Berliinissä oli ihanaa, kuten odottaa saattaa. Kuvia en juuri jaksanut napsia, sillä keskityin haistelemaan, maistelemaan, kuuntelemaan ja fiilistelemään kaupunkia. Hukkaan ei mennyt, sen voin sanoa. Syötiin, juotiin ja nukuttiin hyvin, seilatttiin edes takaisin erinäisillä raiteita pitkin kulkevilla välineillä, ihailtiin Frida Kahlon töitä, luuhattiin kuppiloissa. Viimeisenä päivänä hieman shoppailtiinkin - pitihän se aika ennen lennon lähtöä jotenkin saada kulumaan - mutta Berliini noin yleisesti on kyllä varsin oiva paikka osittaiseen budjettimatkailuun. Uudestaan täytyy taas lähteä.
Tarkoitukseni oli olla tehokas ja ilmoittautua yliopistoon ja opeopiskelijaksi. Jämähdin kuitenkin matkan varrella olevaan mikroluokkaan, enkä taida saada itseäni hetkeen liikkeelle. Sitäpaitsi OKL on kaiketi suljettuna vielä tämän viikon, joten pitäkää tunkkinne. Meen sitten ensi viikolla.
Kesä sulattaa aivot pois.
29. heinäkuuta 2010
20. heinäkuuta 2010
Silence
Hiljaista on pidellyt, lähinnä blogimaailmassa. Pahoitteluni kaikille postauksiani kieli vyön alla odottaville henkilöille. Parannan tapani heti, kun jaksan. Tällä hetkellä ongelmana on se, ettei kotonani ole toimivaa tietokonetta - vanha tuttu FujitsuSiemens hajotti aivan oma-aloitteisesti näyttönsä, joten intternetin selailu hivenen vaikeutui. Toverin parempi puolisko lupasi hoitaa asiaa kuntoon ehtiessään. Tietokoneeton kotielämä on tavallaan ihan jees, ainakin nyt kun alkupäivien vieroitusoireista on selvitty. Olen katsonut telkkaria ja leffoja, lukenut kirjaa ja silitellyt kissaa. Niin, ja tehnyt töitä, puhunut saksaa, vältellyt kodinhoidollisia toimenpiteitä ja juonut olutta ja muita juomia. Kesä on sujahtanut ohi nopeammin kuin... no, kuin olisin kuvitellutkaan. Töitäkin on käytännössä enää kuukauden päivät jäljellä, sillä huomisen rutistuksen jälkeen olen kahdeksan päivää lomalla ja sitten onkin jo kohta elokuu. Perjantaina lennämme V:n kanssa Berliiniin neljäksi päiväksi, super! Tuskin maltan odottaa. Ich komme, ich komme!
Unettomuus on osittain väistynyt ja tilalle on tullut raukeus ja jatkuva nuutuneisuus. Koko kansaa puhuttaneilla helteillä voinee olla jotakin tekemistä asian kanssa. Toisaalta olen hämmentänyt itseäni nukkumalla kuumassa asunnossani suhteellisen hyvin. Enkä edes omista tuuletinta. Sitä paitsi pidän helteistä ja jonkin verran jopa hikisestä kehosta. Ainakin tuntee elävänsä. Tosin olisin mielummin toki lomalla kuin vaikkapa töissä, mutta kaikkea ei voi valita. Kesäkuun lomailu teki tehtävänsä, joskaan en ihan täydessä iskussa ole vieläkään. Katsellaan ajan kanssa, aikahan ne haavat parantaa vai miten se nyt oli.
Kuluneina viikkoina olen myös käynyt festareilla paahtumassa, istunut lukemattomia tunteja eri terasseilla, nauttinut mukavien ihmisolentojen seurasta, ajanut satoja kilometrejä autolla, harrastanut kotimaanmatkailua (esimerkiksi Joensuuhun ja Savonlinnaan), istunut Tammelan torilla syömässä mansikoita, saanut rakot jalkoihin ja parantunut niistä, kahlannut läpi Frasierin ykköstuotantokauden ja kaikki kaudet Sinkkuelämää, haalinut muuttolaatikoita ja alkanut odottaa muuttoa entistä enemmän, pitänyt yllä hetkellistä shoppailulakkoa ja vältellyt kaupungilla luuhailua.
Jatkan taas, kun sen aika on.
Unettomuus on osittain väistynyt ja tilalle on tullut raukeus ja jatkuva nuutuneisuus. Koko kansaa puhuttaneilla helteillä voinee olla jotakin tekemistä asian kanssa. Toisaalta olen hämmentänyt itseäni nukkumalla kuumassa asunnossani suhteellisen hyvin. Enkä edes omista tuuletinta. Sitä paitsi pidän helteistä ja jonkin verran jopa hikisestä kehosta. Ainakin tuntee elävänsä. Tosin olisin mielummin toki lomalla kuin vaikkapa töissä, mutta kaikkea ei voi valita. Kesäkuun lomailu teki tehtävänsä, joskaan en ihan täydessä iskussa ole vieläkään. Katsellaan ajan kanssa, aikahan ne haavat parantaa vai miten se nyt oli.
