Välitilassa, taas

Huomaa siisti ja looginen arkisto kuvan taustalla.

Oli sitten Kirjamessut ja kyllä oli jälleen asiat kohdillaan. Tapasin bloggaajakollegoita, hankin muutaman uuden kirjan, kuuntelin kansanmusiikkiesitystä ja näin esikoiskirjailijapaneelin. Ihan mukava perjantai, todellakin.

Messuilla tuli pyörittyä enimmäkseen divaripuolella, sillä kustantamojen osio pikemminkin ahdisti, vaikkei väkeä edes ollut liikkeellä perjantaina erityisen paljon. Hyllyyni pääsivät lukuvuoroaan odottamaan:

Annie Proulx: Vaarallinen harmonikka
Norman Mailer: Adolfin linna
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
Tarmo Toikkanen & Ville Oksanen: Opettajan tekijänoikeusopas

Oikein jees! Erityisen ylpeä olen viimeksi mainitusta – olenko nyt aikuinen kun hamstraan ammattikirjallisuutta?

Pinossa olevat Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas ja Angela Carterin Sirkusyöt pelastin sunnuntaina Hietaniemestä joltain kellarikirppikseltä, jonne piipahdimme käytyämme äänestämisen jälkeen Salvessa silakoilla. Ne maksoivat yhteensä kolme euroa. (Silakat olivat 16,40e, suosittelen lämpimästi.) (Tämä ei ole maksettu mainos.)

Eli uutta luettavaa on jonossa vaikka muille jakaa, mikä ei varmasti yllätä ketään. Tällä hetkellä kesken ovat edelleen sivupalkissakin komeilevat Anna Kortelaisen Ei kenenkään maassa sekä John Irvingin Sirkuksen poika, joita luen vuorotellen ja ristiin rastiin. Irving vetää paremmin, vaikka sitäkin olen tahkonnut jo melkein puolitoista kuukautta. Toisaalta tässä gradumielialassa olen iloinen, että pystyn lukemaan edes jotain kaunokirjallisuutta jotenkuten.

Gradu on siis tosiaan parhaillaan esitarkistettavana, enkä osaa oikein tehdä mitään sen valmistumista odotellessa. Pitäisi ehkä, sillä saan palautteen vasta ensi viikolla. Ehkä "tekemiseksi" voi laskea helsinkiläisten juhlatilojen googlailun ja catering-tarjousten pyytämisen? Voihan? Sitä olen nimittäin tämän aamupäivän tehnyt, sillä lopultakin on kaiketi ihan perusteltua alkaa suunnitella niitä valmistujaisjuhlia, kun se valmistuminen nyt on ihan tosissaan tuloillaan. Jännää tehdä moisia suunnitelmia, kun en aiemmin ole mitään isoja juhlia järjestänyt. Yo-kekkereistäkin huolehti pitkälti äiti. Katsotaan, miten nyt käy.

No, totuuden nimessä muutakin puuhaa olisi. Voisi vaikka etsiä töitä, varmistella vielä kerran, että kaikki opintoasiat ovat reilassa, hioa gradun viitteitä ja lähdeluetteloa... siivota...

Mutta toisaalta: jos ihmisellä on aika hektisen syksyn vuoden jälkeen mahdollisuus luuhata kotona reikäisissä verkkareissa ja olla tekemättä yhtään mitään järkevää, sekin on varmaan ihan ok.

Ja vaikkei olisikaan, teen sitä silti.

Löytöjä

Sataa, sataa ja päätä särkee. Mikä kesä, hmph! Onneksi on ollut kaikenlaista kivaakin, kuten 1-vuotis-, 27-vuotis- ja maisterisjuhlia. Nyttemmin voin myös sanoa käyneeni Kuudennella linjalla. Olipa kovaäänistä musiikkia siellä, nimittäin! Tädin pöksyt vallan hytisivät. Kyllä on pöydän ja tuopin ääressä istuskelu enemmän makuuni, uskallan sanoa. Mutta kaikkeahan on kokeiltava.

Kokeilin vastikään ensimmäistä kertaa myös Sörnäisten Fida-kirpputoria. Kannatti! Ensinnäkin tein kirjalöytöjä ja sitä kautta innostuin menemään sinne seuraavalla viikolla uudelleen – tehdäkseni lisää kirjalöytöjä. Ei hassumpaa.

