Markus Hotakainen: Neroja vai mielipuolia

Markus Hotakaisen Neroja vai mielipuolia sisältää 20 tiivistä elämäkertatekstiä eri alojen tutkijoista ja keksijöistä 1500-luvulta 1900-luvulle. Se on tieteenhistoriaa, elämäkertakirjallisuutta ja anekdootteja yhdistelevä teos, jonka avulla on helppoa kiinnostua tutkijoiden elämästä ja tieteen kehityksestä.

Neroja vai mielipuolia kertoo edistyksestä ja uusista innovaatioista, mutta samalla se paljastaa, kuinka tieteen ja tutkimuksen kanssa voi mennä myös kunnolla metsään. Tutkijat ovat inhimillisiä kuten kaikki muutkin ihmiset: niinpä luonnevikoja, mielenterveyden haasteita, suuruudenhulluutta ja varomattomuutta on havaittavissa – aivan kuten muillakin elämänaloilla. Virheet eivät ole vieraita, ja usein juuri erehdyksen kautta löytyykin menestys. Toisaalta jotkut villeimmät kokeilut on tuomittu epäonnistumaan kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta.

Hotakainen kirjoittaa helpostilähestyttävää, selkeää kieltä, ja tekstien rakenne on huolellinen. Kirja sopii luettavaksi kokonaisuutena tai miksei myös osissa, itseä kiinnostaviin henkilöihin keskittyen. Teos on yleistajuinen ja ainakin sen pitäisi olla matalan kynnyksen takana: esteitä kirjaan tarttumiselle ei pitäisi olla, vaikkei itse tuntisi tiedettä juurikaan. Kirjan lukemisen jälkeen kyllä tuntee.

Erityisesti mieleeni painui kolme tieteenhistorian henkilöä, joista Hotakainen kirjoittaa hersyvällä tavalla. Ensinnäkin "tähtitieteen tuhkimo", saksalainen Caroline Herschel (1750–1848), joka oli lahjakas tähtitieteilijä – veljensä Williamin varjossa. Caroline nimittäin toimi useita kymmeniä vuosia veljensä kuolemaan saakka tämän assistenttina ja kirjurina, vaikka oli itse tarkkasilmäinen havainnoitsija ja löysi muun muassa viisi komeettaa. Yhteensä Herschelin sisarukset havaitsivat 2 500 uutta kohdetta tähtitaivaalta.

Irlantilaissyntyinen, sittemmin skottilaistunut William Thomson, lordi Kelvin (1824–1907), jäi puolestaan kirjasta mieleeni sangen haastavan luonteenlaatunsa vuoksi. Hänestä tuli luonnonfilosofian professori Glasgow'n yliopistoon parikymppisenä käytyään luennoilla kymmenvuotiaasta ja pysyi professorina yli puoli vuosisataa. Hän tutki etenkin lämpötila-asteikkoa ja termodynamiikkaa. Vaikka Thomsonia voi pitää "kaikkien alojen asiantuntijana" ja "aikansa päivystävänä dosenttina", hän oli myös monessa asiassa väärässä, kuten Maan ja Auringon iän määrittelyssä.

Kolmas erityisen kiehtova henkilö on mykologi eli sienitieteilijä Anatolij D. Mbdrinov, joka syntyi vuonna 1903, ja jonka kuolinajasta ei ole tietoa. Mbdrinov ei sietänyt sieniä lapsena, mutta innostui niistä armeijassa. Hän väitteli tohtoriksi 23-vuotiaana ja perehtyi laajasti myös muihin tieteenaloihin. Mbdrinov nimitettiin professoriksi vuonna 1950, mutta hän pysyi koko uransa ajan omissa oloissaan keskittyen sieniin niin teoreettisella tasolla kuin kenttätutkimuksissakin. Hän keskittyi etsimään uusia sienilajeja ja tutkimaan niiden myrkyllisyyttä. Mbdrinovin tuotantoon kuuluvat sellaiset hervottomat teokset kuin Aikuistuvien sienten kehitys pienestä somasta pallosta kammottavaksi repaleiseksi olioksi, jota saattaa pelästyä mikäli kohtaa sen metsässä tai mikä pahinta – astuu sen päälle (1949) sekä keittokirjan Stroganoff, jossa sisältää sangen riskaabeleja sienireseptejä. Sieniprofessorista tehty viimeinen havainto on vuodelta 1996 Ruotsista. Hotakainen tosin jättää avoimeksi, liekö koko sienimiestä lopulta ollut olemassakaan.

