7. syyskuuta 2019

Zadie Smith: Kauneudesta



Zadie Smithilla tuntuu olevan vahvan kerronnan lahja. Hänen tarinankuljetustaan, henkilöhahmojen rakentamistaan ja syventämistään, juonenkäänteiden mestarointiaan ja yksityiskohtien tajuaan saa vain ihastella, paikoin jopa väsyttävyyteen asti.

Kauneudesta sukeltaa ympäristöön, jota jostain syystä (sitä missään määrin oikeassa elämässä tuntematta) syvästi rakastan: yhdysvaltalaiseen yliopistomaailmaan. Romaani kertoo kahden keskenään hyvin erilaisen akateemisen perheen elämästä Wellingtonin yliopistossa ja perheenjäsenten toisiinsa kietoutuvista valinnoista ja teoista.

Howard Belsey on taidehistorioitsija, joka vielä uransa loppupuolella on edelleen vailla vakituista virkaa. Hän opettaa, luennoi ja tutkii, kilpaillen verisesti samoista aihepiireistä kiinnostuneen mutta kaikin muin tavoin eri lailla ajattelevan brittiläisen Monty Kippsin kanssa. Belseyn perheeseen kuuluvat Howardin vaimo Kiki, sairaalan hallintojohtaja ja kolme parikymppistä lasta Jerome, Zora ja Levi. Kukin Belsey suuntaa huomionsa ja kiinnostuksensa omiin kohteisiinsa, mutta etenkin topakalla Kikillä on ote ja näkökulma kaikkeen. Yleensä tiedostava, liberaali ja perääntymätön. Kippsit ovat puolestaan konservatiivisia ja uskonnollisia ja antavat sen myös näkyä. Erilaisuudestaan huolimatta perheiden äidit löytävät yhteyden ja alkavat vähitellen ystävystyä.

Perhedraamaa on luvassa, kun kullakin on oma polkunsa kuljettavanaan ja omat intohimonsa täytettävänään. Tarina tekee aikahyppyjä, osoittaa hitaasti eteneviä säröjä ja täydentyy vähitellen yhä moniulotteisemmaksi. Wellingtonin yliopisto elää puolestaan romaanissa omaa elämäänsä, omien lakiensa ja tapojensa mukaan. Mielipiteet ja poliittiset näkemykset törmäävät, ja kaiken taustalla akatemia vahvistaa omaa tilaansa ja tekemisen tapaansa.

Smithin kerronta on polveilevaa, runsasta ja jollakin kiehtovalla tavalla anteeksipyytelemätöntä. Hän haluaa kertoa tarinansa sellaisena kuin se on, antaa henkilöidensä olla mitä ovat, tehdä kerronnallisia ratkaisuja, joissa on myös tympeyttä, joissakin ehkä jopa hiven tunkkaisuutta. Ja silti lukeminen on ilo, vaikka se kestää: romaani kiskoo mukaansa eikä pyydä lupaa lukijan viettelylle.

Kauneudesta on ensimmäinen Smithiltä lukemani kirja, mutta uskallan todeta, että uteliaisuuteni on herätetty ja muukin tuotanto päätyy lukupinooni ennemmin tai myöhemmin. Mikä ilo löytää uusi kirjailija, jonka ääni (ja luonnollisesti myös Irmeli Ruuskan hyvä suomennos) kaikuu omissa korvissa juuri oikealla tavalla, kiehtovana ja kokonaisena.


Zadie Smith: Kauneudesta
Suomentaja: Irmeli Ruuska
WSOY 2006
439 s.
On Beauty (2005)

Omasta hyllystä.


Haasteet: Helmet-haasteen kohta 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja. Kirjahyllyn aarteet -haaste.

Toisaalla: Oksan hyllyltä, Kirjapolkuni

7 kommenttia:

  1. Oivasti avaava postaus Zadie Smithistä! Hänellä on aivan oma kertojaäänensä, jota tuo lausumasi "kiehtovalla tavalla anteeksipyytelemätöntä" kuvaa mainiosti. Lukemisen iloa; kyllä vaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ehdottomasti lukea lisää Smithia mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Ihailen taitoa rakentaa monipolkuista juonta kaikkine yksityiskohtineen!

      Poista
  2. Olen lukenut kirjailijalta Swing Time teoksen ja tykkäsin tosi paljon. Löytyy blogistani. Haluaisin lukea lisää vastaavaa kuin Swing Time. Mustan tytön kasvukertomus. Ystävyys on myös yksi tärkeimmistä teemoista.
    Tuo ylläoleva taitaa olla roskapostiviesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Swing Time oli minulla joskus lainassa kirjastosta, mutten ehtinyt lukea. Nyt täytyy harkita uudelleen vakavasti. Tässä romaanissa oli myös ystävyyttä, kasvu sen sijaan tapahtui enemmän aikuisille, osalle heistä raastavasti.

      Jep, näytti tulleen sama roska useampaan postaukseeni, saivat kaikki lähtöpassit.

      Poista
    2. Nyt se lähetti minulle saman viestin. Lisäksi saan aika paljon englannin ja espanjankielisiä roskaposteja.

      Poista
  3. Moni kirjabloggaaja on kehunut Zadie Smithiä. En ole vielä hänen kirjojaan lukenut, mutta yksi on odottamassa kirjahyllyssä. Pitäisi varmaan ottaa lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Smithillä on persoonallinen kerrontatapa, mehevä ja polveileva, muttei kuitenkaan rasittavan leveä. Kokeile!

      Poista

Kiitos kommentistasi!