Äly vapaax!

No nyt ollaan meikäläiselle epätyypillisillä vesillä: askartelukirjan äärellä. Itsehän en ole millään muotoa kiinnostunut aikuisten värityskirjoista, ja suhtaudun penseästi niiden sijoittumiseen tietokirjojen myyntilukujen ykköskastiin (en siis vastusta värittämistä tai niitä kirjoja sinänsä, sen kun väritätte, jos kiinnostaa, mutta eikö niitä nyt hemmetti voisi luokitella joksikin muuksi kuin tietokirjoiksi?). Tämä kirja kuitenkin herätti kiinnostusta, ja sainkin siitä arvostelukappaleen Karistolta.

Äly vapaax. Kynäile ja kuvita villisti! on alunperin brittiläinen askartelu- ja puuhakirja, joka lienee tarkoitettu nuorille, mutta sopii hyvin varttuneemmallekin väelle. Nykyaikainen somemania pukkaa päälle jo kannessa, jossa kehotetaan jakamaan omia tuotoksia Instagramissa. No, miksipä ei.

Kirjan ovat tehneet David Sinden ja Nikalas Catlow, tehtävät suomentanut Sanna Vartiainen. Sivunumeroita ei ole, mutta montakymmentä erilaista tehtävää kirjassa on, joko yksi per sivu tai aukeama.

Tehtävissä on paikoin valmiita aihioita, joita kehotetaan jatkamaan jollakin vapaavalintaisella tyylillä, osassa taas on vain otsikko, joka ohjaa johonkin suuntaan. Jotkin tehtävistä laajentuvat kaksiulotteisesta kolmanteen, sillä niissä saatetaan esimerkiksi kehottaa liimaamaan sivulle jotain tai pyyhkimään sitä jollain materiaalilla jne. Osassa piirretään tai muuten askarrellaan, osassa on tarkoitus kirjoittaa vaikkapa listoja tai lyhyitä tekstejä.

Otin kirjan taannoin mukaan kolmen hengen valikoituneen testiryhmämme illanviettoon. Varoitin seuralaisiani etukäteen tulevista haasteista, ja he suhtautuivat testitilanteeseen ilahduttavan positiivisesti (vaikka hekään eivät tunnustaudu värityshenkilöiksi).

Kokeilimme noin kymmenkuntaa kirjan tehtävistä vaihtelevalla menestyksellä. Suurimman suosion taisivat kerätä mahdollisimman vapaamuotoiset tehtävät, kun taas sellaiset, joissa vain toistettiin jotakin hieman varioiden kävivät pidemmän päälle tylsiksi. Olimme myös siinä mielessä rajoittuneita, ettemme testanneet kolmiulotteisiksi äityviä tehtävätyyppejä ollenkaan, koska ei huvittanut kaivella sen enempää askarteluvälineitä (teippiä, nitojaa, mitä ikinä) esiin. Kynät saivat riittää.

Lopputulemamme on, että kirjasta riitti paljon iloa ja tehtävät ovat pääsääntöisesti hauskoja ja oivaltaviakin. Osa sopii hyvin ihan vain rentoiluun, osa jopa kutittelee hieman aivoja. Voisin hyvin kuvitella käyttäväni osaa kirjan tehtävistä vaikkapa oppitunnilla välipalatehtävänä, miksei hieman haastavampanakin osiona. Esimerkiksi tehtävä "Hyvä alku – Kirjoita aloituslauseita" sopisi hyvin vaikkapa työhakemuksen kirjoittamisen harjoitteluun tai "Uusi päivä on kuin tyhjä sivu. TÄYTÄ SE ELÄMÄLLÄ!" tulevaisuusorientaatioon.

Sanoisin siis, että oikein mainio puuhakirja monenlaiseen käyttöön. Virkistää ja ilahduttaa vahingossa paatuneempaakin askartelunihkeilijää.


David Sinden & Nikalas Catlow: Äly vapaax. Kynäile ja kuvita villisti!
Suomentaja: Sanna Vartiainen
Karisto 2016
Anti Journal – Create outrageously (2014)

Arvostelukappale.