Neroja vai mielipuolia on hauskaa ja tietoa lisäävää luettavaa. Hotakainen tarjoilee hyvän kattauksen uutta oppia hyvin sulavassa paketissa. Jonkinlainen asiasanahakemisto olisi voinut olla poikaa, mutta menee se näinkin. Tätä kirjaa lukee nimittäin ilokseen.


Markus Hotakainen: Neroja vai mielipuolia
Ulkoasu:
Kosmos 2017
175 s.

Arvostelukappale.

________

Haasteet: Tietokirjahaaste, Helmet-haasteen kohta 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.

Carson McCullers: Heijastuksia kultaisessa silmässä

Pienessä varuskuntakaupungissa Yhdysvaltojen syvässä etelässä ihmisillä on paljon salattavaa ja asioita, joita jättää sanomatta. Nuori sotamies Ellgee Williams on astunut palvelukseen ja on armeijahierarkian pohjalla. Hän hyppää käskystä, jos käsky käy. Kapteeni Penderton on käskenyt Williamsin harventamaan pihansa puustoa, joten sirppiin on tartuttava. Sotamies kohtaa puutarhatehtäviensä lomassa kapteenin hurmaavan vaimon Leonoran, mistä syntyy hellittämätön pakkomielle tavoittamatonta rouvaa kohtaan.

Pendertonien avioliitto on kaikkea muuta kuin onnellinen. Kapteeni ei halua vaimoaan, vaan pikemminkin niitä miehiä, jotka ihastuvat tähän, ja vaimo puolestaan on kiinnostunut kaikesta muusta kuin kodista tai pariskunnan avioliitosta. Leonoralla on varuskunnassa moninainen maine, ja kaikesta vahvuudestaan, itsevarmuudestaan ja aistillisuudestaan huolimatta hänellä on heikkoutensa.

Leonoralla on suhde majuri Morris Langdoniin, jonka vaimo Alison on puolestaan heikko ja pienen lapsensa kuolemasta traumatisoitunut. Alisonin palvelija Anacleto sekoittaa pakkaa aina ehtiessään.

Kirjan tapahtumat kietoutuvat tämän piirin ympärille tiukasti ja hengitystilaa antamatta. Mitä pidemmälle pakkomielteet, halut ja tyydyttämättömät tarpeet pääsevät kehittymään, sen ahdistavammaksi tunnelma käy – eikä lopputulos ole onnellinen kenenkään kannalta.

Heijastuksia kultaisessa silmässä on yksi tunnelmaltaan ja kerronnaltaan erikoisimpia lukemiani kirjoja. McCullers luo miljöön ja tilanteen vähittäisin piirroin antaen lukijalle hieman siimaa ja kiskaisten sen sitten pois. Henkilöiden kompleksisuus on selvää, ja silti siitä on vaikeaa saada kiinni. Pahaenteisyys, henkilöiden välisten suhteiden terävyys ja pinnan alla väreilevät tunteet muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu puoltatoista sataa sivuaan raskaammalta.

Miten paljon ihmiset tuhlaavat elämästään asioihin, joita eivät oikeasti halua saadakseen asioita, joihin eivät pysty suhtautumaan. McCullers penkoo ihmismielen syvänteitä niin, että pohjamudat vain pöllyävät.


Carson McCullers: Heijastuksia kultaisessa silmässä
Suomentaja: Kalevi Lappalainen
Karisto 1967
150 s.
Reflections in a Golden Eye (1941)

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Reader, why did I marry him?


