13. kesäkuuta 2019

Vielä täällä, silti

Oppilaiden kiitoskukkaset selviytyivät muuttomatkasta.      

Tervehdys pitkästä aikaa!

Blogissani on ollut hiljaista jo jonkin aikaa, kuten on ehkä huomattu, mutta täällä vielä ollaan, uskokaa tai älkää.

Sitten viime näkemän (toukokuun alkupuolella, huomaan) olen paiskinut töitä kevään viimeiset viikot kuin eläin ja itkenyt töissä puolenkymmentä kertaa – ilosta ja liikutuksesta, ikävästä ja luopumisesta, saatellut maailmalle nelisenkymmentä ysiluokkalaista rutistuksin, tsempein ja kiitoksin (ja hyvästellyt seiskat ja kasit), jäänyt työttömäksi luonnollisesti heti Suvivirren jälkeen ja jäänyt siten ilman minulle kuuluvaa kesäajan palkkaa (kuten valitettavan moni muukin kollega ympäri Suomen ja yleensä vielä täysin kestämättömin perustein), muuttanut Savosta takaisin Helsinkiin, saanut puolison takaisin maailmalta, siivoillut ja järjestellyt kotia, suunnitellut heinäkuista automatkaa Eurooppaan, järjestänyt ja juhlinut yhdet polttarit kaason ominaisuudessa, käynyt parissa työhaastattelussa (vielä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta syksyn kuvioista), ihastellut kesäistä Helsinkiä, avannut Uimastadionin uintikauden ja aloittanut teologian perusopinnot.

Että semmoista.

Mitä teille kuuluu?

Olen myös lukenut pari kirjaa, mutta todellakin vain pari. Lukeminen ei ole maistunut oikein miltään enää kuukausiin, ja nyt teen hartiavoimin töitä, että löytäisin lukemisen ilon uudelleen, bloggaamisen ilosta puhumattakaan. Sinänsä huvittavaa, että tätä viimeisintä opehommaa edeltäneessä hanketyössä olin kovastikin neuvomassa muita lukemisen ilon suhteen. Kohtalon ivaa, ehkä.

Nyt on siis aika rauhallisen kesän ja omien ajatusten järjestelyn. Toivottavasti myös lukemisen ja bloggaamisen. Ennen kaikkea toivon kuitenkin saavani omat kuvioni jonkinlaiseen ojennukseen ja tietysti nauttivani runsaasta vapaasta ajasta niillä niukoilla taloudellisilla resursseilla, jotka käytössäni työttömänä ovat. Onneksi on monia muunlaisia resursseja senkin edestä, ei vähiten juuri päättynyt lukuvuosi, joka oli ehdottomasti hienoin, kokemusrikkain, kasvattavin ja koskettavin opettajatyövuoteni ikinä.

Nautitaan kesästä, kirjoilla tai muuten!

6 kommenttia:

  1. Kiva lukea sinun kuulumiset.
    Toivotaan että asiat siinä kesän sivujuonteena löytävät oikeat paikkansa.

    Lukuharrastusta on pidetty yllä vaihtelevalla menestyksellä, aika- ajoin omalla kohdalla lukemistahti vain hiipuu, kunnes osuu kohdalle mukaanaan vievä kirja ja siitä se jatkuu. Iloisen ihanaa kesän jatkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kuulumisista. Oikea kirja on tosiaan hurjan tärkeä: hyvä ja osuva opus vie huomaamatta mukanaan. Eiköhän lukemisen ilo täälläkin löydy ja muutkin asiat sutviintuvat.

      Aurinkoista kesää!

      Poista
  2. Kiitos kuulumisistasi, onpa ollut tapahtumarikasta muutosten aikaa ja myllerrystä, mutta siitä on hyvä lähteä, että tallella ollaan. Rintamasuuntahan on eteenpäin.

    Oietkoot kuvioisi, kuten niillä tapana on. Nauti siitä kokemusrikkaudesta, joka takanasi on voimavaroina ja muistoina sekä kesän vapaudesta, harvoin on pitkiä siivuja tarjolla näin jälkeenpäin katsottuna. Juonikasta ja onnistunutta Euroopan turnetta, uusia positiivisia seikkailuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, eteenpäin mennään! Ja kulunut työvuosi oli kyllä sellainen seikkailu, etten sitä taatusti ikinä unohda, ja paljon paljon eväitä se antoi tulevaan. Kannatti lähteä, ja oli myös ihanaa palata.

      Kiitos, reissusuunnitelmat kehittyvät koko ajan. ;)

      Poista
  3. Just edellisenä päivänä kävin kurkkimassa että mihin sinäkin olet kadonnut:) Kun moni katoaa esim muihin somemaailmoihin. Kiva että blogisi elää edelleen. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet kaivannut, Leena. Olen ollut tosi passiivinen muiden blogien lukemisessakin, mutta ehkä tästä taas innostun ja ryhdistäydyn. Bloggaamista ei vaan kokonaan voi unohtaa, vaikka se hetkeksi jäisikin.

      Ihanaa, nautinnollista kesää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!