Olen rampannut Lahdessa, töissä ja luennoilla. Kävin myös kahden tunnin lenkillä Jeepaun kanssa, se oli ihastuttavan ihanaa! Menemme uudestaankin. Tosin huomenna vaihteeksi jumppaan. Toivoisin liikuntakärpäsen purevan niin kovaa, etten ikinä epäröisi lähteä ulos liikkeelle. Ehkä se vielä nipsaisee, toivottavasti perseestä.
Päivät ovat rankkoja ja täynnä matkustamista suuntaan ja toiseen, yleensä raiteita pitkin. Rahatkin menivät loppumaan, mutta onneksi on säästötili, siis pahan päivän varalle. Nyt on se paha päivä. Ensi kuussa maksan käytännössä kolmesta asunnosta - vertaistukea, kokemuksia, anyone? Tiedän, tyhmyydestä sakotetaan. Joskus toivoisin sakkojen olevan fyysisiä, sillä raha on niin kovin katoavaista. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta valtion leipä on kapea ja lyhyt. Eikä asiaa paranna sekään, että töissä käyminen on oikeasti raskasta matkoineen kaikkineen. Olen ollut viisi viikonloppua putkeen töissä, tulevana en ole. Vaikka maailmanloppu tulis, niin töihin en mee! Sen sijaan V tulee kylään, luemme tentteihin ja käymme elokuvissa. Ei niin paha?
Lihaskuntoni on päässyt rapistumaan, sillä bodypump on viime viikkoina jäänyt väliin. Tunnin päästä ajattelin mennä kokeilemaan, vieläkö rauta nousee. Uudesta asunnostani on entistäkin lyhyempi matka salille, joskin olen harkinnut salijäsenyyden jättämistä ja yliopiston liikuntamaksun maksamista sen sijaan. Vaikka se muutos on kyllä muutos huonompaan ja halvempaan. Pitää vielä miettiä. Saa kai ihmisellä jotakin ylellisyyttä olla elämässään, saahan?
Seminaari jyskyttää hiljaa takaraivossani. Aihe alkaa hahmottua, kirjallisuus ja lähteet ovat vielä haussa. Viikon kuluttua käyn Helsingissä kuluttamassa kirjaston penkkiä ja lukaisemassa yhden gradun, joka aiheesta on tehty. Mikseivät ne lainaa niitä ulos, kysyn vaan? Miksi asun täällä keskellä perseintä Pirkanmaata, jossa ei ole mitään sellaista, mitä tarvitsen? Miksi, miksi, miksi? Säännöllinen työnteko yhdistettynä rankkaan opiskeluun ei ole hyvä yhdistelmä. En ole tajunnut tätä aiemmin, koska olen tehnyt töitä vain hyvin epäsäännöllisesti. Nyt kun työvuorolista puskee kuukausittain sähköpostiin, olen oppinut arvostamaan niitä, jotka tekevät tätä koko opiskeluajan. Minä olen tainnut tähän saakka olla hemmoteltu ja laiska. Toivoisin olevani vieläkin. Miten helppoa kaikki olisikaan!
Olisi niin siistiä, jos munkin sisältä löytyis se liikunnallinen ihminen. Oon jo muutaman vuoden huhuillut, ja sirkat vaan sirittää. Tulevia lenkkejä odottelen kuitenkin innolla! Voiskohan jostain vuokrata vielä söötin koiran askeleen lisänostattajaksi?
VastaaPoistaTöidenteon syvimmältä revityn olemuksen tajusin viime vuonna. Eipä siinä sitten nukuttu tai liikuttu, kun vapaa-aikaa EI VAIN OLLUT. En usko, että sellaisia superihmisiä on missään, jotka suoriutuisivat sellaisesta ajatellen sen olevan elämisen arvoista elämää. Ehkä sitten, jos on kutsumuksensa mukaisessa hommassa ja pystyy oppimaan pienellä panostuksella. Sitten ehkä. Mulle oli hyödyttömäksi kokemani duunin ja kandintutkielman tekeminen (valtavan uusien asioiden ja rakenteiden omaksuminen)samanaikaisesti älyttömän raskasta. Aavistan siis, mistä puhut ;--------DDD VOIMIA JA L Ä Ä K K E E T
Jump jump! <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMax Weber sen jo tiesi: länsimaisen kapitalismin vyöryn mahdollisti protestanttisuus: "otsa hiessä on sinun leipäsi ansaittava!" (olin äsken sosiologian luennolla).
VastaaPoistaEi sellainen elämä ole mistään kotoisin, että ei ole aikaa kuin työlle ja koululle, nukkuminen on pakko hoitaa jotenkin siinä sivussa ja aamulla herää väsyneenä. kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon: nyt relaamaan. Itsellä ei ole nyt kuin muutama kurssi ja se tekee hyvää (on terveydellinen ohjeistus minulle myös).
Ei ole helppoa, ei. Kun haluaisi aikaa löytyvän Asioille: musiikin kuuntelulle, dekkareiden lukemiselle, Sinkkis-shoeboxin läpiviemiselle (jälleen kerran), kirpputoreille, vaatekaupoille... Onneksi liikunnalle tulee nipistettyä aikaa vaikka väkisin, joskaan ei ihan niin usein kuin pitäisi. Mutta tänäänkin oltiin, se on hyvä se!
VastaaPoistaRelaaminen olis niin jees, mutta opinnoista ei oikein ainakaan voi enää vähentää (nytkin mennään ihan minimeillä ja annoin kaikkien kielikurssien olla). Lisänä tässä soossissa on niskaan kaatuva remonttirahoitus yms. paska.
Huomasin muuten maininneeni tekstissäni perseen kahdesti. Ihmekään jos se kiinnostaa ja johdattaa tähän bloginpieruun! :P