Olen siis kantanut kotiin seuraavaa, kohdallani lukematonta tavaraa:

Helmi Kekkonen: Kotiin (1,70 e)
Kekkosen esikoisteos, josta olen lukenut monista, monista blogeista.

Eric-Emmanuel Schmitt: Oscar ja Roosamamma (1,80 e)
10-vuotias kuolemansairas Oscar kirjoittaa lastensairaalassa kirjeitä Jumalalle seuranaan sairaalan leikkitäti Roosamamma.

Marjo Niemi: Miten niin valo (1,70 e)
Anni makaa keittiön lattialla jo toista viikkoa. Kristiinan elämän sekoittaa puhelu. Lääkäri Päivikki kohtaa molemmat naiset sairaalassa. Masennusta, ahdistusta? Kiinnostuin.

Maarit Turtiainen: Punainen paasto (2,50 e)
Suomalainen Satu kohtaa tuoksuvana hehkuvan Istanbulin ja Umutin tässä "aisteja hemmottelevassa romaanissa rakkaudesta, ystävyydestä ja itsenäistymisestä". Katsotaan!

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton (1,70 e)
Blogeissakin näkyvyyttä saanut tarina käräjäoikeuden tuomarista Aamusta, joka pakenee omaa suruaan uppoutuakseen muiden ihmisten kohtaloihin. Herätti kiinnostukseni heti, joten tämän ostamista ei tarvinnut harkita.

Sarri Nironen: Tähdenpeitto (1,50 e)
Nuoren esikoiskirjailijan tarina helsinkiläisistä nuorista.

Alex Capus: Léon ja Louise (2 e)
Ihan vasta julkaistu vuosikymmeniä ja kaksi maailmansotaa kattava rakkaustarina, josta on nähdäkseni kirjoitettu blogeissa runsaasti. Tätä voisi jo sanoa todelliseksi löydöksi!

Kovin pahasti en näiden ostosten kanssa päässyt köyhtymään. Täysin eri asia onkin se, milloin ehdin niitä lukea. Sääennusteista päätellen lukeminen sisätiloissa on toki lähiaikoina ihan ookoo – kukapa tuolla sateessa jaksaisi kököttää. (Tai ehkä joku jaksaakin, en minä sillä!) Mutta kun se luettavien pino on muutenkin jo korkea ja hutera...

Lauantai-illan lätinää

Oih, mikä lauantai. Olen käynyt kolistelemassa rautaa salilla, ravinnut itseäni kaikin puolin tervehenkisesti ja lukenut monta tuntia ylhäisessä yksinäisyydessäni. Olen myös nukahtanut Sinuhe egyptiläinen naaman päällä ja herkistynyt Naimapuuhien parissa (hmm). Jälkimmäisen kannet iskin juuri äsken kiinni, mutta joudun nukkumaan yön yli, ennen kuin saan pohdittua lukemaani tarkemmin. Sinuhen kanssa jatkan painimista myöhemmin, nyt ei riitä paukkuja siihen.

Sen sijaan piristän vähintään itseäni esittelemällä uusia hankintoja, joita hyllyyni on viime aikoina päätynyt.

Nämä kolme kirjaa lähtivät mukaani HESY:n kirjamyynnistä Lasipalatsin kulmalta viime viikolla. Kirjoja myytiin hinnalla kolme kappaletta eurolla, jota ei voi erityisen kalliiksi haukkua. Nappasin mukaani Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Anteckningar från en ö -teoksen, jonka suomennoksen Haru, eräs saari luin viime syksynä loppukesän Pellinki-reissun jälkimainingeissa. Koetan onneani ruotsinkielentaitoni kanssa jahka rohkaistun tarpeeksi. Ja ainakin kirjassa on ihanat kuvat.

Lisäksi poimin kolmen kimppaan Matti Koskenniemen Vanhan pedagogin pakinoita, kokoelman vuosina 1951–1966 Opettajain Lehdessä ilmestyneitä kirjoituksia. Katsotaan, miten käy, kun sukellan 50- ja 60-lukujen suomalaiseen koulumaailmaan pakinahengessä...

Kolmas kirja on epäilemättä oivallinen vastaus aina aika ajoin voimakkaana heräävään superhömpän tarpeeseen: Jodi Thomasin Rosa Leen salaisuudet, joka vie lukijan Teksasiin aidossa harlekiinihengessä ratkomaan tyhjillään olevan Altmanien talon kohtaloa. Jännittävää!

