30. heinäkuuta 2019

Satunnaisia Kuukauden kieliä: islanti ja hollanti



Viime vuonna ihastuin Kuukauden kieli -haasteeseen siinä määrin, että oli helppoa päättää osallistua siihen myös tänä vuonna, vaikka lukeminen ja etenkin bloggaaminen on ollut koko vuoden hyvin vähäistä. Uudet kielet ja kulttuurit jaksavat kuitenkin kiinnostaa aina vain, ja vaikka itse pidänkin eniten yhdysvaltalaisesta ja kotimaisesta kirjallisuudesta, ei ole lainkaan hullumpaa lukea aika ajoin kirjoja, jotka on kirjoitettu alun perin itselle vähän eksoottisemmilla kielillä.

Maaliskuun kielenä haasteessa oli islanti ja kesäkuussa hollanti. Nappaan molemmat tällä yhteispostauksella, kuinka kätevää.

Jón Kalman Stefánsson on islantilainen pitkän linjan kirjailija, jonka romaani Kaloilla ei ole jalkoja on ensimmäinen hänen suomennettu teoksensa. Suomentaja on Tapio Koivukari. Romaani vie mukanaan pieneen islantilaiseen kalastajakylään Keflavíkiin ja sen elämään usean sukupolven ajaksi. Varsinainen sukusaaga se ei kuitenkaan ole, vaan pääpaino on nykypäivässä ja menneen heijastuksissa siihen.

Romaani pohtii paljon kotipaikan tuottamaa identiteettiä, vierautta ja kasvua. Ihmisten elämät ja suhteet toisiinsa kietoutuvat yhteen joko ajassa tai paikassa tai molemmissa. Kukaan ei ole yksinäinen saari, ei edes syrjään vetäytyessään. Syrjäseudullekin valuu vaikutteita muualta, joko ihmisten tai tiedotusvälineiden kautta.

Stefánssonin kerronta ja Koivukarin suomennos on haahuilevaa, isollakin pensselillä maalaavaa. Paikoin huomasin olleeni tarkkaamaton lukija: aikakerrokset ja ihmisten väliset suhteet sekoittuivat, jotain jäi varmaan huomaamatta. Samalla nautin kuitenkin paljon eksoottisesta, merellisestä ympäristöstä, karusta elämästä maailman laidalla. Ristiriitainen mutta antoisa lukukokemus, sanoisin.


Kesäkuun kielen hollannin päätin napata minulle jo entuudestaan tutun kirjailijan, Renate Dorresteinin tuotannolla. Pari vuotta sitten luin hänen romaaninsa Hyvä äitipuoli ja muistelin hämärästi sen olleen hyvä lukukokemus. Niinpä nappasin kirjastosta luettavakseni Dorresteinin sitä edeltävän romaanin Lainaa vain.

Dorresteinin tyyliin tuntuu kuuluvan käsitellä jonkinlaisia perhesuhteiden tabuja tai vähintään epämiellyttäviä ilmiöitä ja asioita, joista ei mielellään puhuta ääneen. Lainaa vain kertoo lapsena aivovaurion saaneesta parikymppisestä Igorista, joka asuu viisikymppisen mummonsa Nettien kanssa. Igorin äiti on päihdeaddikti, jolta lapsen huoltajuus otettiin pois jo vuosia aiemmin.

Igor ja Nettie pärjäävät hyvin, vaikka työtä ja kärsivällisyyttä se vaatii. Igor ei kanna huolta huomisesta, hän työskentelee kuntouttavassa työtoiminnassa ja elelee niin kuin parhaaksi näkee ja osaa. Nettie miettii ajoittain, olisiko hänellä vielä sittenkin jotain koettavaa ja odotettavaa, voisiko elämässä olla vielä jotain muuta. Mutta hän suhtautuu vakavasti Igorin huoltajuuteen, sillä syyllisyys oman tyttären kohtalosta painaa.