Haasteet: Helmet-lukuhaasteen kohta 9. Kirjan kansi on yksivärinen, Kirjastohaasteen kohta 41. Kirja onnettomasta rakkaudesta, Yhdysvallat-lukuhaaste (Pikkukaupunkiin sijoittuva kirja).

Muuttoliikkeessä-haaste vei laajalle

Viime vuoden ajan minä ja moni muu kulki siirtolaisten, pakolaisten ja maahanmuuttajien mukana Muuttoliikkeessä-haasteessa. Haaste päättyi vuoden 2017 lopussa, mutta koontia on pitänyt odotella – nyt se kuitenkin tulee!

Kolmetoista bloggaajaa itseni lisäksi ilmoittautui haastekoonteineen matkansa loppuun saattaneeksi. Kiitos teille! Jos olen huolimattomasti unohtanut jonkun matkasta tai jos osallistuit haasteeseen, mutta koontilinkkaus unohtui, edelleen voi viime vuonna lukemansa kirjat toki ilmoittaa – lisään ne kyllä tähän koosteeseen.

Ilahduttavan laajalla kattauksella teemaa käsiteltiin. Kirjoja, jotka useampi kuin yksi bloggaaja vuoden aikana luki, ei lopulta ollut kovin montaa. Yhteensä haasteeseen luettiin 109 eri kirjaa, vau! Useampia lukijoita ja bloggauksia keräsivät Cilla & Rolf Börjlindin Uinu, paju pienoinen, Yaa Gyasin Matkalla kotiin, Jhumpa Lahirin Tuore maa, Juuli Niemen Et kävele yksin, Miika Nousiaisen Juurihoito, Katriina Ranteen Miten valo putoaa, Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Asko Sahlbergin Amandan maailmat, Maija Salmen Paholaisen juna, Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat, Marjane Satrapin Persepolis 2. Kotiinpaluu ja Antti Tuurin Tangopojat.

Allaolevasta listasta löytynee luettavaa moneen makuun siirtolaisuuteen, muuttoliikkeeseen ja uusiin maisemiin siirtymiseen liittyen. Linkit olen laittanut paikoilleen, kun ne ovat olleet saatavillani. Toivon niiden menneen edes sinne päin.

Teema pysyy ajankohtaisena, eikä ilmiö katoa minnekään. Parempi kuin piiloutua siilipuolustukseen onkin ottaa selvää, hyväksyä muuttuva maailma ja pyrkiä kohti sellaista tulevaisuutta, jossa väistämättä kehittyvät konfliktit, vaikeudet ja haasteet voidaan ratkaista inhimillisin ja kestävin keinoin.

Kiitos vielä kaikille haasteeseen osallistuneille, tämä oli hyvä ja avartava lukuvuosi!


Haasteeseen luettiin seuraavia kirjoja:

Abu-Hanna, Umaya: Alienin silmin (Mrs Karlsson lukee)
Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana (Sivutiellä)
Adichie, Chimamanda Ngozi: Kotiinpalaajat (Kaikkia värejä)
Arnaldur Indridason: Varjojen kujat (Kirja hyllyssä)
Aykol, Esmahan: Hotel Bosphorus (Kartanon kruunaamaton lukija)
Bainbridge, Beryl: The Bottle Factory Outing (Hyönteisdokumentti)
Boyle, T. C.: The Tortilla Curtain (Iltatähden syttyessä)
Buchanan, Rowan Hisayo: Harmless Like You (Kartanon kruunaamaton lukija)
Börjlind, Cilla & Rolf: Uinu, paju pienoinen (Kaikkia värejä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Coezee, J. M.: Nuoruus (Oksan hyllyltä)
Cormier, Robert: After the First Death (Iltatähden syttyessä)
Craven, Tracy Leininger: Vaara vuorilla (Sheferijm)
Damkani, Jakob: Sionin poika (Sheferijm)
Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe (Kirja hyllyssä)
Donald, Jason: Dalila (Kartanon kruunaamaton lukija)
Dovlatov, Sergei: Ulkomuseo (Hyönteisdokumentti)
Draculić, Slavenka: The Taste of a Man (Hyönteisdokumentti)
Draculić, Slavenka: As If I Am Not There (Kartanon kruunaamaton lukija)

