3. huhtikuuta 2008

Voi kurjuutta

Yksin asumisessa on se nurja ja kurja puoli, ettei ole ketään, joka kävisi ostamassa apteekista lääkettä ja Vicksiä kun on sairaana ja huonotuulisena yskinyt taas koko yön. Kaipaisin halausta ja sänkyyn tuotua jätskiannosta, jonkun sanomaan, että kyllä se siitä ja avaamaan kissalle ikkunaa.

No, verikokeissa ei ollut mitään häikkää ja hemoglobiinikin on huipputasoa, mutta se nyt ei tätä oloa silti muuta yhtään miksikään. Kai minun on jossain vaiheessa koetettava mennä bussilla lähimpään apteekkiin, vaikken jaksa edes vaatteita vaihtaa.

3 kommenttia:

  1. Hö :((( Aina kun on kipee, pitäs olla mustapäähineinen vanha nunna hoivaamassa ja paistamassa pullaa. Mulla oli kerran, mut näin jälkeenpäin ajatellen mulla tais vaan olla tosi korkea kuume.

    Paranemisia, tyby! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kyllä elämä vielä voittaa. Nunnaa en kyllä kaipaa, mutta yhtä miespuolista jeppeä kyllä.

    Niisk.

    VastaaPoista
  3. Inhottavaa. Koita parantua. Eikä ne YTHS:n tyypit ikinä tiedä mitään. Minun lääkeaine allergiasta (tai vastaavasta) ne sanoi, että minulla on pitkittynyt mahatauti (joka olisi kestänyt siihen mennessä 3 kuukautta...!!).
    Nyt voit katsoa hyvällä omalla tunnolla tv:stä ihan kaikkea, ksoka et pysty tekemään koulutöitä ;).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!