ironisesti. Upposi ainakin tähän rahvaan edustajaan kuin hopeaveitsi voihin.

Sivistyksen turha painolasti on lukemisen arvoinen kirja. Se on hauska ja lempeällä tavalla kantaaottava – ja pirullisen tarkka! – ajankuva ja samalla itseään ja muita kriittisesti tarkasteleva kokonaisuus. Miten paljon sivistystä ihminen tosiaan tarvitsee? Ja kuka sen sivistyksen määrittelee? Millainen on nykyihminen, kaikkine puolineen, millainen hänen paikkansa yhteiskunnassa ja historian ketjussa?

Parasta on, ettei kirja tuputa vastauksia, vaikka sivistyssanastoa kasvattaakin. Se on yksinkertaisesti vain oma itsensä: yhden naisen seikkailukertomus matkasta määrittelemättömän ja jatkuvasti itsensä kumoavan sivistyksen maailmaan.

___

Norkku kehuu veijarimaista sanankäyttöä,  Booksy piti tätä fantastisen hauskana ja ajatteluttavana aakkosmatkana, Arjasta vähempikin olisi riittänyt, mutta hauskaa oli kuitenkin.

16 kommenttia:

  1. Bongasin tämän myös joku aika sitten, ja vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.

    Yleissivistys, se mokoma jota niin peräänkuulutetaan, lukiossa oikein painokkaasti viimeistään... Ja hyvä niin, uutisotsikoitahan on viime aikoina koristaneet aika mykistävät totuudet nuorten tiedonpuutteesta ("Afrikka on Norjan naapuri"), BB-kilpailijoiden menneistä möläytyksistä puhumattakaan :D

    Aiheesta lähtisi aasinsiltoja ja keskustelua vaikka kuinka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, yleissivistys on asia, jonka syntyyn pitäisi ponnekkaasti vaikuttaa ja jonka rappeutumista pitäisi aktiivisesti estää. Minusta on yksinkertaisesti outoa, jos ihminen ei koe haluavansa tietää maailmasta mitään olennaista. No okei, opettajana muunlainen ajattelutapa olisi varmasti vähintäänkin epäilyttävä, mutta mielestäni olen kyllä ajatellut näin aina... Jos jotain ei tiedä, siitä on ilman muuta otettava selvää! :)

      Poista
  2. Kyllä vain, hauskaa oli, sekä idea että toteutus! Yleissivistystä sekä kyseenalaistetaan että ylistetään - enemmän jälkimmäistä tietysti, mutta turhaa "tietoa" on maailma täynnä... Tämän voisi lukea uudestaankin, miettii hän näin perjantain lepoitiötilassa. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, lepoitiötilassapa hyvinkin ;) Itse ihastelin erityisesti Hämeen-Anttilan latinankielisiä viisauksia...

      Tiedon ja turhan tiedon raja on mielenkiintoinen. Kaikkein tärkeintähän olisi oppia olemaan kriittinen. Mutta sen opettaminen (ja itsekin sen oppiminen) on kyllä todella haastavaa!

      Poista
  3. Minäkin kyllä niin haluaisin tämän lukea! Harmitti kirjailijan puolesta aikanaan Hesarin Matti Mäkelän aika tökerö arvio. Siis ihan kirjaa lukematta. Se oli minusta turhaa ilkeiluä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Hesarissa ollut arvostelu oli aivan törkeä, jos nyt totta puhutaan. Todella hämmentävää, että kriitikko sillä tavalla hyökkää kirjailijan kimppuun – ja nimenomaan henkilön itsensä, ei tekstin.

      Suosittelen lämpimästi, kuten varmaan tuli ilmi. Tämä on hauska lukukokemus ja mukavan poikkeava muodoltaan.

      Poista
  4. En ole kirjasta aikaisemmin kuullutkaan, onnistuit kyllä herättämään mielenkiinnon! Pitääkin etsiä tämä heti. :)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta, kiitos vinkistä! ("kuin hopeaveitsi voihin" *hehehehehe*)

    Jos en aivan väärin muista, tuo Hämeen-Anttilan ponnistus on aika legendaarinen opus. Hakusanoista on käsittääkseni unohtunut muun muassa sellainen vähäpätöinen läntti maata kuin Ruotsi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyseinen opus esitellään varsin kiinnostavassa valossa... Lindgrenin ote on kuitenkin ihastuttavan lempeä ja sopivan piikikäs, hänelle selvästi muodostuu jopa eräänlainen kiintymyssuhde kyseiseen kirjaan, kaikista sen puutteista huolimatta. Tai juuri niiden vuoksi... ;)

      Poista
  6. Voi olin jo ehtinyt unohtaa tämän kirjan, mutta haluan kovasti lukea! Kiitos muistutuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kivaa että sain muistuttaa! Lue ihmeessä!

      Poista
  7. Ihanaa, miten sivistyksen saamisesta on tehty seikkailu! Miten moni asia muuttuisi kiinnostavammaksi, jos ajattelisi ne osana seikkailua. (:
    Arvion lukemisen jälkeen rupesi tekemään mieli lukea jokin sivistyssanakirja. :D Harmi, etten omista yhtäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Sillä tavalla saanee paljon enemmän irti.

      Wikipedian random-surffailuhan sopii hyvin pahimpaan nälkään. Joko täysin satunnaisten artikkelien lukeminen peräkkäin tai sitten ketjuna yhdestä tekstistä seuraavaan jonkin linkin kautta. (Joskus tullut tylsinä hetkinä harrastettua........)

      Poista
  8. Voi upeus, kuulostaa mahtavalta! Otan tämän lukuun heti kun tuo yöpöytäpino pienenee edes vähän, nyt pitäisi taas nopeutua kun sai ruotsinkielisen pois alta. Sivistyssanojen oppiminen siinä sivussa ei olisi myöskään pahitteeksi ja jostain syystä kansi tuo hauskasti mieleen äitini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota, siellä se kirjastossa odottelee. Tätä ei ehkä tosin kannata varsinaisesti ainakaan sanojen oppimisen kannalta ottaa, vaan pikemminkin tiedon käsittelyn ja kriittisen tarkastelun kannalta, sillä Hämeen-Anttilan sanakirja ei ehkä ole kaikkein luotettavin kokonaisuus, kuten Minna Lindgrenkin sen osoittaa... ;)

      Mukavia lukuhetkiä jo etukäteen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!