Euripides: Electra and other plays (Hyönteisdokumentti)
Fleming, Melissa: A Hope More Powerful Than the Sea (Kartanon kruunaamaton lukija)
Fried, Hédi: Skärvor av ett liv (Mrs Karlsson lukee)
Graham, Robin Lee: Kyyhky (Sheferijm)
Guo, Xiaolu: Once Upon a Time in the East (Kartanon kruunaamaton lukija)
Gyasi, Yaa: Matkalla kotiin (Kartanon kruunaamaton lukija, Kirja hyllyssä)
Haasse, Hella: The Black Lake (Hyönteisdokumentti)
Haggard, H. Rider: Kuningas Salomon kaivokset (Hyönteisdokumentti)
Hauru, Hanna: Muuttoliike (Evarian kirjahylly)
Havaste, Paula: Maan vihat (Kirjan pauloissa)
Havaste, Paula: Veden vihat (Kirjan pauloissa)
Havaste, Paula: Lumen armo (Kirjan pauloissa)
Hiekkapelto, Kati: Tumma (Kaikkia värejä, Kirjan pauloissa)
Hietala, Nelli: Kielillä puhumisen taito (Sivutiellä)
Hiidensalo, Venla: Sinun tähtesi (Kirjan pauloissa)
Hjärne, Gustafva Sofia: Hämeen linna (Hyönteisdokumentti)
Hornfeck, Susanne: Torte mit Stäbchen (Iltatähden syttyessä)
Hubara, Koko: Ruskeat tytöt (Kirja vieköön!)
Hussein, Abdirahim: Minä Husu, suomalialainen (Mrs Karlsson lukee)
Huttunen, Joni: Barrfiolernars rike (Mrs Karlsson lukee)
Jones, Susanna: The Earthquake Bird (Kartanon kruunaamaton lukija)
Kallas, Aino: Polttoroviolla (Hyönteisdokumentti)
Kappelin, Kristiina: Italiensk dagbok (Mrs Karlsson lukee)
Katajavuori, Riina & Savolainen, Salla: Mennään jo naapuriin! (Kirja vieköön!)
Kazakevitš, Emmanuil: Sininen vihko (Hyönteisdokumentti)
Kettu, Katja: Piippuhylly (Kirja hyllyssä)

Khemiri, Jonas Hassen: Allt jag inte minns (Sivutiellä)
Kohonen, Laila: Hakkapeliitan poika (Kirjan pauloissa)
Krasikov, Sana: Vielä vuosi (Oksan hyllyltä)
Kuusisto, Olli: Pakolaiskissa (Kirjan pauloissa)

