25. toukokuuta 2015

Khariton: Kallirhoe



Pulahdus antiikin aikaan tekee ihmiselle silloin tällöin ihan hyvää. Asko Sahlbergin Herodes oli minulle jysäyttävä lukukokemus vähän aikaa sitten, joten teeman ja aikakauden parissa tuntui luontevalta jatkaa. Tulipa sitten luettua modernin historiallisen romaanin jälkeen aitoa antiikin ajan kreikkalaista kirjallisuutta.

Khariton on kirjailijana varsin tuntematon. Hän eli jossain vaiheessa kahta ajanlaskun ensimmäistä vuosisataa ja toimi mitä ilmeisimmin Afrodisiaksen kaupungissa asianajajan kirjurina. Siinä se. Hämmentävää ja ihastuttavan salaperäistä.

Kallirhoe on lähes kokonaisena säilynyt, ehkäpä maailman varhaisin (rakkaus)romaani. Äärimmäisyydet kieltämättä kiinnostavat, joskin suhtaudun varauksella moisiin määritelmiin.

Luin tarinaa uteliaana. Se on tosiaan rakkaustarina, jossa on useampi osapuoli. Nimihenkilö Kallirhoe on sotasankarin tytär, joka avioituu Khaireasin kanssa. Khaireas on komea urheilijanuorukainen, vahva, ansioitunut ja äkkipikainen. Harkitsemattoman väkivallan seurauksena Kallirhoen luullaan kuolleen, ja hänet haudataan arvolleen sopivasti. Kallirhoe kuitenkin havahtuu hereille, kun haudanryöstäjät häiritsevät sinetöidyn kammion rauhaa. Hänet kaapataan merille ja myydään orjaksi mahtavalle Dionysokselle, joka tosin häkeltyy Kallirhoen kauneudesta niin, että haluaakin tämän vaimokseen. Khaireas päätyy sattuman kautta lähes samoihin seurapiireihin ja melkoinen soossihan siitä seuraa. Ja vähän sotaa egyptiläisten kanssa, useampia kansankokouksia, jumalille uhraamista ja sen sellaista.

Kallirhoe on aika kiehtova tarina, ja samalla se on melkoisen yksitoikkoinen. Suuri on tunteen palo ja Kallirhoen kauneus niin jumalaista, että kaikki miehet lakoavat hänen edessään. Tunteiden edessä ollaan valmiita mihin vain: itsemurhaan, väkivaltaan, kostoon, sotaan. Väsyttävää.

Antiikin Kreikan demokratia nousee hauskasti tarinassa esiin. Kaikenlaisista asioista järjestetään yhteisiä turinatuokioita, joissa päätöksiä tehdään enemmistön kannan mukaisesti, on kyse sitten sotaan lähdöstä, vetäytymisestä tai epäilyttävien henkilöiden ristiinnaulitsemisesta. Aina on aikaa torikokoukselle.

En voi sanoa ihastuneeni tähän antiikin aikaiseen romaaniin erityisen paljon. Luin sen puhtaasti uteliaisuudesta, ja jos se ei olisi erityislaatuisuudessaan (eli iäkkyydessään) ollut niin kiehtova, kesken olisi jäänyt. Mutta tulipahan seikkailtua hetki Välimeren seudulla suurien tunteiden vietävänä.


Khariton: Kallirhoe
Suomentaja: Maarit Kaimio
Ulkoasu: Marjaana Virta
WSOY 1983
193 s.
Χαιρέας και Καλλιρρόη (n. 50–150 jaa.)

Kierrätyskirja. Kiitos Taika.

______


Pidemmän aikaa jumissa ollut Kirjallinen maailmanvalloitukseni etenee nyt Kreikkaan.

Kirjankansibingosta ruksautuu toinen kohta, Piirroskuva.



4 kommenttia:

  1. Kuulostaa vähän Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tapaiselta sadulta. Sain Espanjassa sukulaisiltamme lainaksi paksun romaanin nimeltä 'Fatiman käsi'. Se tuli mieleen tästä kuvauksestasi. Liittyy Espanjan historiaan ja maurien aikaan, mutta oli niin naiivistista sankarittaren kauneuden ja sankarin urheuden kuvausta, että en vaan jaksanut, kesken jäi. Senkin piti kuitenkin pohjautua historiallisiin tapahtumiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Fatiman kädestä olen kyllä kuullutkin, mutta vaikka se on vaikuttanut ihan kiinnostavalta, en kyllä jaksaisi suurta tunteiden paloa tähän väliin ollenkaan. Täytyy keksiä jokin muu keino täydentää historiallisuuden kaipuuta.

      Tuhannen ja yhden yön tarinoista olen lukenut vain pienen pätkän, ja se oli kyllä varsin viihdyttävää tavaraa. Voisin jatkaa sen parissa, aineisto ei hetkessä lopu. Hämeen-Anttilan suomennos toimii, ainakin sen itse lukemani osuuden perusteella.

      Poista
  2. Tuohan kuulostaa jännältä :) Tosin entisaikaan kirjoitetut kirjat ovat välillä vähän töksähteleviä ja yksitoikkoisia, mutta antavat hyvän kuvan senaikaisesta kirjoittamistavasta. Yritin joskus lukea Iliasta, ja lopetin kyllä kesken, mutta voisi sen taas aloittaa uudestaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on aika moderni suomennos, mikä kyllä auttoi lukemista. Sellaista wanhan ajan kieltä ei erkkikään jaksa huvikseen lukea, ja sitähän se pitkälti kuitenkin tällaisissa tapauksissa on...

      Poista

Kiitos kommentistasi!