19. huhtikuuta 2021

Kurittomia, jumalattaria, nykynaisia ja kaikenlaisia kauheita akkoja

 


Onpa sattunut niin, että olen elämässäni päätynyt useasti kaikenlaisen naisiin, naiseuteen ja naisen elämään liittyvän kansanperinteen ja kulttuurihistorian äärelle. Gradunikin olen tehnyt aiheesta, ja silloin vasta olinkin syvällä suomalaisessa synnytyskulttuurissa ja sen käsittelyssä. Eipä ole ihme, että palaan asiaan aina vain uudelleen. Nyt tein niin kahden samantyyppistä tematiikkaa käsittelevän, uuden kotimaisen tietokirjan kautta.

Kaisa Pulakan Kurittomat – Jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja (Atena 2021) pohjautuu Yle Radio 1:ssä julkaistuun Kauhee akka -radiosarjaan (joka on edelleen kuunneltavissa Yle Areenassa). Se nostaa esiin myyttisiä naishahmoja, jotka ovat tavalla tai toisella olleet ajalleen epätyypillisiä ja rikkoneet rajoja, ravistelleet käsityksiä ja määritelmiä, olleet antautumatta omaan asemaansa ja panneet vastaan vaikka väkivalloin. Yksiselitteisen hyvistä hahmoista ei ole kyse, vaan kompleksisista ja äkkivääristä, hankalista ja, no, ylipäänsä tavalla tai toisella kauheista.

Kirjan luvut käsittelevät vuorotellen elämälle ja kuolemalle keskeisiä teemoja, jotka ovat luonnollisesti kuuluneet jo vuosituhansia ihmislajin kertomusperinteeseen ja sitä kautta vetäneet rajoja oikeanlaiselle ja hyväksytylle käytökselle ja olemisen tavoille. Kaikki lähtee liikkeelle Lilithistä, Aatamin ensimmäisestä vaimosta, jolla oli mahdollisuus olla maailman ensimmäinen nainen, muttei halunnutkaan alistua miehelleen, vaan otti hatkat. Kohtaamme myös maailmoja luovia naisia kuten Ilmattaren (joka muuten ei pohjaudu suomalaiseen kansanrunouteen, vaan on Elias Lönnrotin omaa tuotantoa), kiinalaisen Nüwan, meksikolaisen Coatlicuen ja toki myös Äiti Maa Gaian.

Pandora päästi pahuuden maailmaan avaamalla rasian, jota ei pitänyt avata ja Pohjolan emäntä Louhi asetti anoppina vävykokelailleen melkoiset koitokset. Tuonelaa, Helvettiä, Helheimiä – sitä kuolemanjälkeistä tekojen punninnan paikkaa – vartioi usein naishahmo, skandinaavisessa mytologiassa Hel, hindulaisuudessa Kali, kalevalaisittain Tuonen Tytti. Äitiyteen liittyy niin paljon mytologiaa ja merkityksiä, ettei perässä voi edes pysyä, ja kuuluisista äideistä käsitellään Lemminkäisen äiti, Neitsyt Maria ja kreikkalainen Medeia, jonka äitiys ei mennyt oikein millään tavalla putkeen. Eikä sovi unohtaa naisen väkeä, vitun vihoja ja vulvan voimaa, mitä historia ilman sitä olisi edes.

Viimeisessä Muodonmuutoksia-otsikkoisessa luvussa keskiössä on sukupuolen moninaisuus, binäärisyydestä irti tempoilevat tavat olla ihminen, jumala(tar) tai mytologian hahmo.

Kurittomat on lukemisena sangen hulvaton teos. Se on kärkäs, jutusteleva, kantaaottava ja salavihkaisesti tietoa kasvattava kirja. Kirjan tiiviinä punaisena lankana on naisiin ja naiseuteen, ylipäänsä kaikkeen miehuudesta poikkeavaan, liittyvä kulttuuriperinne ja uskomusrakennelmat, joita toisinnetaan yhä. Pulakan käsittelyssä myytit ja perinteet saavat tiivistetyn muodon ja niiden yhteys nykypäivän (länsimaisen naisen) elämään käy selkeäksi. Mitä on olla nainen maailmassa, jossa yhä näkyvät tuhatvuotiset perinteet ajattelusta, jossa nainen on yksiselitteisesti jotain virheellistä, vajavaista ja epäilyttävää? Aika raskasta ja hanuristahan se on.

