Anne Tyler: Hengitysharjoituksia
Suomentaja: Saara Villa
Otava 1989
350 s.
Breathing Lessons (1988)
Kirjastosta.
Maggie ja Ira Moran ovat olleet naimisissa 28 vuotta. Heillä on kaksi lasta, yli kahdenkymmenen vanha Jesse ja juuri yliopistoon opiskelemaan lähdössä oleva Daisy. Ira työskentelee omistamassaan kehystysliikkeessä, Maggie on vanhainkodin hoitoapulainen. Eräänä lauantaina he lähtevät Baltimoresta Pennsylvaniaan Maggien parhaan ystävättären Serenan miehen hautajaisiin. Päivästä tulee huomattavan pitkä, ja ennen kuin Moranit voivat illalla laskea päänsä tyynyyn, paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua.
Hengitysharjoituksia on yhdenpäivänromaani, avioliittoromaani ja Pulitzer-palkittu romaani. Se on myös ensimmäinen Anne Tylerilta lukemani kirja, mutta veikkaan, ettei jää viimeiseksi. En suoraan ihastunut kirjaan, paikoin teki mieli paiskata kannet kiinni ja antaa olla, mutta lopulta, kokonaisuuden hahmotuttua, voin sanoa lukukokemuksen olleen mieleinen.
Tarinaan kuuluvat keskeisesti Maggien ja Iran nuoruus ja avioliiton solmiminen ja toisaalta seuraavan sukupolven tekemät valinnat. Raikulipoika Jesse on omanapaisuudessaan ja lapsellisuudessaan raivostuttava, ja hänen hätiköity avioliittonsa ja pian seurannut ero herättävät sekä ihmetystä että sääliä. Toisaalta: virheitähän me kaikki teemme, mitäpä muutakaan.
Tyler on mestarillisen tarkka henkilöhahmojen rakentaja ja kuvaaja. Etenkin Maggie – miten uskomattoman raivostuttava ja silti niin aito ja kokonainen nainen! Tosielämän Maggieita tuskin pystyisin omassa elinpiirissäni sietämään, ja silti he ovat siellä, aina valmiudessa. Maggie työntää nenänsä joka paikkaan, tekee päätelmänsä heppoisin perustein ja saa niille vahvistuksen vain omista lisäkuvitelmistaan, eikä suostu näkemään asioiden huonoja puolia – tai pikemminkin realismia – koskaan. Ira taas on jäyhä ja jämpti, luotettava ja horjumaton mies, joka ei juuri vaimonsa kotkotuksista piittaa, mutta lopulta jyrähtää todellisuuden äänellä.
Kirjassa käydään läpi yhtäaikaa yksi lauantaipäivä ja yksi avioliitto sivupolkuineen ja uusine versoineen. Tyler ujuttaa menneisyyden laajat kaaret kivuttomasti osaksi nykyhetkeä ja paljastaa niiden kautta sen monimuotoisen verkoston, josta ihmiset, suhteet ja perheet muodostuvat. Samalla hän on sekä hellä että piikikäs kuvatessaan hyväätarkoittavaa mutta pää pilvissä kulkevaa Maggieta, joka on vahvasti oman sukupolvensa edustaja ja samalla kuitenkin omapäisiä ratkaisuja tehnyt ja asenteitaan ravistellut nainen.
Hengitysharjoituksia näyttää päälle päin helpolta ja ehkä kevyeltäkin, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sen syvemmälle poraudutaan. Hienovaraista ja tarkkanäköistä, lämmintä muttei imelää. Epätäydellisten ihmisten epätäydellinen elämä. Sitähän se.