Kuluneina viikkoina olen myös käynyt festareilla paahtumassa, istunut lukemattomia tunteja eri terasseilla, nauttinut mukavien ihmisolentojen seurasta, ajanut satoja kilometrejä autolla, harrastanut kotimaanmatkailua (esimerkiksi Joensuuhun ja Savonlinnaan), istunut Tammelan torilla syömässä mansikoita, saanut rakot jalkoihin ja parantunut niistä, kahlannut läpi Frasierin ykköstuotantokauden ja kaikki kaudet Sinkkuelämää, haalinut muuttolaatikoita ja alkanut odottaa muuttoa entistä enemmän, pitänyt yllä hetkellistä shoppailulakkoa ja vältellyt kaupungilla luuhailua.
Jatkan taas, kun sen aika on.
24. kesäkuuta 2010
Ah. Lomapäivät vähenevät, mutta mieli paranee. Hyvä näin. Olemme kissan kanssa loikoilleet kotona ja nauttineet elämästä, minkä lisäksi olen nähnyt ystäviä ja juonut kaljaa. Tänään starttaan äidiltä lainatun Peugeotin kohti Joensuuta, parhaaseen vitostien juhannusruuhkaan. Kyytiin hyppää neljä toveria, kissa ja koira.
Sitä ennen pitäisi kuitenkin kenties jopa pakata ja käydä kaupungilla asioilla (esimerkiksi hakemassa viiniä).
Rentouttavaa juhannusta itse kullekin!
Sitä ennen pitäisi kuitenkin kenties jopa pakata ja käydä kaupungilla asioilla (esimerkiksi hakemassa viiniä).
Rentouttavaa juhannusta itse kullekin!
22. kesäkuuta 2010
Miksi menin keskustelupalstalle, ei olis pitäny!
Taas pohdituttaa pientä ihmistä.
Helsingin Sanomat uutisoi, että 2000-luku on tuonut mukanaan seksihaluttomuuden kasvun. Toisaalta esimerkiksi naisten seksikumppanien määrä on kasvanut. Kuten tavallista, kyseisen lehden keskustelupalstalla pureudutaan suoraan asian ytimeen runollisesti ja rakentavasti. Miksi menin sinne taas, miksi??
Ihmetyttää, kuinka vihaisia ihmiset voivatkaan olla, ja kuinka suurta katkeruutta toista sukupuolta kohtaan voidaan tuntea. Viha on käsin kosketeltavaa. Käykää itse katsomassa, jos ette usko.
En tiedä, olenko itse jotenkin erityisen nuori ja naivi, vai miksi en löytänyt itseäni ja omaa parisuhdettani millään tasolla koskevaa puhetta laisinkaan. Onko seksi todellakin kauppatavaraa, joka hinnoitellaan tiettyjen kotitöiden, lahjojen tai käytöksen perusteella? Onko naisen tyydyttäminen (muutenkin kuin seksuaalisesti) todellakin mahdotonta, kuten keskustelu antaa ymmärtää? Onko kylmyys aina naisessa, onko syy aina siinä, että populaarikulttuuri opettaa naiset haluamaan Calvin Kleinin alusvaatemalleja ja miehet olettamaan seksin olevan samanlaista kuin pornossa?
Olen hämmentynyt.
No, toisaalta, itse en vielä asu parisuhteessa, ja vaikka yhteistä polkua on tallattu viisi ja puoli vuotta, emme tietenkään jonkin koulukunnan mukaan edes vielä ole mitenkään vakavasti otettavasti yhdessä. Joten mikä minä olen sanomaan, saako eteiseen unohtunut roskapussi seksihalut kaikkoamaan ja vaihtokaupan alkamaan. Siitäkin huolimatta lukemani rökitys sai minut surulliseksi. Ovatko ihmiset ihan oikeasti noin vihaisia, ja kohdistavatko he vihansa todella noin vahvasti vastakkaiseen sukupuoleen? Onko parisuhde oikeasti vain kahle, joka vie elämästä kaiken hyvän?
Miksi en ymmärrä tätä?
Ehkä siksi, että nuorena femakkona ilmeisesti oletan, että parisuhteessa on kyse vapaaehtoisesta kumppanuudesta, josta molemmat saavat haluamansa, ja jossa molemmat antavat sen, mikä tekee toisen onnelliseksi. Ja jos joku ei tyydytä, siitä puhutaan, ongelma ratkaistaan ja elämää jatketaan. Jos ratkaisua ja kompromissia ei löydy, joko erotaan tai kelataan ihan omassa pikku päässä, mahtavatko omat vaatimukset olla jollain tasolla himppasen pielessä.
Helsingin Sanomat uutisoi, että 2000-luku on tuonut mukanaan seksihaluttomuuden kasvun. Toisaalta esimerkiksi naisten seksikumppanien määrä on kasvanut. Kuten tavallista, kyseisen lehden keskustelupalstalla pureudutaan suoraan asian ytimeen runollisesti ja rakentavasti. Miksi menin sinne taas, miksi??
