9. helmikuuta 2020

Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo



Tohtori David Livingstone lienee yksi maailmanhistorian kuuluisimmista tutkimusmatkailijoista, ainakin näin länsimaalaisen historiankirjoituksen näkökulmasta. Hän syntyi Skotlannissa vuonna 1813 ja kuoli Sambiassa vuonna 1873. Livingstonen viimeisen tutkimusmatkan tarkoituksena oli löytää Niilin lähteille, mutta se päättyi hänen kuolemaansa.

Mutta ei tässä pitänyt Livingstonesta puhua, oikeastaan hän on tällä kertaa sivuseikka.

Zimbabwelaisen Petina Gappahin romaani Pimeydestä loistaa valo on ihastuttavan eloisa, herkullinen ja raadollinen kuvaus ajasta ja tapahtumista David Livingstonen kuoleman jälkeen. Livingstonen uskolliset palvelijat ja matkakumppanit päätyivät neuvottelujen jälkeen hautaamaan hänen sydämensä ja sisäelimensä kuolinpaikalle mutta kuljettamaan luut rannikolle ja siitä eteenpäin Isoon-Britanniaan saakka. Romaani kertoo pitkästä matkasta, jonka seurue teki Livingstonen maallisten jäänteiden kanssa.

Tarinan näkökulma on kaksijakoinen. Ääneen pääsevät Livingstonen rempseä kokki Halima ja hänen jälkeensä pappeudesta haaveileva käännynnäinen, orjuudesta kristittyyn lähetyskouluun pelastettu Jacob Wainwright. Henkilöhahmot eivät voisi olla erilaisempia. Siinä missä Halima on käytännöllinen, suurpiirteinen ja hätkähtämätön, Jacob pyrkii kaikessa ilmaisussaan huolehtimaan säädyllisyydestä, kristillisyydestä ja jälkeensä jättämistä merkityksistä. Halima kertoo tapahtumista niin kuin ne kokee, Jacob kirjaa niitä päiväkirjaansa tarkkaan sanojaan punniten, toiveenaan, että teksti julkaistaisiin joskus.

Gappahin romaani on yhtäältä kiehtova ja hyvin rakennettu historiallinen romaani, toisaalta kiinnostava kannanotto historiankirjoituksen muodostumiseen. Etenkin Jacobin suureelliset suunnitelmat ja jatkuva itsensä tarkkailu ja toiminnan tiedostaminen kuvaavat historiankirjoituksen monitulkintaisuutta ja ristiriitaisuutta. Monet lähteet, joihin historiallinen tietomme ja ymmärryksemme perustuu, ovat hyvin itsetietoisia ja tarkoituksellisesti koostettuja, eivät mitään viattomia ja satunnaisia tietyistä historiallisista hetkistä säilyneitä "aarteita".

Pimeydestä loistaa valo saa lukijansa tuntemaan viidakon uhan, matkan raskauden ja seurueen turhautumisen. Sen mukana uppoaa vieraaseen maailmaan, jossa on kuitenkin paljon tuttua yleisinhimillistä: väsymystä, riitoja, ristiriitaisia pyrkimyksiä, pettymyksiä. Kaiken yllä on yhteinen päämäärä, tavoite jonka toteutuminen on kiinni monesta selkänahasta ja hiertyneestä jalkapohjasta.


Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Suomentaja: Aleksi Milonoff
Tammi 2019
377 s.
Out of Darkness, Shining Light (2019)

Kirjastosta.


Toisaalla: Lumiomena, Kirjaluotsi, Oksan hyllyltä, Donna mobilen kirjat, Kirjojen kuisketta

Haasteet: Helmet-haasteen kohta 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö.

6 kommenttia:

  1. Todella kiinnostava kirja. Meillä oli tämä Naisten Pankin lukupiirikirjana. Kirja herätti paljon keskustelua. Useimmille kirja oli mieluinen lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielestäni tosi monipuolinen kirja ja erittäin vetävää luettavaa, vaikka onkin samalla kirjallisesti kunnianhimoinen.

      Poista
  2. Gappah osoitti taitavuutensa ja mukaantempaamisen kykynsä jo "Muistojen kirjassa" ja tämä jatkaa samaa verevää ja rehevää rataa historiallisin maustein. Antoisa ja mainio teos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy laittaa muut Gappahin kirjat lukulistalle, tykästyin hänen tyyliinsä paljon.

      Poista
  3. Kuulostaa kiinnostavalta teokselta. Mielenkiintoinen huomio myös tuo kannanotto historiankirjoitukseen. Löytyykö myös kannanottoja nimenomaan länsimaiseen historiankirjoitukseen ja käsitykseen siirtomaa-ajoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin sen niin, että kirjailija nostaa esiin, kuinka epätasa-arvoisesti siirtomaa-aikaa käsitellään. Me täällä katsomme sitä tietysti länsimaisesta näkökulmasta, mutta kuinka paljon siinä jää näkemättä eri puolia ja tulkintoja. Gappah keskittyy afrikkalaisiin henkilöihin ja Livingstone ja muut valkoiset jäävät sivurooliin, toisin kuin olemme perinteisesti tottuneet. Jacobin päiväkirjamerkinnät ovat onnistunut osoitus tästä: hän pyrkii kirjaamaan asioita muistiin siten, että ne vastaisivat (hänen olettamallaan tavalla) eurooppalaisten kiinnostuksenkohteita ja odotuksia. Mitä mies todella itse ajattelee, se jää tulkinnanvaraiseksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!