Lukudiplomi III: Kiitos, Jeeves

P. G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves. Jeeves-tarinoita 1.
Suomentaja: Kaisa Sivenius
Teos 2009
573 s.
Englanninkieliset alkuteokset: Right Ho, Jeeves (1934), Thank You, Jeeves (1934), Jeeves Makes An Omelette (1959)

Kirjastosta.


Rikkaalla tyhjäntoimittajalla Bertie Woosterilla on elämänsä helpottajana herrasmiespalvelija Jeeves. Bertie Wooster on hyväätarkoittava ja positiivinen, mutta tyypillisesti tavalla tai toisella hankaluuksiin ajautuva nuori mies, joka haluaa auttaa sukulaisia ja ystäviään erilaisista pinteistä, mutta päätyy lähes poikkeuksitta vaikeuksiin ja väärinymmärryksiin. Tyynen rauhallinen Jeeves on älynlahjoiltaan ylenpalttinen, aina korrekti ja kykenevä loogiseen päättelyyn ja katastrofeiksi muodostuneiden tilanteiden ratkaisemiseen – asiaankuuluvasti brittiläisellä herrasmiesmäisyydellä tottakai.

Kiitos, Jeeves sisältää kaksi romaania ja yhden novellin. Molemmissa romaaneissa mukana kuvioissa on  Woosterin sukulaisia, vanhoja koulukavereita, lemmensolmuja ja vaivaannuttavia tilanteita. Henkilöt ovat hupaisia, juonenkäänteet absurdin rajamailla ja sanailu ehdottoman nasevaa. Elämää ja maailmaa ei Jeeves-tarinoissa oteta ylen vakavasti, ja väärinkäsityksistä ja onnettomista sattumista ammennetaan tilannekomiikkaa pohjia myöten.

Tätä kirjaa oli ilo lukea. Ei se suoranaisesti pannut kierimään naurusta, mutta yleisesti tarinat ovat sen verran viihdyttävää ja kaikin puolin iloluontoista luettavaa, että aika ei ainakaan käynyt pitkäksi. Kirjailijalla on lempeä ja sympaattinen ote, ja vaikka tarinoiden henkilöt osaavat olla hölmöjä, he eivät rasita lukijaa. Joskus en millään jaksa lukea henkilöhahmoista, jotka ovat jotenkin ylettömän typeriä, mutta Wodehousen teksteissä typeryys on kevytmielistä ja hauskaa.

Ehkei näitä stooreja nyt putkeen ihan älyttömän montaa jaksaisi lukea, sillä aika lailla samat jekut niissä tuntuvat kiertävän, mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Ovat nämä ainakin vähän erilaista ajankuvaa 1900-luvun alkupuolen brittiläisestä yhteiskunnasta kuin mihin ehkä tavallisesti tulee tartuttua.


Lukudiplomi-haaste, suoritus III
Huumoria

Tehtävä 2. Piirrä teoksen henkilögalleria. Korosta hahmojen hassuja piirteitä.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Haha. Nyt on kokeiltu perheeseemme tulleen iPadin Paper-piirustusohjelmaa.

Kuvaan pääsivät kirjan ensimmäisessä osassa esiintyvät keskeiset henkilöt.

1. Itse Bertie Wooster, jolla on tapana kylpeä usein ja aina kumiankan kanssa.
2. Jeeves, oi Jeeves! Aina valmiina höyryävän teen ja muutaman nokkelan ratkaisuehdotuksen kanssa.
3. Bertien Dahlia-täti. Tiukkasanainen daami, joka on pelottavan kiintynyt ketunmetsästykseen.
4. Bertien ystävä Gussie Fink-Nottle. Ikuinen poikamies, ujo mutta lämminsydäminen. Outo viehtymys vesiliskoihin (kuten kuvasta selvästi huomaa). Ihastuu päättömästi Madeline Bassetiin (5.), mutta kosintayritys päätyy vesiliskoluennoksi.
5. Neiti Madeline Basset. Ihastunut Gussieen, mutta on yhtä lailla ujo runotyttöluonne, jonka mielessä ovat romanttiset kuutamokävelyt ja eteeriset runot.
6. Bertien ystävä Tuppy Glossop. Kyltymätön herkkusuu, erityisesti liha-munuaispiiras on hänen suurta herkkuaan. Kihloissa Angelan (7.) kanssa. Mutkia matkassa.
7. Bertien serkku Angela, Dahlia-tädin tytär. Aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut nuori nainen, joka joutui Cannesissa melkein hain syömäksi harjoittaessaan vesihiihtoa. Kihloissa Tuppyn kanssa.
8. Dahlia-tädin kokki, ranskalainen (tietenkin, huomatkaa viikset!) Anatole, jonka ruoka on jumalaista, mutta joka onnettomien sattumien summana melkein irtisanoutuu.