Ihmetyttää, kuinka vihaisia ihmiset voivatkaan olla, ja kuinka suurta katkeruutta toista sukupuolta kohtaan voidaan tuntea. Viha on käsin kosketeltavaa. Käykää itse katsomassa, jos ette usko.
En tiedä, olenko itse jotenkin erityisen nuori ja naivi, vai miksi en löytänyt itseäni ja omaa parisuhdettani millään tasolla koskevaa puhetta laisinkaan. Onko seksi todellakin kauppatavaraa, joka hinnoitellaan tiettyjen kotitöiden, lahjojen tai käytöksen perusteella? Onko naisen tyydyttäminen (muutenkin kuin seksuaalisesti) todellakin mahdotonta, kuten keskustelu antaa ymmärtää? Onko kylmyys aina naisessa, onko syy aina siinä, että populaarikulttuuri opettaa naiset haluamaan Calvin Kleinin alusvaatemalleja ja miehet olettamaan seksin olevan samanlaista kuin pornossa?
Olen hämmentynyt.
No, toisaalta, itse en vielä asu parisuhteessa, ja vaikka yhteistä polkua on tallattu viisi ja puoli vuotta, emme tietenkään jonkin koulukunnan mukaan edes vielä ole mitenkään vakavasti otettavasti yhdessä. Joten mikä minä olen sanomaan, saako eteiseen unohtunut roskapussi seksihalut kaikkoamaan ja vaihtokaupan alkamaan. Siitäkin huolimatta lukemani rökitys sai minut surulliseksi. Ovatko ihmiset ihan oikeasti noin vihaisia, ja kohdistavatko he vihansa todella noin vahvasti vastakkaiseen sukupuoleen? Onko parisuhde oikeasti vain kahle, joka vie elämästä kaiken hyvän?
Miksi en ymmärrä tätä?
Ehkä siksi, että nuorena femakkona ilmeisesti oletan, että parisuhteessa on kyse vapaaehtoisesta kumppanuudesta, josta molemmat saavat haluamansa, ja jossa molemmat antavat sen, mikä tekee toisen onnelliseksi. Ja jos joku ei tyydytä, siitä puhutaan, ongelma ratkaistaan ja elämää jatketaan. Jos ratkaisua ja kompromissia ei löydy, joko erotaan tai kelataan ihan omassa pikku päässä, mahtavatko omat vaatimukset olla jollain tasolla himppasen pielessä.
20. kesäkuuta 2010
Omenamehun makuinen aamu
Jos asia ei ole jostain syystä vielä tullut selväksi, rakastan tätä lomailua. Saa rötvätä ja vaan olla, kurkistella verhojen välistä aurinkoista aamua (tai sateista tai pilvistä), juoda hitaasti jamaikalaista tuliaiskahvia ja ihastella Vickanin ja Danielin onnea. Pätkääkään ei muuten kiinnosta, kuinka paljon verorahoja niihin bileisiin käytettiin saati onko monarkia kovinkaan 2000-lukulaista, koska hei - rakkaus voittaa kaiken. Niin. Hiljennän kyynikon sisältäni ja huokailen syvään. Kyllä tästä mielummin lööppejä lukee kuin luonnonmullistuksesta, sodista ja terrorismista. Huomenna on taas niiden vuoro.
Pitäisi hieman järjestellä juhannusta, mutta juuri nyt en jaksa ottaa puhelinta esiin soitellakseni minnekään. Myöhemmin sitten. Kykyni ja intoni asioiden hoitamiseen on suoraan sanoen melko dramaattisesti vähentynyt viime aikoina. Joskus ennen se ei ollut lainkaan vaikeaa tai vastenmielistä, vaan oikeastaan mukavaa ja antoisaa. Enää en jaksa tai halua olla vastuussa tai organisoida. Ehkä into löytyy vielä joskus. Toivoisin niin.
Kesäjuhlia riittää, mutta aivan kaikkialle en taivu. Jaksaminen on vieläkin vähän niin ja näin, tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta kotona. Suon sen itselleni. Lomakin on rajallinen luonnonvara. Valitettavasti.
Pitäisi hieman järjestellä juhannusta, mutta juuri nyt en jaksa ottaa puhelinta esiin soitellakseni minnekään. Myöhemmin sitten. Kykyni ja intoni asioiden hoitamiseen on suoraan sanoen melko dramaattisesti vähentynyt viime aikoina. Joskus ennen se ei ollut lainkaan vaikeaa tai vastenmielistä, vaan oikeastaan mukavaa ja antoisaa. Enää en jaksa tai halua olla vastuussa tai organisoida. Ehkä into löytyy vielä joskus. Toivoisin niin.
Kesäjuhlia riittää, mutta aivan kaikkialle en taivu. Jaksaminen on vieläkin vähän niin ja näin, tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta kotona. Suon sen itselleni. Lomakin on rajallinen luonnonvara. Valitettavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)