Pulakan kirja ei kuitenkaan lannista tai latista. Pikemminkin se saa ilkikurisella otteellaan näkemään hieman tarkemmin, kuinka monessa asiassa voisi olla syytä muuttaa asenteita, ennakko-oletuksia ja toimintamalleja. Puolisona, äitinä tai anoppina oleminen, ystävyys ja toveruus, oikeus koskemattomuuteen ja kehorauhaan – tietyllä tapaa itsestäänselvää, että tapoja elää on lukemattomia ja oikeus olla oma itsensä on selviö, mutta ehkei aiheesta edelleenkään silti liikaa jauheta. En uskalla väittää Pulakan tuovan keskusteluun sinänsä mitään vallankumouksellisia uusia näkökulmia, mutta esitystapa Kurittomissa on napakka ja selkeä.

Kaikin puolin yleistajuinen, helposti lähestyttävä ja ymmärrettävä, epäilemättä mielipiteitä herättelevä kokonaisuus, josta saa mahdollisesti myös pontta tutustua esiteltyihin teemoihin lisää syvemmin. Lähdekirjallisuus on asiaankuuluvasti mainittuna ja siten kirjan lukijoiden tavoitettavissa.



Niin ikään myyttisten naishahmojen matkassa kulkee Karolina Kouvola lähes taskukokoisessa teoksessaan Pohjolan jumalattaret (SKS 2021), jonka on veikeästi kuvittanut Apila Pepita. Kirja tuo lukijan saataville kepeän ja matalalla kynnyksellä luettavissa olevan katsauksen pohjoiseen kulttuuriperinteeseen.

Mukana on 30 tuttua ja tuntemattomampaa jumalatarta, haltijaa ja muuta myyttistä olentoa. Siinä mielessä kirjan nimi johtaa hieman harhaan, sillä kaikki sen hahmot eivät ole varsinaisesti jumaluuksia. Samoja hahmoja kohdataan kuin Kurittomissakin, esimerkiksi Louhi ja Ilmatar sekä pohjoinen versio Neitsyt Mariasta, Marjatta.

Entuudestaan tuttuja olivat ainakin itsepäinen (ja -tuhoinen) Aino, veden emonen, ilkikurinen ja nopealiikkeinen Vellamo, eläimiä johdatteleva ja puiden kasvua auttava metsän emäntä Mielikki ja metsästäjiä viettelevä kaarnaselkäinen Metsänneito, jolle on tarjoiltu osa metsästyssaaliista.

Uusia tuttavuuksia oli lopulta yllättävän paljon. Esimerkiksi saunan piika Sanervatar, jolta pyydetään lämmin löyly ja parannus saunassa hoidettaville sairauksille. Kosmoksen keskustassa asuvat Luonnottaret puolestaan kehräävät elämän kudosta kultaisesta langasta ja tuntevat ihmisten kohtalot ennalta. Bytisbåne on pelottava mutta surumielinen hahmo, joka saattaa vaihtaa vastasyntyneen, vielä kastamattoman lapsen tilalle vaihdokkaan. Eri villieläimillä on myös omat haltijansa tai jumalattarensa, kuten karhulla Hongotar, peuralla Juonitar, saukoilla Hillervo, vesikoilla ja ahmoilla Tuheroinen, riistalinnuilla Holohonka, ketuilla Käreitär ja Lukutar ja susilla Marjatera ja Loveatar.

Kouvola on etsinyt kirjan hahmoista kansanperinnettä ja tutkinut heihin liittyvää kansanrunoutta. Kirjan lopussa on pidempi yleisteksti (naisen) elämästä "runolaulujen maassa", jossa kootaan esimerkiksi synnytykseen, loitsuihin ja tauteihin liittyvää tietoa. Luvut ovat lyhyitä, sillä osasta hahmoista ei ole tietoa kuin muutamien satunneisten runojen, loitsujen tai muiden kansanperinnefragmenttien verran. Mielellään heihin olisi syvemminkin tutustunut, ehkä mukana olisi voinut olla selkeämmin tietoa siitä, miltä alueilta mistäkin hahmosta on tietoa löydetty ja onko hahmoilla jotakin yhteyttä nykyaikaan. Toisaalta valittu esitysmuoto on hyvin tiivis ja selkeä ja tavoittanee siten helpommin laajempaa yleisöä. Itse voisin hyvin kuvitella pitäväni kirjaa töissä ja hyödyntäväni sitä historian, uskonno ja elämänkatsomustiedon opetuksessa. Koulukirjastoonkin sen voisi hyvin lisätä, vaikka (vaiko koska?) muutama villimpi naisen genitaaleihin liittyvä osuus kirjassa onkin.

Pirteää luettavaa, saa (jälleen) ihastelemaan monipuolista ja kattavaa kansanrunouden ja -perinteen kulttuuriamme täällä pohjoisessa.


Kaisa Pulakka: Kurittomat – Jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja
Kansi ja kuvitus: Pauliina Mäkelä
Atena 2021
199 s.