Eräänä päivänä Igor kohtaa villin Lisan, niin ikään elämän kolhiman nuoren naisen. Lisan kanssa he löytävät puistosta yksin jätetyn vauvan, jonka päättävät adoptoida. Nuori perhe muuttaa Nettien luokse – jolla ei puolestaan ole hajuakaan siitä, ettei vauva ole Lisan.

Melkoinen sotku siitä seuraa, mutta Dorrestein käsittelee teemojaan ja henkilöitään hellästi ja mustan huumorin keinoin. Jotakin tempoilevaa romaanissa kuitenkin on, eikä sen ihmisten pään sisään ole helppoa päästä. Toisaalta tarvitseeko aina päästäkään? Eikö myös fiktiivisillä ihmisillä voi olla yksityisyytensä? Ehkä.

Dorresteinin pidän joka tapauksessa edelleen mielessäni. Jotain häiritsevän hauskaa ja osuvaa hänen teoksissaan tuntuu olevan, vaikken varsinaiseksi faniksi voikaan tunnustautua.


Jón Kalman Stefánsson: Kaloilla ei ole jalkoja
Suomentaja: Tapio Koivukari
Aviador 2019
300 s.  
Fiskarnir hafa enga fætur (2013)

Haasteet: Kuukauden kieli (maaliskuu, islanti), Helmet-haasteen kohta 45. Kirjan nimessä on kieltosana.


Renate Dorrestein: Lainaa vain
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
WSOY 2011
240 s.  
is er hoop (2009)

Haasteet: Kuukauden kieli (kesäkuu, hollanti)

8 kommenttia:

  1. Dorrestain kirjoittaa omalla huumorilla, josta tykkään.
    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sangen persoonallinen tyyli ja paikoin hyvinkin synkkää tavaraa huumorin keinoin kerrottuna. Pitää lukea muukin suomennettu tuotanto.

      Poista
  2. Minultakin on tulossa Dorrensteinia haasteesen, kunhan saan kirjan luettua. Omasta hyllystä löytyy Kivisydän, ja se onkin ensikohtaamiseni kirjailijan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minä en olekaan lukenut, jossain vaiheessa varmaankin tutustun, sillä jokin Dorresteinissa kiehtoo kovasti, vaikkei ole välttämättä mitenkään miellyttävää luettavaa.

      Poista
  3. Aha, kaloilla ei ole jalkoja eikä edes perhoset lennä. Siis Islannissa. Nuo maisemat pukkaavat kiinnostamaan kirjallisesti, koska näin niistä siivun kesäkuussa. Pistän kirjavinkkisi korvan taa! Ja Hollanti tullee minulle tulevina aikoina tutuksi, nappaan myös sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo perhoskirja on minulla pinossa jossain, se täytyy ilman muuta lukea! Viro onkin yksi kuukauden kielistä, joten siihen se sopisi hienosti. Hollannissa haluaisin joskus käydä muutenkin kuin kirjallisesti. Täytyy ottaa jonnekin pitkän linjan suunnitelmiin.

      Poista
  4. Minulta puuttuvat vielä sekä islanti että hollanti! Dorresteinia tuntuvat kaikki kehuvan, ehkäpä se olisikin se sitten.
    On tosiaan hauska lennellä eri maihin ja eri kulttuurien keskelle kirjallisuuden siivin, ihminen on sama, mutta puitteet aina hiukan erilaiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile Dorresteinia, hän on persoonallinen kertoja. Näistä kahdesta lukemastani pidin enemmän tuosta Hyvästä äitipuolesta, mutta tämä nyt esittelemäni on kiinnostava sekin.

      Tämä on hyvää tekevä haaste. Vaikka olen angloamerikkalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin kuluttaja ensisijaisesti, muut kieli- ja kulttuurialueet tuovat siihen hienoa väriä ja eloa. On niin paljon nähtävää ja koettavaa, onneksi kirjallisuus tarjoaa yhden väylän!

      Poista

Kiitos kommentistasi!