7. toukokuuta 2006

Follow me and I know the road is clear

Viikonloppu meni jälleen hujauksessa. Riideltiin ja sellasta. Mutta sovittiin myös ja se se oli kivaa. Uusi hylly on nyt samalla paikalla kuin edellinen, eikä järjestys ole muuttunut, mitä nyt siirtynyt hieman lähemmäs universaalia kaaosta.

Perjantaina riitelyn ja hyllynkasauksen ja -purkamisen ja -siirtämisen jälkeen menimme äidin kanssa katsomaan Semmareiden keikkaa Linnankosken lukiolle. Olipa eka kerta, kun kyseisen kokoonpanon livenä näin. Ihan hauska setti ja lavakarismaa riitti. Hivenen vain häiritsee, olenko tosiaan samassa kastissa keski-ikäisten rouvien kanssa nauramassa "nuorille pojankolleille" (lienevät kuitenkin käyvän neljättä-, osa jo viidettäkymppiä) ja kikattamassa niiden flirtille. Hauskin osuus keikasta oli ensimmäinen encore, johon sisältyi hupaisa parodia Il Divosta ja vastaavista kuvottavista kehitelmistä. Nauratti ihan vilpittömästi ja pitkään.

Lauantain V oli krapulassa ja minä energinen, olinhan kuitenkin keikalta palattuani jopa hiippaillut anoppilaan takaoven kautta sisään mököttämään yksin loppuperjantai-illaksi. Huimaa! No, jumalainen kesäsää suosi Prismaan suuntaamaani kävelyreissua, ostin miehelleni pizzaa ja kolaa ja itselleni jäätelön ja sudoku-lehden. Kyllä elämä voi joskus olla niin upeaakin. Kolmen jälkeen krapulakasa nousi sängystä ja lähdimme käymään Jokelassa retkellä. Mukavan leppoisalta meno näytti. Hyvä niin. Loppuillan (ja yön) katsoimme Lostin toisen tuotantokauden jaksoja, nukkumaan menimme lopulta viiden aikaan. Lost on kyllä hauska sarja. Kunhan sen saa katsoa omaan tahtiinsa. En varmasti kestäisi katsoa sitä kerran viikkoon, sehän etenee niin hemmetin hitaasti ja alkaa entisestään vaivaamaan, mitä mikäkin tarkoittaa. Sen tarkemmin sarjan tapahtumia lukuisilta lukijoiltani (HAHHAH) spoilaamatta voisi sanoa, että .. haluan jo nähdä sen loppuun! En kestä tätä epätietoisuutta! Tahdon tietää, mitä siellä oikein tapahtuu ja MISTÄ kaikki johtuu!! Samperi. Montakohan tuotantokautta ne aikovat sitä venyttää? Toivottavasti osaavat lopettaa sopivaan kohtaan rahanahneuden sijaan.

Samanlainen epätoivoisuus kohdistuu kyllä myös Harry Potterin viimeiseen osaan. Käsittämätöntä. Ei minusta pitänyt koskaan tulla viihdeteollisuuden orjaa. Tässä sitä ollaan, odottelemassa vastauksia toisiin ja hirnyrkkeihin ja mihinhän vielä. Onneksi en ole ihan yksin tämän tuskani kanssa. Tosin mihinkään terapeuttiseen arvuuttelufoorumiin en ole vielä (onneksi) turvautunut. Katsotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!