Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on alaotsikkonsa mukaan "elämänmuutosromaani", ja väitteeseen on helppo yhtyä. Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on nuori transmies Peetu, joka odottaa kesän kulumista. Syksyllä hän täyttää 18 ja pääsee sukupuolenkorjausprosessissaan seuraavaan vaiheeseen, rintojenpoistoleikkaukseen, tullakseen vähitellen lopulta omaksi itsekseen myös fyysisesti.

Kesän aikana Peetun isä vie poikaansa purjelentämään. Aluksi leijuminen taivaalla ilman moottoria pelottaa Peetua, mutta isän varmat otteet tuovat turvaa. Pienessä koneessa ei näe toisen kasvoja, joten keskustelu ja kuuntelu saavat uudenlaisia sävyjä. Peetu ja isä käyvät läpi tärkeitä aiheita, tai sitten he ovat hiljaa.

Maan pinnalla odottavat Peetun tyttöystävä Aamu, jonka luokse hän on jo muuttanut vanhempiensa luvalla asumaan sekä Peetun äiti ja isoveli, joilla on omat nieleskelynsä tehtävänään niin Peetun suhteen kuin omien asioidensa kanssa.

Luin Kesän jälkeen kaikki on toisin -pienoisromaanin lukumaratonilla. Vaikka se on kapoinen kirja, teksti ei ole ahmittavaa tai kepeää. Peetun syvä pohdinta omasta itsestä ja muiden ymmärryksestä itseä kohtaan on koskettavaa ja mietityttävää. Hän kamppailee ilon, helpotuksen, surun ja katkeruuden välillä: paikoin turhauttaa, kun toiset eivät ymmärrä ja möläyttelevät ajattelemattomuuksiaan, paikoin hän ei välitä. Kiusaamista ja vihaa hän on kokenut jo niin paljon, ettei se mahdu enää ajatuksiin, ainakaan aktiivisesti.

Kolun teksti on yhtä aikaa helposti lähestyttävää ja punnittua. Kirjan lopussa on linkkilista lisätietoihin ja sanastoihin, mikä on hyvä ratkaisu. Uskon kirjasta olevan vertaistueksi mutta ihan myös portiksi aihepiiriin, joka ei kaikille ole lainkaan tuttu. Koen, etten pysty itse arvioimaan, kuinka "aitoa" Peetun sukupuoli-identiteetin määrittely romaanissa on, mutta minuun se ainakin upposi. Toisaalta voiko olla olemassa yhtä "aitoa" tapaa kirjoittaa transnuoren elämästä? Ei tietenkään voi.

Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo tarinan, jota on syytä kuunnella. Se kertoo Peetun lisäksi myös hänen läheisistään: etenkin äidin, joka on vauhdikas ja liberaali, on lopulta – ainakin Peetun silmin – haastavaa elää aatteidensa mukaan, kun on luovuttava oman pikkuprinsessan ideasta, kuvitelmasta joka ei koskaan edes ollut totta.

Kunpa saisimme kaikki itse päättää, kuinka meidät määritellään.


Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Otava 2016
112 s.

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Luetaanko tämä?, Kirjanurkkaus, Kirjavuori, Kujerruksia, Lukutoukan kulttuuriblogi, Notko, se lukeva peikko  

Haasteet: 90. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteessa, Helmet-haasteen kohta 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen (purjelento), Suomi(ko) 100 -lukuhaaste (sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt).

Siri Kolu: PI – Pelko ihmisessä

16-vuotias Pilvi on sairastunut. Testi näyttää, että hän on saanut P-influenssan ja tullut osaksi maailmanlaajuisen pandemian uhreja. Suomen valtiolla on selkeä linja: sairastuneet eristetään armeijan vanhoihin luolastoihin, jotta taudin leviäminen laajemmalle saadaan estettyä.

Pilvi muuttaa siis parinsadan muun pihmisen kanssa luolaan. Alkaa sopeutuminen suljettuun tilaan, yhteisön muodostaminen, sääntöjen ja vapauksien luominen. Ja ihmissuhteet, niitäkin syntyy.

Pilvin veli Petri ei toivu siskon lähdöstä. Hän joutuu kokemaan, kuinka puhtauden perään huutavat kodinturvajoukot alkavat ahdistella sairastuneiden omaisia ja ketä tahansa, joka voi olla uhka puhtaalle Suomelle.

Pilvin entinen poikaystävä Tuomas taas häärää omalla tahollaan jonkinasteista kapinaa. Hän ei voi hyväksyä yhteiskunnan vallitsevaa tilaa ja pelon levittämistä, vaan on valmis radikaaleihin tekoihin muuttaakseen suuntaa.

Siri Kolun PI – Pelko ihmisessä on laadukasta kotimaista nuortenkirjallisuutta selkäpiitä karmivalla dystopiasävyllä. Se on yhtä aikaa nuoruuskuvaus ja kertomus yhteiskunnasta, johon pelko hivuttautuu yhä hallitsevammaksi elementiksi.

P-influenssan saaneiden erottelu eristetyksi ali-ihmisjoukoksi on pelottavan tuttua. Poissa silmistä, poissa mielestä tuntuu toimivan heidän "ongelmansa" hoitamisessa. P-influenssan oireet ja sen aiheuttamat muutokset sairastuneessa ovat mielenkiintoiset. Ihmisen aistit terävöityvät ja hänestä tulee jollain tapaa eläimellisempi, mitä pidemmälle tauti ehtii. Erilaisuus pelottaa, tietenkin.

Kirjan tarina kertoo sekä yksilöstä että yhteiskunnassa. Itsessä tapahtuvat muutokset ovat iso juttu jokaiselle, ja niiden tarkastelu selittämättömän sairauden kautta on sekä traagista että hyvin tuttua. Emmekö me kaikki muutu joskus joksikin toiseksi?

West Side Story ei ole minulle tuttu, ja koska se on aika keskeisessä osassa PI:n tarinaa, joudun jättämään sen merkityksen sivuun. Laulunsanat tekstissä eivät yleensäkään oikein uppoa minuun, ja ne tulee useimmiten ohitettua vain silmäillen. Siinä jää varmaan jokin intertekstuaalinen osuus tajuamatta, mutta ei mahda mitään.

Kielellisesti PI – Pelko ihmisessä pitää otteessaan. Siinä vaihtelevat puhekieli, normaali yleiskieli ja eräänlainen "raporttikieli". Kokonaisuus on toimiva ja uskottava. Hieman turhan paljon etenkin Pilvi jää pohdiskelemaan ja jopa jaarittelemaan asioita, mutta kun tarina kuitenkin vetää mukanaan, sekään ei suuremmin häiritse.

Vakuuttavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta, ehdottomasti. Tällaista on aiheen raakuudesta huolimatta ilo lukea. Suosittelen lämpimästi muillekin.


Siri Kolu: PI – Pelko ihmisessä
Ulkoasu: Safa Hovinen
Otava 2013
285 s.

Kirjastosta.

______

Muualla: Kirjaneidon tornihuone, Kirsin kirjanurkka, Taikakirjaimet, Rakkaudesta kirjoihin, Morren maailma, Nannan kirjakimara, Sonjan lukuhetket, Mustetta paperilla, Yöpöydän kirjat, Kujerruksia, Kannesta kanteen, sivuista sivuille.  

Avaan tällä kirjalla Kirjan vuoden lukuhaasteen ja ruksaan listalta kohdan 27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.