Ongelmat lienevät ratkotut. Ihan hyvä niin, vaikka hieman kummastuttaa tämä käytös, josta aiheutuu lähinnä väärinkäsityksiä. Olen aika väsynyt mokomaan soopaan, mutta - no jaa. On tässä muutakin mietittävää, onneksi.
Huomenna lähdemme Pietariin. Loistokasta! Olen aika innoissani ja tietysti hieman jänskättää, kuten aina ennen matkaa. Mutta Pietariin! Rouheeta. Ja oikein hotelliin! Iih! Kameran akku on latauksessa, puhelin pitää vielä saattaa täysiin voimiinsa, pakannutkin olen, vesipullo pitää täyttää ja varata sopiva rahasumma vaihdettavaksi. Siitä se lähtee.
Pitäisi lähteä kirjastoon palauttamaan hieman kirjoja. Ja levyjä. Vierashuoneen lattialla on uskomaton kasa kirjoja, joita minun olisi tarkoitus lukea muutaman viikon aikana. Pohjois-Afrikan historiaa koskevia opuksia on jokunen, niiden pohjalta pitäisi saada kasaan yksi luentopäiväkirja. Kaksi filosofian opusta odottavat läpikahlaamista - ilmoittauduin juuri elämäni ensimmäiseen kirjatenttiin! Kansantaloustiede pitää koettaa käydä uusimassa muutamaa päivää tuon filosofian jälkeen, tuskin läpäisen, mutta kaipaisin kyllä saada ne 6 opintopistettä, joiden takia tuli herättyä kaksi kertaa viikossa epäinhimillisen varhain. Ja kai se kurssi kuuluu yhteiskuntaopin kokonaisuuteen, vaikka en mä kyllä enää ole varma, mikä musta tulee isona. Tuleeko opettajaa ensinkään. Moni asia on hieman poissa tolaltaan. Onneksi joku pysyy, nimittäin Atalpan jumpat, joita kirjoittelin taas kalenteriin muistiin.
Ensi viikolla menen käymään Tampereella, työhaastattelussa nimittäin. Jeah! Ja tarkistamassa kämppäni kunnon. Voi että mulla on koti-ikävä, ihan todella. Ahdistaa, kun ei pääse omaan rauhaan olemaan. Vaikka on täällä äidin luona ihan hyvä olla, on tilaa ja rauhaa, mutta kuitenkin... en ole Kotona.
Nyt kohti kirjastoa. Huomenna minua odottaa karvalakkien maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!