Kwok, Jean: Käännöksiä (Sivutiellä)
Kytömäki, Anni: Kivitasku (Lukuaikaa etsimässä)
Lahiri, Jhumpa: Tuore maa (Kirja vieköön!, Kirja hyllyssä)
Lahiri, Jhumpa: Tulvaniitty (Kirja vieköön!)
Lahiri, Jhumpa: Kaima (Kaikkia värejä)
Latvus, Sisko: Kaksi sateenkaarta (Sheferijm)
Lawson, Julie: A Ribbon of Shining Steel (Iltatähden syttyessä)
Le, Nam: Merimatka (Eniten minua kiinnostaa tie)
Lee, Janice Y. K.: The Expatriates (Kartanon kruunaamaton lukija)
Liikanen-Reger: Maman finlandaise (Mrs Karlsson lukee)
Lindén, Zinaida: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Eniten minua kiinnostaa tie)
Lindstrøm, Merethe: Days in the History of Silence (Hyönteisdokumentti)
Lipasti, Roope & Korhonen, Karoliina: Elovena-tyttö (Kirjan pauloissa)
Lundberg, Ulla-Lena & Eriksson, Pamela: Herttuatar ja kapteenin vaimo (Lukuaikaa etsimässä)
Matilainen, Jesse: Suomen suurin kommunisti (Klassikkojen lumoissa)
McKinley, Tamara: Viinitila (Evarian kirjahylly)
McKinley, Tamara: Merten taa (Evarian kirjahylly)
Mikkanen, Raili: Laulu tulipunaisesta huoneesta (Kirjan pauloissa)
Mikkanen, Raili: Nasima (Kirjan pauloissa)
Montero, Rosa: La ridícula idea de no volver a verte (Kirja vieköön!)
Namioka, Lensey: Ein Meer dazwischen, eine Welt entfernt (Iltatähden syttyessä)
Niemi, Juuli: Et kävele yksin (Iltatähden syttyessä, Kirja hyllyssä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Nothomb, Amélie: Nöyrin palvelijanne (Lukuaikaa etsimässä)
Nousiainen, Miika: Juurihoito (Kirja vieköön!, Eniten minua kiinnostaa tie)
Okorafor, Nnedi: Kabu-Kabu (Hyönteisdokumentti)
Parkkinen, Leena: Galtbystä länteen (Kirja hyllyssä)
Partanen, Anu: Pohjoinen teoria kaikesta – parempaa elämää etsimässä (Eniten minua kiinnostaa tie)
Petrovskaja, Katja: Ehkä Esther (Kirja hyllyssä)
Pyy, Mari: Kadonnut (Kirjan pauloissa)
Que Du Luu: Im Jahr des Affen (Iltatähden syttyessä)
Rabinowich, Julya: Splithead (Hyönteisdokumentti)
Ramadan, Somaya: Leaves of Narcissus (Hyönteisdokumentti)
Ranne, Katriina: Miten valo putoaa (Kirja vieköön!, Eniten minua kiinnostaa tie)
Richert, Hannele (toim.): Mitä sä täällä teet? (Sivutiellä)
Rouhiainen, Elina: Muistojenlukija (Kaikkia värejä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Rämö, Satu: Islantilainen voittaa aina (Mrs Karlsson lukee)
Sahlberg, Asko: Amandan maailmat (Kirja hyllyssä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Salmi, Maija: Paholaisen juna – matkalla kohti amerikkalaista unelmaa (Oksan hyllyltä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Kirja vieköön!, Eniten minua kiinnostaa tie, Kaikkia värejä)
Satrapi, Marjane: Persepolis 2. Kotiinpaluu (Sivutiellä, Oksan hyllyltä)
Selinko, Annemarie: Désirée (Iltatähden syttyessä)
Sendker, Jan-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus (Lukuaikaa etsimässä)
Sendker, Jan-Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa (Lukuaikaa etsimässä)
Shepard, Lucius: Kalimantan (Hyönteisdokumentti)
Spark, Muriel: Mandelbaumin portti (Hyönteisdokumentti)
Teräs, Mila: Jäljet (Kirjan pauloissa)
Thor, Annika: Meren syvyyksissä (Sheferijm)
Tsvetajeva, Marina: Piru ja muita kertomuksia (Hyönteisdokumentti)
Tuuri, Antti: Ameriikan raitti (Eniten minua kiinnostaa tie)
Tuuri, Antti: Ameriikan raitilla – muistoja, matkoja (Eniten minua kiinnostaa tie)
Tuuri, Antti: Tangopojat (Evarian kirjahylly, Kirja hyllyssä)
Ugrešić, Dubravka: Kiputilahallitus (Eniten minua kiinnostaa tie)
Ulitskaja, Ljudmila: Iloiset hautajaiset (Hyönteisdokumentti)
Voorhoeven, Anne C.: Liverpool Street (Iltatähden syttyessä)
Väisänen, Tuula: Ida (Kirjan pauloissa)
Walker, Alice: Häivähdys purppuraa (Sivutiellä)
Willans, Joel: 101 Very Finnish Problems (Kirja vieköön!)
de Wolff, Kaarina: Rakkahin sisko (Kirja vieköön!)
Wong Ng, Eva: Chinatown Girl (Iltatähden syttyessä)
Wyld, Evie: Kaikki laulavat linnut (Kirja vieköön!)
Zoboi, Ibi: American Street (Oksan hyllyltä)

