2. tammikuuta 2015

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja



Satuin joskus töissä näkemään pätkän Neropatin päiväkirja -leffasta, ja totesin sen vaikuttavan oikein hauskalta ja kepeältä tavaralta. (Upposi selvästi myös varsinaisena yleisönä olleisiin kahdeksasluokkalaisiin.) Olisihan se pitänyt arvata, että kyse on vallan suuresta tuotteistetusta kokonaisuudesta, joka sisältää nyt jo yhdeksän kirjaa ja muutaman elokuvan. Wimpy Kid -sivusto on pullollaan kaikenlaista roipetta ja tietoa, videoita ynnä muuta.

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan yläkoululaisen Gregory "Greg" Heffleyn elämään ja tekoihin. Greg kirjoittaa päiväkirjaa julkaisuaan, koska täytyyhän hänellä olla jotain rahasammon tynkää taottavaksi sitten kun on kuuluisa ja rikas.

Gregin perheeseen kuuluvat äiti, isä, isoveli Rodrick ja pikkuveli Manny. Isoveli kiusaa ja pikkuveli on vanhempien lellimä – keskimmäisen osa ei totisesti ole helppo. Koulussa Greg luuhaa lähinnä Rowley Jeffersonin kanssa. Elämän keskeinen osa on myös Twisted Wizard -peli. Kouluvuoden aikana kohdataan monenlaisia tilanteita: joudutaan koulunäytelmään, treenataan, vähän riidelläänkin.

Neropatin päiväkirja kuvaa ihan perusjenkkipojan elämää tavallisella esikaupunkialueella. Elämä on kaikin tavoin keskimääräistä ja keskiluokkaista. Perheolot ovat turvalliset ja vakaat, vaikka vanhemmat eivät tietenkään tajua oikein mitään. Koulussa on väisteltävä gorilloja, mutta Greg on aika hyvä sompailemaan tilanteesta toiseen kuivin jaloin.

Ihan hauska tapaus tämä kirja on, ja uppoaa varmaan oikein hyvin varsinaiseen kohderyhmäänsä. Gregin keksimät kepposet ja muut juonittelut soljuvat hauskasti eteenpäin, välillä mennään päin prinkkalaa, mutta aina noustaan uudelleen. Virheistä opitaan ja välillä joutuu pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kirja aiheuttaa hymähtelyä ja on kaikin puolin ihan menevä. Toisaalta laskelmoinnin makua ei voi välttää. Yhdysvaltalainen koulumaailma on juuri niin kliseinen kuin voi arvata, ja Gregin hyvin keskimääräinen perhekin on kuin tilastonikkarien unista. Ymmärrän valinnat: kirja on tällaisena helppo pala niellä ja se kelpaa erinomaisen hyvin globaaleille markkinoille. Tämä sarjan avausosa on käännetty jo 28 kielelle (lähteenä Wikipedia).

Kirja on helppolukuinen. Teksti on isoa ja mukana on paljon kuvia (vaikka ei tämä kyllä mikään oikea sarjakuvaromaani ole). Sopii varmasti hyvin lukemista vierastavalle tai hitaalle lukijalle, ylipäänsä kelle vaan, jota aihepiiri saattaa kiinnostaa. Ja sehän tällaisessa sarjassa on hyvää, että jos kovasti innostuu, seuraavia osia on jo valmiina ja lisää pukannee sitä mukaa, kun kirjailija vain ehtii kirjoittaa.

Omalta osaltani päätän Neropatin päiväkirjaan tutustumiseni tähän, mutta uskallan suositella kokeiltavaksi (varhais)nuorisolle sukupuoleen katsomatta.


Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – sarjakuvaromaani
Suomentaja: Sakari Hyrkkö
WSOY 2009
218 s.
Diary of a Wimpy Kid (2007)

Kirjastosta.
_____

Neropatin päiväkirjan on lukenut myös Sonja.

Kirja pääsee ehdottomasti Pojat, lukemaan! -vinkkilistalle.

3 kommenttia:

  1. Meidän lapselle, 9-vee ja kolmasluokkalainen, nämä Neropatit ovat avanneet lukemisen maailman. Koko sarja on ahmittu syksyn mittaan ja siirrytty Kapteeni Kalsarin maailmaan. Äiti on saanut osansa, sillä kuvat ovat innostaneet lapsen kertomaan kirjan sisällön kaikille, jotka ovat pysähtyneet kuuntelemaan. Todellakin toimiva kirja. Myös leffa katsottiin pari kertaa läpi.

    Musta nää "helpommat" kirjat ovat mainioita: poika on saatu kirjojen pariin ja pari Viisikkoakin on mennyt alas näiden kirjojen jälkeen. Kouluun on saatu syksyn "vaaditut" kymmenen kirjaa luetuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Mari a, että teillä tämä kirja on tehnyt tosissaan tehtävänsä. Aika siistiä, että koko sarja on sujahtanut menemään. Kapteeni Kalsariin en ole itse vielä tutustunut, mutta haluaisin kyllä tsekata senkin.

      Poista
  2. Tämän uusinta osaa esiteltiin Kirjailijabattlen esiottelussa ja vähän alkoi kiinnostaa juuri kohderyhmänsä vuoksi. Vaikuttaa kivalta välipalalukemiselta ja tuohon haasteesesi menisi kuin nenä päähän mullekin. Pitää katsoa, jos löytyisi hyllyköstä, tänks!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!