Että sellainen seurakunta.

Kellumista

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin. Pyydettynä ja yllättäen haastaviin töihin, kaiken maailman kekkereihin ja askartelemaan itse kutsukortteja omiin juhliinsa iltatolkulla, vaikka Facebook-eventin tekemiseen menisi korkeintaan kolme minuuttia. Mutta kun ei anna sisu periksi luopua siitä kivasta ideasta, niin ei anna. Joten tässä osoitteessa on tosiaan leikattu ja liimattu männäviikolla sarjatuotantona kuvanmukaisia tuotoksia. Tosin nyt ne ovat valmiita ja osa postitettukin. Kolme vierasta on jo ilmoittautunut! Bileet!

Naurattaa, kun mietin tämänhetkistä ajankäyttöäni. Työ on todellakin iskenyt niskaan aikamoisella voimalla, jollaista en osannut odottaa, kun pahaa-aavistamattomana löin kättä päälle diilin merkiksi apulaisrehtorin kanssa. Joka päivä oppii, ahdistuu ja mokaa, mutta tämä neljän päivän miniloma on lopultakin pakottanut irrottautumaan työajatuksista, ainakin melkein kokonaan. Yllättävän tiukasti ne asiat pysyvät niskassa hönkimässä virka-ajan ulkopuolellakin, vaikka olenkin vain sijainen. (Tai ehkä juuri siksi? Kuka näistä tietää!) Kevät on vielä auki, katsotaan, mitä tapahtuu.

Niin, se ajankäyttö. Vuorokauden tunnit eivät tosiaan meinaa ihan riittää kaikkeen, mihin haluaisin. Tuttu tilanne monille, tiedän. Akateemisessa vapaudessa kellumisen jälkeen tämä tuntuu lähinnä betoniseinältä vasten naamaa. Kappas, vuorokauteni on tarkkaan ajoitettu! Hahaa, on oltava suunnitelmallinen! Jaa, jos haluan salille rasvaa polttamaan, siihen pitääkin valmistautua ajoissa! Jne, jne, jne, kyllä te tiedätte.

Tästähän seuraa sitten se, että ihan niin paljon en ole lyhentänyt kirjojen lukujonoa kuin olin valmistumisen jälkeen ajatellut tehdä. (Miten se muka ikinä edes lyhenisi? Mikä vitsi!) Muutenkin tämä homma (a.k.a. valmistuminen) meni niin eri tavalla kuin olin "suunnitellut", että sekin pistää välillä hymyilemään (päivästä ja tunnetilasta riippuen joko aidosti tai hieman vinosti). En tietenkään valita, kunhan pohdiskelen. Ja koetan sopeutua uuteen identiteettiini. On muuten yllättävän hankalaa. Tosin ei kai sellainen koskaan nopeasti käy.

Kaiken kiireen (tai sen kuvittelun) keskellä elämä maistuu kuitenkin juuri nyt aika hyvältä. Joulu ei stressaa, koska en sitä mitenkään odota tai valmistele muutenkaan, ensi vuosi vaikuttaa jo etukäteen tarkasteltuna monin tavoin jännältä ja yllättävältä, tänään oli pitkästä aikaa aikaa käydä kirjastossa luuhaamassa, illalla on luvassa pikkujoulut ex-työkavereiden kanssa, olen alkanut harjoitella eräänlaista meditaatiota ruuhkissa ja opin valehtelematta joka ikinen päivä uutta – eikä se tunnu pakkopullalta laisinkaan. Kuten ei mikään muukaan. Annetaan kellua vaan.