Olen superhuono katsomaan telkkaria, mutta se ei tarkoita, ettenkö pitäisi monistakin tv-sarjoista. Supersuosikkini Frendit löytyy hyllystä lähes puhkikatsottuina, samoin Sinkkuelämää ja Frasier. Pitkään pallottelin tätä hankintaa, mutta nyt tartuin härkää ja CDONia sarvista ja tilasin itselleni koko Mullan alla -sarjan sekä kaupan päälle True Bloodin kolmannen tuotantokauden. Vaikka kuinka jostakin sarjasta pitäisin (kuten vaikka True Bloodista, johon koukutuin täysin heti ensimmäisen näkemäni jakson aikana), saatan unohtaa sen – viimeistään kun sarja jää tauolle. En tiedä, mikä reikä minulla on aivoissani, mutta näin on käynyt lähestulkoon kaikkien useampikautisten sarjojen kanssa. No, tilanne on korjattavissa, kuten kuvasta näkyy. Eri asia on se, milloin ehdin/jaksan/muistan alkaa näitä katsoa. (Nytkin tietysti on lauantai-ilta, eikä huomenna menoa minnekään, minkä voisi ajatella olevan oivallinen aika harjoittaa dvd-laitteen käyttöä, mutta mielummin menen kohta lukemaan.) (EN tosin Sinuhea enää tälle päivälle, sillä en halua nukahtaa ihan vielä...)

Näin täällä tänään! Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Vitosen päivä (ja Vapauden)

Koska saan pitkästä aikaa nauttia taas kahdesta peräkkäisestä vapaasta viikonlopusta, ja viime viikonloppu meni juhlien, jotain muuta hauskaa oli keksittävä tällä kertaa. (Gradua olisi tietysti voinut tehdä, mutta ihmisellä täytyy vakaan käsitykseni mukaan olla joskus rehellisiä vapaapäiviä, jotta mielekäs elämä on mahdollinen.) Päätin korkata Valtterin kirpputorin, jossa en ole koskaan käynyt.

Olihan se kirpputori. Tupaten täynnä väkeä ja tönijöitä. Haahuilin menemään niin rauhallista tahtia kuin se siinä massassa oli mahdollista ja silmäni hakeutuivat väistämättä kirjapinoihin. Mitään tavarantarvetta minulla ei ole, olen huono shoppailemaan vaatteita, en keräile varsinaisesti mitään, mutta kirjojen päälle ymmärrän. Siksipä voinkin onnellisena silitellä tämän päivän löytöpinoani:

* Annie Proulxin Laivauutisia ja Margaret Atwoodin Sokea surmaaja molemmat Otavan kirjaston hyväkuntoisina painoksina.
* Irvine Welshin Porno englanninkielisenä hyväkuntoisena pokkarina.
* F. Scott Fitzgeraldin Yö on hellä törkeällä ysärikannella mutta toivottavasti sitäkin paremmalla sisällöllä.

Näiden yhteishinta oli 5 euroa. Ei paha, jos nyt suoraan sanon.

Vähän ehkä alkoi ahdistaa se väentungos ja tyrkintä, mutta kiersin kuitenkin koko hallin ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Kirppisretkeä seurannut iltapäivä on sisältänyt superherkullista fetapastaa, muutaman turkinpippurin ja pitkän siivun Vapautta. (Jota on vielä/enää satakunta sivua jäljellä, hui!) Kohta keitän ehkä kahvit ja nautiskelen lisää Vapautta. En ole juonut kahvia ollenkaan kohta 1,5 viikkoon. Vieroittautuminen tapahtui jälleen täysin kivuttomasti, enkä aio hetkeen palata mihinkään päätoimiseen kahvinlipittämiseen, koska siitä tulee huono olo, mutta nyt voinen jo hyvillä mielin nauttia pitkästä lauantaisesta iltapäiväkahvittelusta itseni seurassa.

Illalla lähden ystäväni kanssa ja yllytyksestä katsomaan ruotsinkielistä teatteriesitystä. Sekin on eka kerta. Saapi nähdä, miten eukon käy. Varsinainen neitsyysteema tällä viikonlopulla, kun tarkemmin asiaa mietin.

Mainiota viikonlopun jatkoa itse kullekin siellä ruutujenne toisella puolella!


P.S. Mainitsinko jo, että nautin Vapaudesta?