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Tsukiko on nelikymppinen, yksinäinen nainen. Hän paahtaa töitä ja rentoutuu vapaa-ajalla kapakassa. Eräänä iltana hän törmää baaritiskillä naposteluruoan ja lasillisen äärellä entiseen lukion opettajaansa, jota kutsuu kunnioituksesta nimen sijaan opettajaksi, Senseiksi. Tsukiko ja Sensei huomaavat löytävänsä paljon yhteistä, ja epäsuhtainen pari alkaa tapailla jatkossakin satunnaisesti vakiobaarissa. Koskaan he eivät sovi tapaamisesta etukäteen, mutta koska kumpikin on sangen yksinäinen, kohtaamiset eivät jää harvinaisiksi.

Vähitellen Sensei ja Tsukiko löytävät muutakin yhteistä. Sieniretki vuoristoon paljastaa uusia puolia niin Sensein perhehistoriasta kuin baarinpitäjästäkin. Yhteinen lomamatka kauemmas kaupungista on ratkaiseva sekin, eikä voi unohtaa vanhan lukion kirsikankukkajuhlaa, jossa Tsukiko tapaa myös muita vanhoja tuttuja, omaa menneisyyttään ja elämänsä kaarta, jonka on ehkä halunnut unohtaa.

Sensein salkku on rauhallisesti etenevä romaani, joka tuntuu kevyen tuulen huminana korvissa. Sen sävy on seepia, äänet tyynet ja olomuoto vesi, joka ei kiehu eikä temppuile, mutta kuplii pinnan alla, piilossa. Kawakamin kerronta on kevyttä ja leikittelevää, mutta se jättää myös lukijalle suuren vastuun. Miten tarinaa pitäisi tulkita, millaisena nähdä Sensein ja Tsukikon suhde, mitä ajatella heistä ihmisinä?

Tsukiko on kiinnostava hahmo: työelämään punnuksensa pannut nainen, joka ei vanhempiensa toiveesta huolimatta ole perustanut omaa perhettä. Olisiko hän kuitenkin sitä halunnut? Ainakaan Tsukikoa ei voi pitää yksioikoisena tai aukikirjoitettuna, vaan hänen ajatuksissaan ja tunteissaan on paljon tulkittavaa. Sensein kohtaaminen on käännekohta, jonka jälkeen elämä ei palaa enää aiempiin uomiinsa.

Sensei puolestaan on hyvin arvoituksellinen, ja kuva hänestä piirtyy vain Tsukikon tarkkailun ja päätelmien kautta. Miten eläkkeellä oleva, puolisonsa menettänyt ja pojastaan vieraantunut mies, entinen opettaja ja kirjallisuuden rakastaja voi päästä pinttyneiden tapojensa tuolle puolen? Onnistuuko Tsukiko raaputtamaan pintaa, löytämään väylän, jonka kautta suhde voi syntyä? Ja haluaako hän edes sitä?

Tsukikon ja Sensein suhde muodostuu satunnaisuuden ja tarkoituksellisuuden yhdistelmästä. Häveliäisyys, hierarkia ja kunnioitus estävät suoraan puhumisen, mutta paljon voidaan viestiä pienin elein ja valinnoin. Ruoka-annokset ja juomat seuraavat toisiaan, ja se, mitä milloinkin listalta tilataan, tuntuu saavan paljon painoa. Ei ole yhdentekevää, mitä baaritiskillä tai ravintolan pöydässä nautitaan, vaan kaikessa on viesti, niin kuin kielellä ja kirjallisuudella elantonsa hankkinut opettaja hyvin tietää – ehkä vähitellen Tsukikokin.

