Tätähän tämä

Päivät kuluvat edelleen vauhdilla. Tekemistä riittää, sekä mieluisaa että vähemmän mukavaa. Huomenna on ensimmäinen arkipäivälle osuva vapaapäivä täällä Helsingissä, ja aion käyttää sen hyvin. Menen salille, shoppailemaan ja teen muutakin tavallista ja normaalia. Josta ei yleensä tarvinne erikseen kertoa blogissa tai muuallakaan. Mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Tampereella käyminen on vaaraksi terveydelleni ja vyötärönympärykselle. Olen nimittäin tullut juoneeksi siellä aika paljon olutta. Oluthan on tietenkin hyvää ja seura, jossa sitä olen juonut sitäkin parempaa, mutta nämä määrät alkavat kolkutella terveysfasistien määrittelemiä ongelmarajoja melko pian.

Tavallaan on ihan mieltäpuhdistavaa, kun ei ole aikaa pohdiskella sen kummemmin juuri mitään. Sen verran on tässä kuitenkin auottava päätä, etten voi käsittää, mikä rumba on kehkeytynyt siitä, että suomalainen sotilas kuoli Afganistanissa. Siis sotilas kuoli sodassa. Lööppiainesta, ilman muuta. Aihe jeesusteluun, totta kai. Huoh. Aina ei jaksa ymmärtää.

Äh, aivot eivät toimi. Jatketaan myöhemmin.