Ei tämäkään

Koska minun piti olla tänään äärimmäisen tehokas noin niin kuin opiskelumielessä, lähdin "pikakäynnille" Bonarille. No, kävin pankissakin, eli joku muukin syy kotoa poistumiselle oli. Ilmeisesti kirpparitaukoni on tehnyt hyvää, koska löytösarja jatkui.


Tämä ensimmäinen on tosin jo aiemmalta reissulta Radiokirppikselle, mutta tulkoon tähän samaan settiin. Supersöpö hame, 5 euroa. Mukana myös kevään kovin trendiasuste, kissa.


Selvästikin olen jälleen löytämässä myös ulkoisen hippini, koska tällainen söpö tunikatsydeemi tarttui mukaan 3 eurolla. Taattua Intian Basaari -laatua, vaikka laput olikin leikattu pois. Kissa ei suostunut vieläkään liikkumaan minnekään.


Lassia ja Leeviä (sydän!) kaksin kappalein, 2,50 euroa kipale sekä Fit jostain viime vuodelta 1 euro.


Ok, tiedän, että V saa hepulin siellä maapallon toisella puolella, mutta ihan vahingossa oli kyllä pakko nappasta mukaan tuo ihastuttava pikku veska ja vaihteeksi uusi kaulakoru, molemmat 2 euroa zipale.

Sain myös tehtyä opiskelujuttuja, joten en viitsi liikoja hekumoida syntisyydessäni.

Ei sittenkään paska päivä

Hoho. Olin matkalla Kahvila Runoon tapaamaan ystävääni, mutta koska olin jälleen kerran etuajassa, eksyinkin pikakäynnille Runon viereen aivan pyytämättä ja yllättäen ilmaantuneelle kirpparille. En pysy perässä tämän kaupungin tapahtumissa! Pitäisiköhän laajentaa reviiriä koti-yliopisto-linja-autoasema-rautatieasema-S-market-Elixia-akselia pidemmälle? No, vaikka aikaa oli sellaiset vajaat 10 minuuttia, ehdin silti tehdä löytöjä.


Ihastuttava Indiskan kukkapaita, 1,50 euroa.


Riihimäen lasin S-kokoinen kirkas purnukka, 4,50 euroa, siis melkein kipurajoilla, mutta...


...annoin periksi, koska nyt synttärilahjaksi Jenniltä saamani M-koon purkki sai kaverin! (Kannattaa muuten huomata, mikä mielenlujuus meikäläisen on vallannut, tuon lahjapurkin sisältö on siis ollut koskemattomana viime torstaista lähtien!)

Melkein jo luulin päivän olevan aivan susi, mutta L-neidin seura, raparperitee ja juustokakku tekivät yllämainittujen uusien perheenjäsenten ohella tästäkin tiistaista läpikahlaamisen arvoisen.

Rakastan kirppareita. Oikeasti. Miten voi olla näin hyvä tuuri, että aina löydän jotakin kivaa, kun menen kirpparoimaan? Hyvä mieli. Jee! (Tämä on taas tietenkin jotain korkeamman henkimaailman asioita, eli kun puhun asiasta ääneen, onni kääntyy. Ha.)



Hauska lötkö ja pitkä t-paita herkkuvärisenä 3,5 euroa.

Hieman lyhyempi malli, yhtä kiva kuitenkin. 3 euroa.


Taas kerran sorruin ostamaan uuden olkalaukun. Oppisinkohan joskus säännöstelemään? Sitäpaitsi en edes tarvitse tällaisia pieniä laukkuja, mielummin sellaisen suuren, johon mahtuvat luentotarpeet ja pari kirjaa. 3 euroa maksoi joka tapauksessa, ja V:lle tiedoksi, että aion käyttää tätä(kin)!


Suloinen hiussolki lettiäni kontrolloimaan, 2 euroa.


Kunnolla roikkuvat korvikset, 2,5 euroa.


Tämä menee nyt osastolle todellista krääsää, mutta tulipahan nappaistua mukaan. Kynttilänjalka siis, 2 euroa.

Näitten lisäksi löytyi kolme uusinta Fit-lehteä 4,5 eurolla. Siirrynkin nyt lueskelemaan niitä ja hankkimaan lisää inspiraatiota liikkumiseen.

Kirpparit rulettaa!

Kävin joskus toissaviikolla (kun viimeksi oli aikaa Elämään) kirpparilla. En tehnyt suuria löytöjä, mutta muutamia pieniä kyllä. Kivoja nekin.