Sensein salkku tarjoaa lukukokemuksen, joka on etäisyydessään tyylikäs, tunnelmassaan vahva ja arvoituksellinen ja miljööltään länsimaisin silmin erikoinen, hieman outokin. Kaikkea ei ole pakko ymmärtää, ei elämä siihen mahdollisuuksia edes tarjoa. Olkoon niin.


Hiromi Kawakami: Sensein salkku
Suomentaja: Raisa Porrasmaa
Ulkoasu: Satu Kontinen
Kustantamo S & S 2018
243 s.
Sensei no kaban (2001)

Arvostelukappale.

__________

Toisaalla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja


Haasteet: Kirjastohaasteen kohta 35. Kirjassa herkutellaan.

Kurkistuksia Kaakkois-Aasiaan

Innostuin Kukko kainalossa -haasteen loppumetreillä poimimaan vielä joitakin puuttuvia maita kokoelmaan. Ei muuten mikään ihan yksinkertainen homma, sillä haasteen kattamalta alueelta ei ollut helppoa löytää luettavaa – ainakaan muiden kuin muunmaalaisten kirjoittamaa. Pienellä vaivannäöllä selviydyin kuitenkin vielä Burmaan/Myanmariin ja Itä-Timoriin.

Ruotsalaisen Per Ole Perssonin Jaco on erikoinen romaani vieraudesta, unen, harhan ja toden rajasta, uhasta ja pelosta. Nuori mies saapuu Itä-Timoriin juurettomana ja pelottomana. Hän ei oikein osaa sanoa, missä oma paikka maailmassa on, tuskin ainakaan "kotona", missä se sitten onkaan. Itä-Timor on outo, köyhä ja kiehuva. Väkivallan, köyhyyden ja näköalattomuuden uhka käy päälle heti lentokoneesta poistuessa.

Mies kohtaa paikallisen pariskunnan, nuoren miehen Eliasin ja tämän raskaana olevan puolison Miriamin. Kolmikko pakenee sisällissodan ja väkivallan varjoa Jaco-nimiselle saarelle, joka on paikallisten keskuudessa kiellettyä aluetta. Matka sinne koituu kohtalokkaaksi – tabua ei pitäisi kenenkään rikkoa.

Jaco on kuin ilkeämielinen houreuni, joka aiheuttaa vilunväristyksiä, harhakuvia ja kipua. Romaani on mitaltaan lyhyt, mutta tunnelmaltaan tiukka ja ahdistava. Vieraus, outous ja oman kontrollin ulkopuolelle joutuminen kuvaavat sitä kautta linjan. Mitenkään erityisen miellyttävää luettavaa Jaco ei ole, mutta se herättelee ärsykkeitä ja vaatii tarkkaavaisuutta loppuun saakka.

Guy Delisle on kanadalainen sarjakuvapiirtäjä, joka on asunut useissa itselleen vieraissa maissa etenkin Aasiassa joko omien tai puolisonsa töiden vuoksi. Merkintöjä Burmasta on sarjakuvaromaani Delislen perheen ajasta Burmasta, jonne he päätyvät Guyn vaimon saatua komennuksen Lääkärit ilman rajoja -järjestöltä.

Guy on Burmassa koti-isänä perheen pienen pojan Louisin kanssa. Hän saa rauhassa tutustua erikoiseen, kontrolloituun ja omalakiseen maahan, jota sotilasjuntta pitää rautaisessa otteessaan, mutta jossa länsimaalaisilla ekspateilla on suhteellisen hyvät oltavat – mitä nyt maan pääkaupunki saatetaan yhtenä päivänä päättää muuttaa monen sadan kilometrin päähän, kaikkeen tarvitsee monta leimaa ja virkamiehen päätöstä ja media sensuroidaan surutta.

