Olipahan hämmentävä päivä! Luulin sen kuluvan erityispedagogiikan tenttikirjan kanssa taistellessa ja yleisessä tylsyydessä. Näin ei suoranaisesti tapahtunut. Huomasin tosiaan Facebookin uutisvirrassa viestin, jossa kerrottiin Michael Cunninghamin olevan Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla tänään. Jaaha! Miksei kukaan kertonut minulle? (Ehkä olisi syytä tilata jotain uutiskirjeitä, niin ei menisi pasmat ihan sekaisin yllättävistä tiedonannoista.) Eipä muuta kuin ryhti kuntoon, korvikset korviin ja menoksi. (Oli minulla muutama tunti sentään aikaa.) Tenttiin lukemisesta ei vaan oikein meinannut tulla mitään enää sen jälkeen, kun tajusin näkeväni Cunninghamin pian livenä!
Haastattelun hoiti Imagen toimistuspäällikkö ja esikoiskirjailija Pekka Hiltunen. Michael itse oli rento, selkeäsanainen ja hauska. Ainakin minuun upposi. Rehellisyyden nimissä se ei kyllä kovinkaan paljon olisi vaatinut, mutta silti. Cunningham kertoi, millaista hänen arkensa kirjailijana on (kuusi tuntia töitä päivässä manhattanilaisessa työhuoneessa hissittömän talon kuudennessa kerroksessa), miten hän on muuttunut kirjoittajana (ei enää jatkuvia muistiinpanoja kaikesta ympärillä olevasta ja tapahtuvasta jokaiseen eteen tulevaan paperinkulmaan), miksi hän kokee pienissä asioissa olevan suuria asioita (jokainen atomi voi olla yhtä mielenkiintoinen kuin koko universumi), mikä hän olisi, ellei kirjailija (puuseppä, koska kukaan ei puhu "pöydän kuolemasta" niin kuin "romaanin kuolemasta" puhutaan) ja mitä hän haluaisi kuulla Jumalan sanovan taivaan portilla (laulavan Aretha Franklinin Respectin vielä kerran).
Sitten alkoi signeeraus ja tässä vaiheessa jonoa kädet tärisivät ja hikoilivat jo aika paljon.
 |
| Kuvankäsittelyn aatelia... |
Tällä kertaa sain suustani kokonaisia lauseita, eikä katsekontaktia intensiivisiin silmiin voinut välttää. Vaikka Illan tullen ei päässytkään Cunningham-suosikikseni (kyllä, olen lukenut sen, mutta arvostelua en ole osannut kirjoittaa), kirjasta tuli tämän omistuskirjoituksen myötä yksi rakkaimmista aarteistani.
Nyt olen tavannut kaikki kolme kovaa kundia eli suosikkikirjailijani: Michael Cunninghamin, John Irvingin ja Kjell Westön. Kaikilta olen saanut signeerauksen, mutten yhdeltäkään lempiteokseni sivulle. Melkoisen siistiä joka tapauksessa, tuumailee tämä lukutoukka, ja palaa onnellisena harrastuksensa arkisempaan todellisuuteen.