Arvostelukappale.


Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret
Kansi ja kuvitus: Apila Pepita
SKS 2021
119 s.

Arvostelukappale.


Toisaalla Kurittomista: Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Haasteet: Helmet-haasteen kohdat 47.–48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta. Kouvolan kirjalla osallistun myös Kirjan kannet auki -haasteeseen ja ruksin kohdan 4. Kirja, jonka kannet hymyilevät (sangen ilkikurisesti).

16 kommenttia:

  1. Nämä voisi lukea, vaikuttaa tosi kiinnostavilta opuksilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue, Anki! Raikkaita ja rempseitä, kiinnostavaa aihepiiriä ja hyvä toteutus.

      Poista
  2. Nyt kiinnostuin molemmista! Olen itsekin kiinnostunut kulttuurintutkimuksessa juuri sukupuoliteemoista ja välillä sitä pysähtyy miettimään, kuinka vahvat naiset on usein esitetty pahoina tai viettelevinä, kuten vaikka Louhi, Lilith tai Troijan Helena, joka aiheutti kauneudellaan sodan. Ei kuitenkaan aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit näistä kirjoista. Ilman muuta kannattaa lukea, nämä ovat aika kevyttä ja nopeaa luettavaa ainakin tenttikirjoihin verrattuna, mutta tuovat silti hyvin teemaa esiin ja herättävät kysymyksiä.

      Poista
  3. No nyt! Olen missannut nämä molemmat, mutta aihepiiri on hyvinkin houkutteleva. En tiedä, miksi skippaan tietokirjaosaston usein selaillessani uutuuskatalogeja, koska monia helmiä menee täysin ohi. Pistin samantien varaukseen tuon ylemmän Pulakan teoksen, Kouvolan voisin lukea myöhemmin. Ihana kansi siinä kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aika helposti lukittautuu omiin tottumuksiinsa ja voi mennä juttuja ohi. Onneksi kirjat odottavat kyllä, vaikkeivät ihan heti osuisi silmään. Kiva, että sait lukuvinkkejä näistä, mielelläni kuulen sitten, mitä sinä Kurittomista tykkäät.

      Poista
  4. Kiitoksia kirjojen kiinnostavasta esittelystä. Ihan ovat ohi menneet minulta nämä molemmat kirjat. Yleensä tulee kiinnitetyksi huomiota kirjoihin, joissa on kaunis ja onnistunut kansi, kuten tässä kirjassa. Minustakin on kiinnostavaa lukea historiallisista naishahmoista, tosin enemmän olen ollut kiinnostunut uudemman ajan hahmoista. Aloitin just lukemaan Schreckin kirjaa Säkenöivät ja oikukkaat, jossa kuvataan Suomen kulta-ajan tunnettuja naisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuo Säkenöivät ja oikukkaat onkin ollut mielessäni! Pitää hankkia se lukupinoon.

      Poista
  5. Olen jossain vaiheessa elämää harrastanut tämän tyyppistä kirjallisuutta niin paljon, että tuli jumalataröverit. Mutta nämä ovat molemmat ihan mahtavia johdantoteoksia niille, jotka eivät vielä tiedä paljoa feminismistä ja folkloresta. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, jos on niin sanotusti inessä skenessä, niin ei näistä kauheasti uutta tietoa saa, mutta esitystapa on kivan raikas ja raflaava ja matalan kynnyksen päässä on oiva määrä kiinnostavaa asiaa.

      Poista
  6. (En voi mitään sille assosiaatiolle, että Kalista tulee aina mieleen se Indiana Jones -leffan loppukohtaus, jossa vuoren sisällä pakkotyössä olleet lapset huutavat Kalia...)

    Nyt ollaan melko vieraalla alueella mulle. Olen huono lukemaan tietokirjoja, en usko että näissä olisi sitä joka saisi tekemään poikkeuksen. Mutta tunnustaudun Indiana Jones -faniksi, yksi meidän koiristakin on siksi Indy 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tietokirjat tosiaan kaipaavat varmaankin tietynlaisen olotilan ja fiiliksen. Ymmärrän, etteivät kaikki jaksa tai halua niitä lukea, edes hyvin yleistajuisessa muodossa.

      Poista
  7. Molemmat kiinnostavat! Tätä aihepiiriä on tullut käsiteltyä viime aikoina paljon, paitsi luetuissa kirjoissa myös keskusteluissa, joten ehdottomasti nämä molemmat muistiin ja korvan taakse.

    VastaaPoista
  8. Kiinnostavaa, sangen kiinnostavaa! Erityisesti kuvauksesi Kurittomista: "salavihkaisesti tietoa kasvattava kirja" kannustaa pistämään tämän lukulistalle.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!