Delislen kirjassa ei kuitenkaan anneta surkeudelle valtaa, vaikka se kriittisenä pysyykin. Delisle osaa pitää käsissään huumorin, tarkat huomiot ja moni-ilmisen yhteiskunnan kontrollin alla. Hän myöntää oman vajavaisuutensa niin ulkomaalaisena kuin ylipäänsä ihmisenä, mutta on aina valmis tutustumaan uuteen ja ottamaan selvää.

Delislen perheen arjen lisäksi Merkintöjä Burmasta kertoo yhteiskunnallisista epäkohdista, historiasta ja tulevaisuuden varovaisista toiveista. Maan tilanne on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa paljon – Delislen perhe asui Burmassa vuosina 2005–2006 – ja esimerkiksi toisinajattelija Aung San Suu Kyin asema on nykyään aivan toinen. Sarjakuvassa hän on vielä tiukasti sotilasjuntan määräämässä kotiarestissa, mutta on sittemmin noussut ensimmäiseksi valtiokansleriksi ja ministeritehtäviin. Hän on saanut osakseen niin merkittäviä tunnustuksia ihmisoikeustyöstään kuin voimakasta kansainvälistä kritiikkiä oltuaan pitkään puuttumatta Burmassa tapahtuneeseen rohinghya-kansaan kohdistuneeseen etniseen puhdistukseen.

Merkintöjä Burmasta on näennäisen yksinkertaisella tyylillä piirretty ja koostettu, mutta sitäkin huolellisemmin se paneutuu aiheeseensa ja imaisee lukijan mukanaan vieraaseen ympäristöön ja haasteita ja ristiriitoja täynnä olevaan elämään. Delislen kynänjälki miellyttää minua, ja hän hyödyntää albumin sivuja ja ruutuja sekä perspektiivejä, ihmishahmoja, ympäristöä ja toimintaa yksinkertaisin mutta toimivin elein.

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta
Suomentaja: Saara Pääkkönen
WSOY 2008
263 s.
Chroniques Birmanes (2007)


Kirjastosta.


Toisaalla: Kujerruksia, Kirjanurkkaus, Kirjojen keskellä, Tarinoiden taikaa, Aamuvirkku yksisarvinen


Per Ole Persson: Jaco
Suomentaja: Sanna Manninen
WSOY 2013
147 s.
Jaco (2012)

Kirjastosta.


Toisaalla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä

Haasteet: Kukko kainalossa ja Maailmanvalloitus (Itä-Timor ja Myanmar), Sarjakuvahaaste, Kuukauden kieli -haaste (tammikuun kielenä oli ranska)

______________

Kukko kainalossa -haaste päättyy siis nyt. Vuosi on mennyt nopeasti, ja olen päässyt tutustumaan minulle vieraaseen osaan maailmaa, Kaakkois-Aasiaan. Aivan niin mittavasti en kirjoja tuolta seudulta lukenut kuin olin ehkä suuruudenhulluna ajatellut, mutta seitsemän sentään. Mitä pidemmälle Kirjallinen maailmanvalloitukseni etenee, sitä selvemmäksi käy, että niin sanotusti harvinaisemmista maista on todella vaikeaa löytää luettavaa.

Tässäkin haasteessa käytännössä kaikki lukemani kirjat ovat ulkopuolisen kirjoittamia. Lorina Mapa, Tash Aw ja Nam Le ovat alunperin Kaakkois-Aasiasta kotoisin, mutta muuttaneet sieltä Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai Kanadaan jo lapsina tai nuorina. Neljä lukemistani kirjoista on puolestaan täysin muualta tulleiden näkemyksiä Kaakkois-Aasiasta. Arvokkaita toki nekin.

Kukko kainalossa oli minulle mieluinen ja kiinnostava haaste. Kiitos sannabanana!

Luettuna: 7 kirjaa

Filippiinit
Lorina Mapa: Duran Duran, Imelda Marcos, and Me

Itä-Timor
Per Ole Persson: Jaco

Kambodža

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Malesia
Tash Aw: Silkkimies

Myanmar
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta

Thaimaa
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Vietnam
Nam Le: Merimatka