Kivan värinen emalimuki, 3,5 euroa. Sopii hyvin yöpöydälleni. Laitoin siihen nenäliinoja.


Hauska muurahaispussukka, 2 euroa. En ole vielä keksinyt käyttöä.

Tää oli paras! Viiden litran keittiötölkki, 6 euroa. Näiden lasipurnukoiden kanssa minulla on aika tiukka toleranssi - en suostu maksamaan niitä hintoja, joita näistä yleensä kiskotaan, mutta tämä oli pöydässä -50% hintaan ja 6 euroa tuntui ihan kohtuulliselta, isosta tölkistä. Jee, lisää purnukoita (niitä ei vielä yhtään olekaan...). Nyt kun asun taas yksin, ei ole kukaan urputtamassa purnukoista. (M:lle terveisiä, että en nyt puhu sinusta vaan kesäkämppiksestä...)

Huomenna ajattelin mennä yrittämään onneani taas kerran. Tänään alkoi nimittäin loma.

Kulutusjuhlaa

Tykkään ostaa tavaroita.

Tykkään tehdä löytöjä.

Muovirahan vingautus tuo tietynlaista vallan tunnetta, kuvitetua tietenkin, mutta tuopa silti.

En kuitenkaan osta yleensä kallista, sillä en varsinaisesti kieri rahassa. Laadusta pidän, samoin pienyrittäjien innovaatioista, käsitöistä, kierrätetystä, uniikista. Kirpputoreja rakastan, varsinkin, kun olen viime aikoina alkanut tehdä löytöjä. Yritän kuitenkin pitää itseni aisoissa, vaikka en yletön kuluttaja olekaan. Pidän myös muotiblogeista, joissa kuvaillaan elämää, jollaista en halua elää. Kiinnostavaa se on silti, esimerkiksi eräänlaisena etnologisena tutkimuksena. Viihdettä, pumpulia, kiiltoa! Nautin.

Eilen käytin rahaa, itse asiassa aika paljonkin. Valmistaudun huolella tuleviin sitseihin (se puku on kyllä tosiaan vielä hankkimatta, ei löytynyt soveliasta), ja joululahjojakin voisi jo miettiä, ettei taas tulisi hätää joulukuun puolivälissä.

Uhkasin jo aiemmin julkaista blögissäni kuvia kirpparilöydöistä. Idea ei todellakaan ole omani, kuten jokainen varmaan ymmärtää, mutta ihan käyttökelpoinen yhtä kaikki. Kuvat ovat huonoja, sillä en jaksanut panostaa. Sori.


Olen rihkamakoruaddikti. Nämä suloiset valkoiset helmet tarttuivat mukaani 2,50 eurolla.


Makee Mirko Hanákin kuvittama ja Eeva-Liisa Mannerin suomentama lasten runokirja. Yksi joululahjaongelma ratkaistu! 2 euroa.


Biancon iltalaukku. Sitsejä varten, tietenkin. 4 euroa.


Suosikkini! Kaksi Wirkkalan Paadar-snapsilasia, 3 euroa. Södet. Toivottavasti löydän näitä lisää.

Kirpparilla on ihanaa! Piste.

--

Iltapuku on tosiaan vielä hakusessa, mutta eiköhän ongelmaan löydy ratkaisu.

Nyt V huutelee henkisen ruoskan muodossa sen verran ikävästi, että lienee syytä aloittaa se tutkimussuunnitelman tekeminen. Minuakin vituttaisi lukea satamäärin sivuja aiheesta, joka vilisee latinankielisiä termejä, joten ymmärrän kyllä, miksi hän on hieman natsi. Kärsimys on parasta jaettuna.

--

edit. Seminaariin liittyvässä tiedonhaussa meinasi mennä pata jumiin, joten siirryin selailemaan intternetin ihmemaailmaa ja totesin, etteivät nuo snapsilasit vanhasta luulostani huolimatta olekaan Ultima Thulea, vaan Paadaria. Sain mummilta aikoinaan neljä kappaletta samanmoisia isoja juomalaseja, ja jotenkin vain oletusarvoisesti ajattelin niiden olevan Ultimaa. No, näemmä tiedonhausta on hyötyäkin, sillä tietämättömyyden verho on nyt poistunut silmieni edestä. Kyse on Paadarista. Näin on. Huisaa.